finnmari

 

Matkalla Finnmarilaiseksi

Aurinko alkoi paistamaan risukasaankin. Vihdosta viimein työrintamalla tapahtuu jotakin positiivista, sitten kesän jälkeen.

Minulla on ollut mukavaa aikaa uusien haasteiden edessä, sillä olen päässyt työskentelemään kauniiden tavaroiden äärelle, ihanien työkavereiden kera Hämeenlinnassa olevaan Finnmarin myymälään. 

Joulusesonki ja sen tuoma kiireellinen tohina on takanapäin. Voisiko sanoa, että minut sisään ajettiin nopealla tahdilla ja nyt koen jo olevani melko tehokas Finnmarilainen. 

Koen olevani onnekas, kun saan työskennellä kauniiden tavaroiden ympäröimänä.

Tähän tilanteeseen ei tieni kuitenkaan ole ollut helppo. Monesti mietin, mitä ihmettä minulla enään kukaan tekee, kun ikäkin jo painaa päälle. Tiedän, että minulla on asiakaspalvelukykyä ja minut onkin monissa työhaasteissa elämän varrella koulutettu. Silti työmarkkinat ovat, mitä ovat ja nuoremmat ovatkin useimmiten työmarkkinoilla etusijalla. Ikä voi siis olla rasite, mutta tässä tapauksessa ikäni onkin plussaa.

Ja eikä tässä kaikki. Samalla, kun hain Finnmarin paikkaan, oli eräs toinenkin paikka avoinna. Kas kummaa, minut valittiin myös sinne.

Siis mitä ihmettä. Ensin ei aukea kuukausi toisensa perään yhtään mitään ja sitten rysähtää kaksi kerralla.

Mielissänihän minä vain olen. Finnmarin valitsin sen mahdollisen jatkuvuuden takia.

No niin. Haluan esitellä siis uuden työpaikkani kauniit puitteet.

Kevään korosteväri on vihreä ja se toistuu myymälässä useassa paikassa. 

Finnmarin värimaailma on ihailtavan hillitty ja se istuu mielestäni erinomaisesti tähän miljööseen. 

Valkoisen, viljan ja puun eri sävyt toistuvat useassa tuotteessa.

Oma tyylini on hieman värikkäämpi ja mielenkiinnolla odotankin, mitä sävyjä kesä tuo vielä tullessaan.

Myös mustan ja valkoisen liitto on onnistunut ja näyttää hyvältä. Ripauksena kylkeen pajun ja maissin sävyjä. 

Muistan hyvin, kuinka yhdeksänkymmentä luvulla valkoinen ja musta värimaailma saavutti minunkin kotini. Kaikki esineet olivat joko valkoisia tai mustia. 

Tykkäsin itse silloin myös pajukoreista, jotka ovat vallanneet paikkansa takaisin Suomalaisten kodeissa.

Mahtuu kevääseen toki myös muitakin sävyjä. Vaaleanpunainen hiipii hiljalleen myymälään valloittaakseen sen kesää kohden mentäessä. Yllättävän aidon näköiset tulppaanit odottavat jo hakijaa.

Harmaan saven sävyiset kukkaruukut ja puutarhaesineet ihastuttavat jo hyllyillä. Haluaisin niin mieluusti löytää omasta kodistani ja puutarhastani jokaiselle ruukulle oman paikkansa. 

Kukkien mullan vaihtoaika lähestyy ja kevään valo antaa uusille tulokkaille mahdollisuuden kukoistaa yksilöllisissä ruukuissa.

Eikä hätää, jos viherpeukalon vikaa ei löydy, on vaihtoehtoina runsas valikoima kestokasveja ruukussa ja ilman.

Tämä ihastuttavan pullea lintunen pääsi jo meillä terassia koristamaan.

Vielä hetken kestää talvi tää

Finnmarissa on jo keväinen sää.

Fiilistellen ja unelmoiden 

kera tuoksuvien kynttilöiden.

Kotoilun ihanaa aikaa

ei koronakaan voi lannistaa.

Uusi ilme kodin kaunistaa

kevään tuloa se vauhdittaa.

Vaikka oma mieleni seikkailee mielellään luonnossa erilaisissa maisemissa, on pakko tunnustaa, että kauniisti sisustettu koti tai myymälämiljöö on hyvin inspiroiva paikka, jossa sieluni lepää.

Ihania fiilistelyhetkiä sinulle, kauniiden tavaroiden ystävälle. 

Onneksi kaikkea ei tarvitse itselleen hankkia, vaan on lupa myös pelkästään katsella.

💛caro

Ihanat kuplakynttilät ovat saapuneet Finnmariin

pumpulihääpäivä

Kas, kuinka aika rientääkään. Jyrki muistutteli tulevasta vuosipäivästä hyvissä ajoin. 

Suunnittelimme pumpulihääpäivämme vieton minnes muuallekaan, kuin viehähtävään Hämeenlinnaan. 

Muuta vaihtoehtoa en itse löytänyt mielestäni ja Jyrkillekin asian hyvin selvästi ilmoitin.

Jyrki otti selvää Hämeenlinnan ravintola vaihtoehdoista. Valintamme oli Uoma. Halukkuutemme Keto ravintolaan oli listalla ensimmäisenä, mutta sieltä ei kukaan koskaan puheiluihin vastannut.

Rakastan siis olla veden äärellä ja vain katsella aaltojen liplatusta. Olla hiljaa ja rauhoittua. En niinkään tehdä vedessä kauheasti jotakin.

Ehkä siksi rakastuinkin Hämeenlinnaan ja sen tarjoamiin maisemiin.

Kauniina heinäkuun 17. lauantaipäivänä. Kävelimme ensin hiljaksiin nauttien maisemista.

Halusin ehdottomasti kävellä samoissa Vanajaveden upeissa maisemissa tänä hääpäivänä ja nähdä sen kesän loiston.

Kävellessä on aikaa jutteluun ja halusin haastatella miestäni kuluneesta vuodesta. Selvästikin se tuli yllätyksenä, mutta tapani onkin ottaa asiat suoraan esille ja nostaa vaikka kissa pöydälle, kun sen aika on.

Enimmäkseen annoin hänen rauhassa miettiä vastauksia, mutta odotin silti malttamattomana, miten hänen mielestään yhteinen vuotemme on kulunut saman katon alla.

Samalla mietin kaikkia niitä yhteisiä kokemuksia, mitä vuoteen voi mahtua. Kulunut vuosi on ollut täynnä haasteita.

Onneksi meitä jo seurusteluaikana koeteltiin erilaisissa elämän tilanteissa, eikä yhteen muuttaminenkaan ollut itsestään selvyys. Tampereen likasta ei niin vaan Tervakoskelaista saada.

Yhteen muuttaminen on kuitenkin ollut jatkuvaa prosessia. Kahden jo elämää kokeneen aikuisen elämien yhteen sovittamista kipuineen, pettymyksineen, iloineen kaikkineen. Ennen kaikkea on joutunut opettelemaan nauramaan itselleen ja omille eriskummallisuuksilleen.

Olemaan tyytyväinen siihen elämään, mikä itselle on räätälöity. Miten suhtaudun vallitseviin asioihin tai olosuhteisiin riippuu kokonaan minusta itsestäni. 

Asenne ratkaisee!

Ilta on vielä nuori ja omien mietintöjeni lomassa ajattelin että, ehdimme juttelemaan vielä myöhemminkin.

Kävellessämme mieli ruokailusta on muuttunut. Lämmin ilta houkutteli ennemminkin nauttimaan ruoasta ulkosalla ja mikä parasta Vanajaveden äärellä.

Olimme etukäteen varautuneet tähän vaihtoehtoon. Meillä on kaikki tarpeellinen välineistö piknik ateriaan mukana.

Soitimme siis ravintola Uomaan peruen pöytävarauksen ja toiveemme olikin noutaa heiltä ruokatilaus mukaamme. Emme nyt kuitenkaan saaneet tilausta ulos itse haettuna, vaikka heidän sivuillaan tästä mahdollisuudesta mainostetaankin. Nyt ravintolapäällikkö ilmoitti, ettei se sovi. Joten soittorumpa alkoi paikallisiin ravintoloihin. Olimme yllättyneitä, ettei ravintoloista ruoan haku onnistunutkaan kovin helposti. Foodora on välissä.

Rukoilin hiljaa Jumalalta, että toiveemme toteutuisi ja saisimme nauttia aterian ulkosalla puistossa. 

Naureskelimme, että varmaan täytynee hakea hampurilaiset Hesen ajokaistalta. Se ei kuitenkaan ollut meille ensisijainen paikka, vaan soittaminen palkittiin. Iloinen naisääni vastasi Fifth Avenue-ravintolasta ja saimme ihan itse noutaa sieltä ruokamme puolen tunnin kuluessa tilauksesta.  

Istahdimme Vanajaveden äärelle nauttimaan yhdessäolostamme viipyen auringonlaskuun asti. Ruoka on täydellistä. Sai mitä tilasi.

Olin miettinyt yhteistä päiväämme. Miten muistaisin miestäni, joka on rinnallani kulkenut tämän matkan tähän asti. Mikä olisi hänelle mieluista?

Koru. Eikä vaan mikä koru tahansa. Vaan risti. 

Jyrki on antanut oman ristinsä pojalleen ja häneltä siis puutui tämä. Risti.

Jyrki on ostanut minulle paljon Kalevala koruja. Tykkään niistä kovasti. Onkin ihana asia, että itsekin löysin hääpäivälahjaksi miehelleni Kalevala ristin Hämeenlinnalaisesta kultasepänliikkeestä. 

Risti on meille kummallekin tärkeä.

Siinä syödessämme kyselin uudelleen mieheni mietteitä yhdessä olostamme. Ajattelin, että kyselen liian vaikeita, mutta haluan itse tietää aina, mitä toinen ajattelee muutenkin asioista ja mitä mieltä asioista yleensä on.

Mitä päässä liikkuu.

Kun rakentaa parisuhdetta kypsään ikään ehtineenä, toiveet elämästä ovat aivan toiset. Parisuhde aika on erilaista, kun lapset on tahoillaan jo tehty.

Meillä ei ole ollut kiirettä. Eikä se olisi mitenkään sopinutkaan meille. Molemmat kun olimme ehtineet jo useita vuosia yksinolostakin nauttia. 

Henkinen puoli on tärkeämpää, kuin fyysinen. Ainakin meillä.

No, Jyrki on ollut vuoteen oikein tyytyväinen. Isompana haasteena itselleen hän piti talvikauden aikaa, jolloin olin syvissä vesissä. Kun elämä ei mennyt niin, kuin suunnittelin. Jyrki olisi halunnut auttaa, mutta ei voinut.

Yhdessä kuitenkin selätettiin tämä vuosi. Tuleva tuo omat haasteensa. Mitä ne nyt sitten ovatkin.

Kuvakortti by caro

Olen opiskellut elämää.

Olen opetellut hyväksymään itseni ja toiset.

Olemaan armollinen ja oppimaan uutta.

Olemaan rohkea ja tekemään vaikeitakin päätöksiä.

Nauttimaan elämästä tässä ja nyt... pelkäämättä.

Naisena vajavaisena, ihmisenä inhimillisenä.

Iloitsemaan jokaisesta armon päivästä niin, kuin se minulle annetaan.

... siitä muodostuu onnellisuus...

ja todennut.... koskaan ei tule valmista.

Ilta-auringon aikaa Vanajavedellä

elämä on elämistä varten

kaikella on tarkoituksensa

ja määräaikansa.

mielenkiinnolla toista vuotta kohden

kanssasi caro ja jyke

rakastu hämeenlinnaan

 Jo pelkkänä ajatuksena lähteä ihanaa Hämeenlinnaa kiertämään sai sisimpääni leviämään hyvän olon tunteita. Minulla taitaa olla uusi rakkauden kohde.

Mieleni asettuu jo valmiiksi lepotilaan ja kova halu lähteä jo liikkeelle tekee olostani samalla kiireisen.

Mikä on tää tunne? Laulaja Bhem kyselee biisissään; Hei rakas! Voiko hyvän olon tunne tulla suhteessa paikkaan. Kyllä voi!

Visit Hämeenlinna

Parkkeerasimme auton vanhan Hämeen linnan läheisyyteen, jossa oli hyvä varjoisa paikka kolmen (3) tunnin parkkikiekkoajalla. Lähdimme liikkeelle linnan takaa.

Puusilta linnan pihalle

Kuljimme hiekkatietä pitkin kohti rantaa, josta lähti hyvin hoidettu kävely- ja pyörätie kulkien Vanajaveden äärellä.

Vanhaa sotakalustoa esillä.

Jätimme vanhan linnan kasarmialueineen taaksemme ja suuntasimme eteenpäin kiertäen reitin myötäpäivään.

Näkymää Aulangon puolelle yli Vanajaveden.

Linnapuisto on vaihtunut Kaupunginpuistoksi. 

Puisto on hyvin rehevää ja reitiltä voi bongata angervoja, alppiruusuja, valkoisia ruusuja ja tuoksuvia jasmiininkukkia.

Tämän näköalapaikan takana sijaitsee Hämeenlinnan Uusi kesäteatteri. Näköalapaviljongilla kannattaa käydä fiilistelemässä vanhaa aikaa ja levähtää. Ihastella kasveja ja katsella Vanajaselkää.

Tämä vanha kivilaituri on palvellut satoja vuosia laivaliikenteen käyttäjiä.

Tältä osin Kaupunginpuisto päättyy pieneen venepoukamaan, joka tuntuu olevan myös suosittu koirien uimapaikkana. 

Tie kaarsi rautatiesillalle, jonka vieressä kulki kävely- ja pyörätie. Silta vie kulkijan Aulangon puolelle.

Sillalta näkymä kuuluisalle ja suositulle Aulangon hotellille.

Sillalta poistuttuamme lähdimme kulkemaan lankkutietä pitkin, joka toi meidät yleiselle laiturille. Laiturin vieressä on myös jokamiehen tai naisen nuotiopaikka. 

Pyrkimyksemme oli kävellä näitä aivan veden tuntumassa olevia lankkuja pitkin, mutta jouduimme palaamaan takaisin, koska lankut olivat osittain veden alla. Eikä uskallettu ottaa riskiä mahdollisiin liukastumisiin.

Mutta eipä tuo haitannut, sillä matkan varrelta bongasimme upeita kasveja ja näkymät vastarannalle ovat todella huikeat.

Idän puoleisella rannalla on kaksi hienoa levähdyspaikkaa, johon voi istahtaa katselemaan näkymiä. Reittiä kutsutaan Sairion rantareitiksi. On mahtavaa, että Hämeenlinnan kaupunki on muokannut entisen puuteollisuuden käytössä olevan  maaston jokaiselle mieluisaksi puistomaiseksi retkeily paikaksi.

Sairion reitin varrella sijaitsee myös viihtyisän oloinen yleinen uimaranta. Rannalle pystytetyssä pukukopissa on kuvina entisajan meininkiä puuteollisuuden vanhemmilta ajoilta.

Sairion puolella on kovasti rakennettu uudisrakennuksia järvinäkymin vanhojen puutalojen sekaan. Talot ovat kuitenkin junaradan toisella puolella, joten veden tuoma virkistysalue on kaikessa komeudessaan kiertämisen arvoinen.

Mutta, ei matka vielä tähän päättynyt, vaan Sairion rantareitti johdatti meidät Varikonniemeen. Siellä on säilytetty joitakin vanhoja rakennuksia.

Varikonniemestä reitti vei Maaherran puistoon.

Maaherran puistosta reitti johdatti hotelli Sokos Vaakunan eteen. Kyllä on hotellilla huippu mesta. Ruokailla voi aivan veden äärellä ja veneellä pääsee laiturille.

Mahliapuiston kesäkahvila.

Mahlianpuiston kupeessa sijaitsee vanha Vanajaveden sairaala.

Vanajavesi jakaa Hämeenlinnan kaupunkia. Sen ylitse kulkee kaksi komeata siltaa. Tämä ensimmäinen silta johdattaa kulkijan keskustasta kulttuurin piiriin. Sillä heti sillan jälkeen avautuu Hämeenlinnan kulttuurikeskus, jossa sijaitsee myös kuuluisa Verkatehdas..

Me jatkoimme tästä vielä toiselle sillalle, josta pääsimme takaisin toiselle puolelle Vanajavettä.

Näkymä toiselle sillalle.

Näkymä takaisinpäin ensimmäiselle sillalle.

Sillan ylitettyämme emme päässeetkään jatkamaan kulkua aivan rannan tuntumassa, siellä olevien katutöiden johdosta. Mutta mitäpä tuosta. Kulkijat johdatettiin Arvi Kariston kadulle. Emmehän olisi muuten bonganneet tätä talon seinämääkään. Laatassa kerrotaan, että tässä talossa on vuoden 1952 olympiamitalit valmistettu.

Tästä kohtaa jälleen kulku etenee ihanan Sibelius puiston kautta eteenpäin. 

Venesatama, josta Hopealinja liikennöi. Paikalla sijaitsee myös ruokaravintola Rantacasino.

Kaupungin upea kirjasto sijaitsee aivan yläkuvan vasemmalla puolella. En ole siellä vielä käynyt, mutta voin kuvitella, kuinka hienot näkymät sieltä on Vanajavedelle.

Saavuttiin Aleksis Kivenpuistoon. Tällä alueella on säilytetty paljon vanhoja rakennuksia ja mukulakivipäällysteisiä katuja. Aivan hurmaava alue, jossa voisin kuvitella vaikka itsekin asuvani.

Kierroksemme päättyi takaisin vanhan Hämeen linnan alueelle, josta lähdimmekin.

Samaisella paikalla fiilistelimme jo juhannuksena.

Kertakaikkisen upean kierroksen halusimme kruunata hyvällä eväsruualla. Tähän tarkoitukseen ajattelimme käydä katsastamassa Aulangon alueen mahdollisuuksia. Tiesimme, että siellä on olemassa huvimaja lähellä hotellia.

Suuri yllätys olikin, että vanha kivetty venelaituri odotti tyhjillään aivan liian kutsuvana veden rajassa. Eihän paikasta voinut millään kieltäytyä.

Kävelylenkkeilyä mitä parhaimmissa maisemissa, syömistä, lepoa, yhdessäolosta nauttimista, ohi kulkevien veneiden katselua lämpimässä keskikesän illassa. Kiireetöntä aikaa.

Edes variskaan, joka rohkeasti yritti tulla osingoille ei tropannut tätä tunnelmaa.

Luksusfiilis luksuspäivästä. Mieli on virvoittunut ja autuas on olo.

Suuret suosituksemme lomailuun ja retkeilyyn Hämeenlinnassa. Tämä kaupunki on nähtävä ja koettava.

kesäterveisin caro, jyke ja tietysti myös muru