luovia silmukoita ja matkakuumetta

Kaikkea ei ihminen voi saada yhdellä kertaa.

Niinkuin puun oksa, joka antaa ensin silmun ja silmusta alkaa kuoritumaan lehti, joka kasvaa täyteen mittaansa ajan kanssa. Ei heti, vaan sitten, kun sen aika on ja omassa tahdissaan.

Ajatukseni sinkoilevat päässä. Ideoita pukkaa, mutta kuinka niitä kaikkia ehtisi toteuttaa.

Ehkäpä ajan kanssa.

Mistäkö aloitan?

Mieleeni nousi idea myssyistä. Niitä on näkynyt nyt kaikkialla. Ihmisillä päässä. Ohjeita pinterestissä. Onko jokin uusi myssy buumi tullut. 

Nuoret, joita olen tottunut näkemään talvellakin takki auki ja korvat punaisena kylmyydestä, ovat löytäneet muodikkaan muhkumyssyn päähänsä. Minun nuoruudessani myssy oli myös pakollinen päähän laitettava asuste, joka jonkin sopivan nurkan takana otettiin pois päästä.

Jossakin vaiheessa rullamyssyt tulivat muotiin. Ne olivat viimeistä huutoa seitsemänkymmentä luvun loppupuolella. Silloin minullakin myssy pysyi päässä. Olihan se niin muodikasta.

Rullamyssy

Joka tapauksessa, tästä se idea lähti ja aloin tekemään myssyjä itse. Lähinnä ensin omaan tarpeeseeni. Olin etsinyt kaupoista itselleni sopivaa myssyä, myös muhkumyssyä, mutta minulla on se ongelma, että paksut hiukseni nostavat myssyn aina ylöspäin. Onko siis niin, ettei myssyt ole tehty minua varten.

Suunnittelin siis omaan päähäni sopivan mallin. Onnistuttuani siinä, siitä ei tullut loppua. Tämä on elämäni ensimmäinen kerta, kun myssyjä teen. Kutonut olen aiemmin paljonkin, mutta käsityöharrastus on jäänyt kaiken kiireen keskellä. Olen iloinen löytäessäni harrastuksen jälleen elämääni.

Enkä pelkästään siitä, vaan innostuin myös siitä, että kevään värit ovat niin runsaat ja kauniit.

Matka valmisteluita

Luomistyön lomassa odotan innolla tulevaa kevätlomaa yhdessä Jyken kanssa. Uutisia tarkkaillen, ettei mitään esteitä vaan ilmaantuisi suunnitelmiimme. Ainakaan mitään, joka estäisi meitä liikkumasta läänistä toiseen. Niin kuin viime keväänä Uudenmaan läänin asukkaat joutuivat eristäytymään muusta Suomesta.

Se on niin surullista, vaikkakin ymmärtää, että pakolliset toimet ovat vastuun ottamista ja se on meidän turvamme.

Lumet sulavat vauhdilla täällä etelässä ja luvattiin jopa vesisadetta. Katselin mielenkiinnolla lapin sääennusteita ja Muonion korkeudella yllätyksekseni on ennustettu päivällä lämpöasteita. Kevät kuitenkin aina keikkuen tulevi, eikä varmasti tiedetä minkälainen sää on tulevilla lomaviikoilla tulossa.

Esivalmistelut mökille lähtöön alkavat. Olen ajatellut leipoa meille mukaan ainakin runsaasti pullaa, sekä monta pellillistä siemennäkkäriä. Tulipa tehtyä iso satsi myös herkullisia valkosuklaa keksejä.

Jyke latailee kaikki akut valmiiksi. 

Ja autoon täytyy asentaa kattotelineet suksiboxia varten. Joitakin autoon liittyviä valmisteluja oli vielä lisäksi, kuten ilmansuodattimen vaihto. Jyke meinasi varmuuden vuoksi hankkia vielä auton renkaisiin lumiketjut Biltemasta. Koskaan ei ole ollut ongelmia päästä perille asti mökille, vaikka lunta olisikin tullut lisää tien aurauksen jälkeen.

Petivaatteet, täkit ja pyyhkeet odottavat jo valmiiksi pestyinä. Mökillä on aina liinavaatteita varalla, mutta tuomme kotiin käytetyt ja viemme mökille takaisin puhtaaksi pestyinä. Tilasin mökille facebook kirppiksen kautta tummanharmaan puuvillaontelokuteesta tehdyn pyöreän maton. Oli sen verran edukas ja hyvän näköinen, että rohkenin tilata sen yhdeltä nuorelta 4H-kerholaiselta. Enkä pettynyt lopputulokseen.

Ja minä tiedän ainakin, mitä teen Jyken etätyön aikana. No, tietysti kudon. Kovasti mietin, mitä kutoisin seuraavaksi siis näiden myssyjen jälkeen. Vielä on siniharmaasta langasta tekemäni myssy Jykelle kesken, mutta ajatuksena on tehdä ihka ensimmäinen pyöreä matto tai koreja, joihin olen kovasti mielistynyt. Tytär pyysi kutomaan itselleen mustan topin. Minähän sitten tein sellaisen, vaikka en ihan tiennyt osaanko.

Lähtöhetken mietteitä

Ajatuksena on ensin lomailla viikko ennen pääsiäistä ja muutama päivä vielä pääsiäisen jälkeen.

Sitten Jyke aloittaa etätyöt. Sähkötön mökki, sekä sen sijainti saattaa myös olla  keskellä korpea haaste, jos yhteydet eivät toimi. Tästä meillä on kuitenkin yksi viiden päivän kokemus takana ja silloin kaikki toimi melkeinpä moitteettomasti. Jykellä on päivän aikana yleensä kaksi palaveria, joihin on tarpeellista osallistua. Ja voihan palaverin hoitaa myös puhelimen kautta, jos tietokoneyhteys takkuaisi.

Minä niin toivon, että kaikki onnistuu ja voimme jatkaa oleskelua mökillä lomailun jälkeenkin.

Mukaan lähtee ainakin murtomaasukset ja lumikengät. Laskettelu taitaa jäädä väliin. Riippuen siitä, kuinka paljon muita lomalaisia on laskettelurinteissä. Pääsiäinenkin on tulossa.

Viisasta voisi olla kiertää kaikki varsinaiset keskukset kaukaa ja tehdä omanlaisia retkiä. 

Ajatuksena olisi lähteä autolla Kilpisjärvellä käymään. Siellä en ole ollut koskaan aiemmin talvella. Samoin mieleni tekisi myös Pallaskselle ja Enontekiön suunta kiinnostaisi.

Odotan lomaa kuin kuuta nousevaa. Vielä pari päivää lähtöön. 

Mieli on kuin lapsen, joka odottaa joulua tai syntymäpäivää. Otan tulevan loman siunauksena ja lahjana vastaan.

Ihanaa ja virvoittavaa kevättä sinulle

t. caro ja jyke

kuvat ja teksti caro

etätyö arkea ja luonnon ihmeitä

 Ihanaa kevään tuntua on jo ilmassa. Vesi tippuu räystäiltä. Pikkulinnut visertävät ja käyvät ahkerasti syömässä lintulaudalla. Lintujen elämää on kiva seurata. Linnun viserrys kuulostaa kauniilta laululta, joka toivottaa kevään tervetulleeksi.

Täytyy sanoa, että elämä on elämistä varten kaiken myllerryksenkin keskellä. Tavallisen arkipäivän keskeltä löytyy aihetta iloon, kuten kaunis keväinen sää ja puoliso, joka välittää.

Tänäänkin on mahdollista irrottautua etätöiden välissä pienelle kävelyretkelle läheiseen maastoon. 

Peltojen piennarta pitkin rauhakseen kulkien ja toista kädestä pitäen, tuntuu siltä, ettei muuta tarvitse. Tässä on kaikki tarpeellinen.

Luonnon elämää

Tervakoski on peltojen ja metsien ympäröimänä, mitä ihanteellisin paikka samoilla luonnossa. Vastaan voi tulla peuralauma aivan yllättäen. Yleensä niitä näkeekin kulkevan samoilla raiteilla. Metsän siimeksessä suojassa muilta tai peltoaukeamilla kirmailemassa. 

Tänään on aivan erityinen päivä, sillä kaksi joutsenta lensi ylitsemme.

Nytkö ne jo palaavat takaisin. Siis kevät, ihana kevät on saapunut pohjolaan. Muuttolinnutkin pikku hiljaa, sankoin joukoin saapuvat ilahduttamaan meitä.

Lähimetsässä palokärki kiertää ja huutaa kovaan ääneen. Pesinnän aikako jo menossa. Ainakin puolison kutsuhuuto kantautuu kauaksi. Muru ihan jähmettyy paikalleen kuuntelemaan tuota ihmeellista kiljuntaa.

Murulla on retkillä aina omat kuviot, jotka ovat sille tärkeitä. Kaikista mieluisinta on kuitenkin se, että lähdetään kaikki yhdessä maastoa tutkimaan.

Muru työntää pienen nenänsä joka paikkaan haistellessaan muiden eläinten jälkiä. 

Herkullisia löytöjäkin on saatavilla. Kuten jäniksen papanat ja nyt maalle muutettaessa uudet herkulliset yllätykset ovat peurojen papanat, ainakin Murun mielestä. Löydökset eivät niinkään minua miellytä, sillä niistä usein tulee myös jälkipuintia. Papanat pistävät pienen koiran vatsan sekaisin. Onneksi porojen papanat eivät ole kelvanneet.

Täällä ympärillä on paljon hevostalleja ja hevosia näkyy välillä ratsastajineen kuljeksivan myös täällä maastossa. Aivan uusin villitys tällä retkellä onkin hevosen lanta. Mikä siinä on, että mitä pahemmalle haisee, sitä herkullisemmalta se maistuu. No, Muru saa tämän retken jälkeen naamapesun, sillä lantaa on jäänyt kiinni naamakarvoihin. Liekö ollut tuoretta hevosen lantaa suuhunsa asti saanut.

Jäistä tietä pitkin oli hyvä luistella alaspäin. Tuli hieman lapsellinen olo, mutta mikäs siinä. Otin kaiken irti tästä ilosta. Ylöspäin olikin jo hieman vaikeampaa. Yhdessä Jyken kanssa kiivettiin jäistä mäkeä käsikynkkää ja selvittiin kaatumatta mäen laelle.  

Yhdessä toisen kanssa voi selvitä elämän kiemuroista ja haasteista helpommin, kun uskaltaa olla avoin.

 

Yksinhuoltajana olen elämästä joutunut selviämään yksin. Yksin on täytynyt uskaltaa tehdä päätöksiä. Kantaa huolta kaikenlaisista asioista. Joskus taakkojen reppu on ollut ylitse pursuavan täynnä. Joskus huolet ovat kaataneet maahan. Joskus on tuntunut siltä, ettei mistään selviä ja, ettei missään ole järkeä. Aina kuitenkin jokainen askel on kantanut, koska tiedän, etten ole ollut kuitenkaan aivan yksin.

Taivaan Isä on matkassani mukana. 

Toiseen ihmiseen tukeminen voi ollakin haastavampaa. Sitä olen meidän yhdessäolomme aikana kovasti harjoitellut. 

Seurustelumme aikana tehdyt monet retket luontoon, matkat pohjoiseen ja mökille sekä muualle, ovat osaltaan kasvattaneet luottamustani ihmiseen, joka on rinnalleni tullut.

Elämä on matka. Aion uskaltaa loppuun asti ja iloita siitä elämästä, joka minulle annetaan. 

Ihanan ja virkistävän lenkin jälkeen päätän tehdä meille ison marjapiirakan. Jyke jatkaa samalla omia töitään työhuoneessa ja Muru lepää pesun jäljiltä sohvalla.

Marjaisan piirakan ohje:

150 g voita

1 dl sokeria,luovuus

1 dl fariinisokeria

1 muna

1 dl vehnäjauhoja

0,5 dl kaurajauhoja

1,5 tl leivinjauhoja

1,5 dl kaurahiutaleita

Täyte: 200 g kuningatarrahkaa, 100 g sitruunatuorejuustoa, 1 muna

200 g vadelmia, 100 g mustikoita, sokeria 1 dl

Laita uuni 200 astetta ja paista noin 20 - 25 minuuttia.

- Vatkaa voi ja sokerit hyvin yhteen vaahdoksi ja lisää muna vatkaten joukkoon.

- Sekoita kaikki jauhot ja kaurahiutaleet yhteen ja lisää taikinaan kauhalla hyvin sekoittaen.

- Painele taikina voidellun tai leivinpaperilla vuoratun piirakkavuoan päälle.

Itse olen käyttänyt kumpaakin vaihtoehtoa. Nyt laitoin leivinpaperin piirakkavuoan pohjalle ja se toimii hyvin.

- Levitä marjat taikinan päälle ja ripottele sokeria maun mukaan. Omaan makuuni 1 dl sokeria riittää hyvin.

- Levitä marjojen päälle hyvin yhteen sekoitettu muna, rahka ja tuorejuusto.

Kuningatarrahkassa ja sitruunatuorejuustossa on itsessään makeutta mukana.

- Piirakka on valmis uuniin paistettavaksi. Itselläni on tehokas uuni, joten paistoaika hieman määräytyy sen mukaan.

Tarjoile jäähtynyt piirakka haluamallasi tavalla.

Itse olen kovasti yrittänyt vähentää vehnäjauhojen käyttöä ja mielestäni se onnistuu hyvin ainakin piirakoissa. Kaura sopii todella hyvin marjapiirakan pohjaksi ja pienestä määrästä vehnäjauhoja saa pohjaan sitkosta kananmunan lisäksi. Joskus toki käytän myös psylliumia.

Nyt onkin hyvä pitää pieni kahvittelu breikki terassilla, kun iltapäivä aurinko jaksaa vielä paistaa.

Herkullisen marjaisan piirakan maku suussani, elämän makuinen matka jatkuu henkisinä pohdintoina ja mitä minusta tulee isona ajatuksina.

Elämä ei tule koskaan valmiiksi.

Iloa arkeesi

t. caro ja Jyke

mielenmuutosta ja uusia tuulia

Vaikka ympärilläni kaikki onkin hyvin, on mieleni käynyt välillä hyvinkin alhaalla.

Syksy ei ottanut tuoretta morsianta avosylin vastaan. Uusi paikkakunta uusin toivein ei auennut niinkuin sen itse olin kuvitellut.

Vaan jouduin hyvin pienelle paikalle, jossa omat toiveet jouduin laittamaan romukoppaan.

Synkistelin monesti tilannettani. Paisuttelin sitä mielessäni. 

kuvakortti: Caro

Tilanne ennen muuttoa

Muuttaminen Tampereelta landelle oli tietoisesti tehty valinta. Halusin sitä jo kovasti. Olen monesti eri elämän vaiheissa maalle muuttoa harkinnut vakavastikin, mutta koskaan sen toteutuminen ei ole ollut mahdollista, kuin vasta nyt. 

Olen tästä siis pohjimmiltani iloinen. Pääsin ruuhka Suomesta väljemmille tiloille asumaan.

Työtahti Tampereella oli liian hurja. Siitä en toki voi ketään muita syyttää, kuin itseäni. Sillä itse ne työt olin haalinut. Ajattelin, että jaksan nyt paremmin, kun tytärkin on muuttanut omilleen asumaan. Minun ei tarvitse huolehtia periaatteessa kuin itsestäni täällä kotioloissa. No, Muru koira on tietysti, mutta sillekin hoitajan sai helposti.

Uupuminen alkoi näkymään ensin huonoissa yöunissa. Kävin ylikierroksilla, eikä uni enään tullut niin hyvin ja nopeasti kuin aiemmin. Toki vaihdevuodet osaltaan vaikuttavat univaikeuksiinkin. En kuitenkaan ole helposti periksi antavaa tyyppiä näissä asioissa.

Huomasin tekeväni välillä neljää eri työtä kolmessa eri vuorossa. Rytmini meni sekaisin. Kuvittelin, että kykenen vielä yötyöhönkin ja että pienempi unimäärä riittää. Onneksi yötyöhön en enään lähtenyt vaan joku järki astui kuvioihin mukaan. Olihan työaikani päivässä arkisin keskimäärin aamu kahdeksasta ilta yhdeksään ja melkein kaikki viikonloput päälle. Lepopäiviä ei viikossa aina tullut.

Korona vei yhden työn, mutta haalin tilalle toisesta työstä lisää tunteja.

Elämästä oli tippunut pois kaikki se luovuus, joka minussa on. Luovat harrastukset, joista olen aina nauttinut. En jaksanut enään, eikä niihin ollut aikaakaan varattuna. Vapaat menivät olemiseen. Onneksi Jykelle sopi pelkkä oleminenkin ja lenkkeily lähimaastossa. Siitä sain voimaa jonkin verran taas seuraavaan työpäivään. 

Kun Jyke lähti Tervakoskelle omaan kotiinsa, minulle jäi vain työni.

Jossakin vaiheessa alkoi ahdistaa. Myös pelko tuli kuvioon mukaan. Tiesin, miksi minua ahdistaa, olin ylirasittunut. Olen kärsinut työuupumuksesta aiemminkin, joten tunnistin tutun kaavan tässä kuviossa. Mutta pelko siitä, että päästän irti jostakin työstä ahdisti lisää.

Onnekseni työunteja alkoi koronan johdosta putoamaan pois. Se auttoi minua päästämään irti, kun oli pakko.

Suunnitelma

Meillä oli Jyken kanssa kuitenkin jo olemassa oleva suunnitelma mennä naimisiin ja muuttaa yhteen. Tämä osaltaan antoi mielelleni rauhan päästää irti, koska irtiotto tapahtuisi muutenkin konkreettisesti.

Muuttamisen jälkeen menee paljon aikaa tavaroiden paikoilleen saamiseen. Lisäksi meillä oli kaikki hääsuunnittelut pienessä muodossa koronan tuoman haasteen vuoksi ja pidimme häämme suunnilleen kahdestaan. Tästä hieman kirjoitinkin erillisessä blogissa: Matkalla a´vioon.

Tuolloin oli ihana häämatka pohjoiseen edessä ja kesää vielä jäljellä.

Blogi: Häämatkalle pohjoiseen.

Kaiken tämän säätämisen jälkeen sanoinkin Jykelle, että mitä sitten, kun kaiken saan valmiiksi. Jyke tekee etätöitä kotona ja minulla oli aikaa järjestää tavaroita ja sisustaa. Yhdessä remontoimme keittiön uuteen uskoon ja keväällä tapetoimme muutaman huoneen ennen yhteisen elomme alkamista saman katon alla.

Entä nyt, kun kaikki on tyyliin tehty. Uusia projekteja meillä ei ole tiedossa, kuin myöhemmin keväällä.

Onhan tämä ollut toki iso puristus meiltä molemmilta ja vienyt voimavaroja. Kaikki tekeminen on minulle ollut niin mieluista, että pelkään pysähtyväni. 

Uusia alkuja

Toive lähteä nopeasti uusille työmarkkinoille ei toteutunut oman suunnitelmani mukaan. Märehdin tilannettani ja olin hyvin allapäin. En nähnyt valoa edessäni. Olin kuin tunnelissa. Pimeässä laaksossa.

En tajunnut, että tämä on minulle parhaaksi. Minun täytyy irroittaa väärät kahleet, joilla olen työnarkomaanina elämäni kahlinnut.

Kahleet, jotka ovat luovuuden tiellä.

Tämän prosessoinnin keskellä Jumala toi valoa elämäni pimeimpiin kohtiin.

Oma kaipuu luovuuden äärelle alkoi kasvamaan yhä suuremmaksi. Mitä kaikkea kaunista sisältäni voikaan kummuta jos annan siihen tilaisuuden.

Kahleet alkoivat tippumaan ja mieleni vankila aukeni raolleen. Ilo pääsi raosta sisälle ja halu jonkin uuden luomiseen alkoi virrata sisimpääni.

Tästä prosessista alkoi ensin syntymään valokuvia. Kuvasin kaikkea kaunista ympärilläni. En pelkästään kännykän kameralla, vaan oikein järjestelmäkameralla, jonka olin laittanut vuosiksi komeroon.

kuvakortti: Caro

Ensimmäinen projektini oli suunnitella kortteja ottamistani kuvista ja panna niihin jokin teksti. Tein näitä useita erilaisia ensin omaksi ilokseni ja mielen virkeydekseni. Teetin valokuvakortteja ja vein myyntiin seurakuntani hyväntekeväisyyteen.

kuvakortti: Caro

Kuvien ottaminen pikkuhiljaa laajeni. 

Pidän todella kovasti leipomisesta. Leivon meille kaikenlaisia herkkuja kotiin, mökille ja retkille mukaan. Kekseistä piirakoihin, kakuista pulliin. Myös suolaiset piirakat ovat mieleeni.

Olin aina niin ilahtunut, kun sain leipoa seurakuntani erilaisiin tilaisuuksiin. Nyt korona-aika on sulkenut sen oven.

Olen lukenut leipomiseen liittyviä blogeja ja itsekin niistä hyviä vinkkejä saanut. Joten ryhdyin omaksi mielen virkeydekseni kuvaamaan leipomuksiani. Yllätyin suuresti, miten mieltä nostava aihe onkaan. Kaksi mukavaa ja iloa tuottavaa elementtiä yhdessä. Valokuvaaminen ja leipominen.

Blogikirjoitus: Lähiretkeilyä ja valkosuklaa herkkuja.

Halu kasvaa syödessä. Mielenkiintoista olisi saada kaikki hyvä blogi-kirjoituksiin mukaan.

Matkailu, leipominen, valokuvaaminen ja kirjoittaminen. Näiden kaikkien luovien elementtien yhteen liittäminen. Kun on itse innostunut, voiko joku toinenkin innostua? 

Voiko kaiken vanhan jättää taakse ja lähteä uudelle matkalle?

Matkalle, joka on vielä tuntematon, mutta niin perin kiinnostava. Voiko tuon matkan jättää tekemättä ilman, että ensin edes kurkistaa, mitä nurkan takana voisi näkyä?

Uskallusta ottaa askeleita johonkin uuteen tietämättä kantaako se.

Chiasiemen pussi kaatui kerran pöydälle. Ensin harmittelin asiaa, ennen kuin huomasin, että siihen onkin muodostunut sydämen muotoinen kuvio.

Vaikka asiat ovat kesken ja joskus aivan leväällään voi siitä syntyä jotakin kaunista. Luovuus on sisällämme. Se on jokaisen tavoitettavissa. Kauneutta on monenlaista.

Tämä chiasiemen sydän kertoo minulle inhimillisyydestä ihmisenä loppuun asti. Kaiken ei tarvitse olla kontrollissani ja selvää. Silti se on kaunista keskeneräisyydessään. Kun tämän ymmärtää ja sisäistää, sen kanssa voi elää ja ennen kaikkea nauttia elämästään.

Tässä nyt tuli hieman erilaisen matkan postaus, mutta en voinut olla kirjoittamattakaan. Niin, kuin edes mennyt Matti Nykänen on osuvasti sanonut:

Elämä on laiffii. Niin sitä elämä on. Elämistä varten.

rakkaudella sinulle lukijamme t. Caro

 

naiset retkellä kanta-hämeessä

 Ystävänpäivä oli ja meni. Jo silloin oli ajatusta viettää tyttäreni kanssa yhteinen tyttöjen päivä. Sopiva päivä löytyi talvilomaviikon keskellä. Mietittiin, mitä voisi olla mukavaa tehdä yhdessä. Naisten mieleen on aina jokin, mikä liittyy kauneuteen. Niinpä suuntasimme ensin kampaamo Glohairiin Hämeenlinnaan, jossa saimme erinomaisen vastaanoton. Kampaamo on lisäksi avara ja valoisa.

Saimme kokea olevamme erittäin tervetulleita palveltaviksi ja toiveitamme kuunneltiin.

Itselleni otin pelkän muotoon leikkauksen ja odottelin kaikessa rauhassa tyttäreni raitojen valmistumista kahvikupposen ja lehtien selaamisen kera mukavalla tuolilla istuessani.

Talviloma viikon sää ei ollut mitä parhain. Eikä ulkona liikkuminen meitä kovinkaan innostanut. 

Lähdimme oikein miellyttävän kampaamo käynnin jälkeen syömään jotakin pientä viereiseen Cafe Kukkoon. Samalla mietimme, missä voisi olla kiva käydä sateisena talvipäivänä.

Cafe Kukko oli ihan viihtyisä mielestäni. Ei ehkä sellainen paras paikka kuitenkaan, missä oma mieli eniten viihtyisi. Hieman kolkohko sisustukseltaan, mutta asiakaspalvelu on hyvä. Siinä omaa annostaan syödessäni huomasin monien hakevan valmiin annoksen mukaansa. Tiskiltä löytyy makeita herkkuja ja suolaisia annoksia ihan uuniperunoihin asti.

Kello tulee kolme iltapäivällä ja ajatuksiini nousee kaunis paikka Tiirinkoskella, jossa viimeksi kävimme syksyllä yhdessä Jyken ja siskoni perheen kanssa syömässä. Nimittäin Tiirinkosken Tehdas.

Tiirinkosken Tehdas

Autolla sinne ajaa Hämeenlinnan keskustasta vartissa. Tehdasmiljöö on kaunis ja sitä ympäröi paljon erilaisia rakennuksia, joista jokunen taitaa olla omistajan asumiseen tarkoitettuja. Miljöössä on myös aitaukset ylämaankarjalle sekä lampaille. Pupujenkin talon olen sieltä joskus bongannut.

Kun ulkona keli on loskainen, ei mieli tehnyt jäädä sinne ihailemaan ulkomiljöötä, vaan Tiirinkosken life-style myymälän ovi on kutsuvasti avoin saapumaan sisälle. Paitsi tytär kyllä kävi kurkkaamassa löytyykö lampola jostakin läheltä. Ja tiedoksi, löytyihän se.

Life-style myymälä avautuu sisään tullessa joka suuntaan. Ensin on tavaroiden myymälän puoli ja takaosasta löytyy kahvilan puoli.

Myymälä on rakennettu kauniisti erilaisiin lokeroihin sekoittaen eri tuoteryhmiä sopivasti keskenään. Siellä tuotteet ympäröivät kulkijan. Joka puolella on kauniita kattauksia ja sommitelmia.

Myynnissä olevat tuotteet edustavat skandinaavista tyyliä ja ehkä siitä löytyy myös ripaus bohotyyliä. Tuotteita on runsaasti eri lähtöön kodin sisustukseen ja tunnelman luomiseen. Vaate ja asustemyynnissä linjaus on selkeä.

Tuotteet ovat korkealuokkaisia ja laadukkaita. Ei välttämättä jokaisen kukkarolle sopivia, mutta aina sieltä jotakin pientä mukaansa löytää.

Kahvion puolelta voi tilata joko suolaista vohvelia tai makeaa vohvelia täytteineen ja lisukkeineen. Lisäksi tarjolla on muuta pikkupurtavaa. Kahvisekoituksiakin löytyy normaalista kahvista latteen. Makeutuksilla tai ilman sekä muita virvokkeita.

Ruoanlaittoon voi ostaa mm. erilaisia maustesekoituksia, kahvia, härkäpaputuotteita, ylämaankarjan lihatuotteita sekä makeita karamellejä.

Myynnissä olevat tuotteet jonkun verran vaihtuvat. Tietysti vuoden aikojen muutoksen mukaan on eri kauden vaatteita ja muita sisustukseen liittyviä kausivaihteluita, mutta muutenkin voi olla, ettei jokin tuote enään ole katekoriassa mukana. 

Itselleni kävi näin tällä reissulla. Olimme nimittäin Jyken kanssa löytäneet täältä aivan herkullisen sitruunalla maustetun sormisuolan, jota ei enään ollutkaan myynnissä. Eikä sitä tuotetta ole mistään muualtakaan löytynyt.

Veera puolestaan löysi aivan mielettömän ihanan ja ison valkoisen vaasin omaan kotiinsa. Harmikseni juuri tuosta vaasista ei tullut otettua kuvaa. 

Myymälässä hiljaa hiiviskelee talon kissa, joka ei kuvaajista juuri piittaa. Mielellään omissa oloissaan viihtyen ja tassujaan nuoleskellen.

Hieman uusia järjestelyjä viime kerran käynnin jälkeen oli tehty. Kahviopuoli on siirretty kokonaan taka-alalle ja tällainen mukava hengailualue on tullut takan läheisyyteen.

Tästäkin reissusta ja koko päivästä ei voi muuta sanoa kuin, että hyvä oli ja mikä parasta, päivän sain viettää ihanan tyttäreni seurassa.

Tiirinkosken Tehtaassa on aina mukava käydä. Kannattaa poiketa ja viettää aikaa tutkien ulkomiljöön tarjontaa ja nauttien kahvion antimista ostosten lomassa.

Henkilökunta on aina niin mukavaa ja täytyy sanoa, että joskus kesä kiireiden keskelläkään hymy ei ole hyytynyt.

huom!

Tätä postausta tehdessä on koronarajoitukset muuttuneet kovemmiksi, niin suosittelisin ehkä kysymään etukäteen, onko kahvilan tuotteita mahdollista ostaa syötäväksi. Jos siis haluaisi syödä jotakin.

Uskon, että Tiirinkosken Tehdas ja life-style myymälä ovat muuten auki. Kannattaa käydä fiilistelemässä turvavälein. Meilläkin oli maskit siellä ollessamme, samoin henkilökunnalla. 

Turvallista retkeilyä t. Caro

pakkaspäivän lähiretkeilyä ja valkosuklaa herkkuja

 Ah, mikä ihanan pirteä pakkaspäivä. Kuinka sitä onkaan mielissään näinkin arkisesta asiasta, kuin luminen talvi. Sitä onkin jo odotettu. Viime talvi saatiin viettää täällä eteläisessä Suomessa hyvinkin vetisissä ja harmaissa keleissä.

On tunne siitä, että monen perheen ja erityisesti lasten toiveet on taivaassa kuultu ja kunnon lumipeite saatu maahan valaisemaan luontoa. 

Itsekin nautin siitä valosta, jonka lumi saa aikaan täällä metsän ja viljelysalueiden keskellä, jossa ei katuvalot loista.

Jyke otti sukset alleen ja lähti hiihtämään pellon piennarta pitkin tehden kierroksen peltoaukeella. Täälläpäin Tervakoskea ei kunta ole tehnyt latuja, vaan itse sitkeesti hiihtäen on suhteellisen kulkukelpoinen latu muodostunut. Sitä on voinut käyttää myös lähinaapurit.

Me Murun kanssa lähdimme katsastamaan maastoa toiselta puolelta.

Muru reteesti huomioliiviin pukeutuneena näkyy paremmin lumisesta maastosta, eikä tarvitse pelätä astuvansa päälle. Tämä vanha leidi on aina valmiina melkein minne vaan. Ei kyllä uskoisi yhdeksän vuotiaaksi. Aivan pennuksi heittäytyy, kun lumiseen maastoon pääsee kirmailemaan.

Me lähdettiin lähimetsään katsomaan näkyykö peuroja. Peuran jälkiä näkyy aivan mahdottomasti ja ne ovat näillä seuduilla  päivittäin kulkemassa. 

Muru tekee omia havaintojaan lumisessa maastossa. Sillä on mahdottoman hyvä vainu.

Pakkaspäivän lenkkeilyn jälkeen on ihana tulla lämpimään kotiin ja keittää vahvaa kuumaa kahvia. Mieleni tekisi myös jotakin oikein makeaa, mutta kaapista ei sitä löydy. Siitä intoutuneena ajattelin leipoa jotakin herkullista ja kotoa löysin ainesosia valkosuklaa kekseihin.

Laitan ohjeen tähän mukaan, jos vaikka sinäkin innostuisit kokeilemaan. Itselläni on mielessä tehdä jotakin tuhtia, paksua ja suurikokoista. Katsotaan miten onnistun siinä.

Valkosuklaa herkkukeksien ohje:

170 g voita

2 dl sokeria

2 dl fariinisokeria

2 tl vaniljasokeria

2 kananmunaa

2 dl vehnäjauhoja

2 dl kaurajauhoja

2 dl kaurahiutaleita

1 tl leivinjauhetta

1 tl soodaa

1 tl suolaa

2 dl pähkinöitä

1 levy valkosuklaata (noin 145g)itse käytin Pandan valkosuklaata

Vatkaa voi ja sokerit hyvin yhteen. Lisää munat yksitellen ja vatkaa hyvin.

Sekoita kaikki jauhot yhteen ja lisää taikinaan. Sekoita kauhalla tai lastalla hyvin. Lisää murskatut pähkinät ja valkosuklaa viimeisenä taikinan joukkoon.

Taikina saa olla hyvin paksun ja raskaan tuntuista. 

Itselläni ei ollut valmiiksi murskattua pähkinää, joten murskasin itse veitsellä pieneksi. Pähkinä voi olla mitä vaan kaapista löytyy.

Pellille mahtuu noin viisitoista (15) isoa taikinanokaretta.

Paista uunissa 190 asteessa ja noin 8-10 minuuttia. Itse pidin tuon kahdeksan minuutin ajan uunissa.

Kekseistä tuli tuhdin oloisia ja muhkeita. Keskeltä hieman marenkimaisia ja reunoilta rapeita. Uskon, että kun malttaa vatkata kunnolla ja jättää taikinan tuhdiksi ns. vaikeaksi sekoittaa, eikä lisää nestettä, saa aikaan paksuja keksejä, jotka eivät leviä liiaksi.

Taikinasta tulee monta isoa keksiä, eikä ihan heti tarvitse tehdä uutta satsia. No, riippuu tietysti syöjien määrästä. Itse sain 37 muhkeaa herkullista keksiä.

Iloa pakkaspäivien retkiin ja valkosuklaa herkkukeksien valmistukseen.

Nämä ovat myös herkullinen ja maistuva retkieväs niin isojen, kuin pientenkin suussa.

Iloa arkeesi t. caro