tiistai 29. kesäkuuta 2021

käpytikan poikanen


Morjensta jälleen. Ihana nähdä sinua. 
Meillä puuhat sen kun lisääntyy ja poikasemme kasvaa. Ruokamäärät ovat jo aika mittavat. 
Kuten jo aiemminkin olen kertonut on elämä pyörinyt poikasten ympärillä.

Untuvapeite on vaihtunut meille tikoille sopivaan ja näyttävään asuun.

Minuako tulit katsomaan. Tässä olen. Uusin tulokas tähän perheeseen. Kuten huomaat olen poika, uljas nuorukainen punaisessa tukassani. On minulla siskokin, mutta sen verran ujo, ettei tohdi näyttäytyä.

Minua jo niin kiinnostaisi tulla ulos täältä kolosesta katselemaan hieman maailmaa. Ahtaaksikin tämä jo käy. Isä sanoo aina, että maltti on valttia.
Oikea hetki koittaa kyllä pian, mutta minun tulee olla siihen valmis.

Jaahas, taas on ruoka-aika. Nammmm..

Iskä tuo todella herkullista ruokaa. Mistä hän sitä aina löytääkään. Tykkään erityisesti isoista rapeakuorisista muurahaisista. Kyllä minulle siis kaikki muukin käy. Oon kaikkiruokanen.
Minä oon niin ylpee tuosta isukista. Oikein innolla odotan kun hän opettaa lentämisen salat.
Noi herkut on varmaan minulle. Odotan tässä luukulla malttamattomana. Pidän kuulemma aika kovaa mekkalaa. Tykkään olla äänessä.

Pihapiirin kaverit


Oon täältä kolostani nähnyt jo muitakin lentäjiä. Oispa kiva saada kavereita. 
Tuo käy tässä usein. Iskä sanoo, että se on meille harmiton västäräkki. 
Tuo on kans tullut tutuksi. Tuo pikkunen palleroinen. Kukahan se on. Noi kaksi on ainakin ihan eri näköisiä, kuin me iskän kanssa ollaan.
Me muuten muutetaan pian. Äiti lähti jo uutta pesää etsimään. Isukin kanssa asustellaan kolmistaan sillä aikaa. Ikävä on kova.

Tuossa pihapiirissä asustelee oudon näköisiä kookkaita lintuja, joilla ei ole siipiä. Ne juttelee minullekin kauheesti. Vaikka en niiden kieltä ymmärräkään, minusta tuntuu, että ne on mukavia olentoja. Sille toiselle kerroin, että me lähetään tänään, kun se kävi aamulla juttelemassa.
Oon niin innoissani.
Sitten minäkin olen tuolla korkealla puiden latvoissa tiirailemassa ja saalistan iiisoja herkkuja suuhuni ihan itse.



Huippua, että tykkäsit meidän perheestä. Pikkumunasesta tuli iso. 
Minä aion ainakin olla reipas poika. Isä ja äiti saavat olla ylpeitä minusta.

Ihan pikkasen voi jäädä ikävä lapsuuden kotia, mutta uudet maisemat odottavat super seikkailijaa.

Lupasin tulla moikkaamaan jossakin vaiheessa pihapiirini asukkeja, mutta katsotaan miten seikkailuiltani ennätän.

Heippodei, täältä tullaan.........


Niin tikkaperhe muutti onnellisena uusiin maisemiin kelopuun pesästään.
Täytyy sanoa, kuinka ihmeellistä olikaan seurata pesintäpuuhia näinkin läheltä.  Me saimme kasvihuoneemme samalla valmiiksi hyvällä yhteisymmärryksellä tikkojen kanssa.

Ikävä jäi jo tutuksi tullutta tikkaperhettä ja usko tai älä, mutta pihapiirissä on nyt myös liian hiljaista.


Kaikkea hyvää ja kaunista sinun elämääsi luonnon ihmeiden keskellä.
🐥
teksti ja kuvat caro

maanantai 14. kesäkuuta 2021

taitolentäjä käpytikka

 Morjesta nääs sanoi komeet toisilleen

Lupailin hieman viime kerralla näyttää taitojani. No joo, tiedän olevani vaatimaton, mutta kestän sen kyllä.
Tää ei ole ihan niitä parhaimpia asentojani, mutta olen juuri näkevinäni herkullisen ötökän, jonka päätän napata.
Ensin tässä esittelen paremman puoliskoni, jonka taidonnäyte tulee tässä; 
Olkaa hyvä


Tämä on meille kuitenkin arkipäivää ja taidot kehittyvät koko ajan lisää. Erityisesti tässä poikasten ruokkimis vaiheessa, kun täytyy etsiä ruokaa ja samalla tarkkailla ympäristöä. 
Meillä on koko ajan huoli siitä, ettei poikasille vain tapahdu mitään pahaa.

Pesän siivouspuuhat kuuluvat myös päivittäisiin askareisiin. Poikaset ulostavat valitettavasti vielä pesään, eikä sellaisessa hajussa kestä kukaan.
Tästä olemmekin kehittäneet hyvän yhteistyön keskenämme. Onhan sellainen sanontakin olemassa kuin;
tuo tullessas, vie mennessäs ja tee vielä joutessas....
Tämä sananlasku sopii niin hyvin meidän perhe elämään.

Ympäristön tarkkailusta puheen ollen. Ollaan todella mielissämme vehreästä puustosta ympärillämme.
Näiden haapojen latveessa on hyvä tiirailla, mitä missäkin tapahtuu. Nyt odotan pääsyä kotipesälle. Noi ihmiset ovat jälleen puuhastelemassa kotipuumme ympärillä ja poikaset ruokaa odottavat jo kovasti.
Tuommoisen peijakkaan ovat siihen kyhänneet.
Sen verran utelias minäkin olen, että seurailen mielenkiinnolla ihmisten puuhia. Varsinkin kun näin lähellä meitä ovat. Emäntä tuntuu tykkäävän kivistä, kun niitä jaksaa tuohon pinota. Huomion, että tuo raahaa niitä ihan lähitienoolta. 
Kivikkoinen paikka, sanon minä.
Mut hei hyvä, nyt se lähti pois. Täältä tullaaaaan!
Toinen vie ruokaa ja toinen puhdistaa pesää. Tosin me tehdään tätä molemmat aina tarpeen tullen vuorotellen.
Hei kato, tässä taas yksi hyvä ponnistus.

En olisi ikinä uskonut, että meikäläisten arkipuuhat olisivat näin ketään kiinnostaneet. Toisaalta ei meillä ole mitään sitä vastaan.
Kyllähän me se tiedetään, että komeita ollaan ja erityisen taidokkaita lentäjiä.
Erilaiset tilanteet ovat meille pelkästään mielenkiintoisia haasteita.
Ja mikä parasta, aivan kaikkialta löytyy ravitsevaa ruokaa.

Syreenipuskakin tuossa kotikolomme vieressä huumaa jo tuoksullaan ja vetää ihania perhosia luokseen. Isommat siipieläjät olemme jättäneet rauhaan.
Komea neitoperhonenkin täällä lenteli, mutta päätimme jättää sen olla. Vähän liian isokin oli meille.

Mut hei, tosi nastaa kun viihdyit seurassamme. On kiva esitellä hieman taitoja ja elämän menoa.

Meidän poikaset tosiaan kasvaa kovasti ja kohta pesäkolomme käy liian ahtaaksi. Taitaa olla muutto edessä. Se hieman stressaa, mutta sellaistahan elämä on. Yhtä muuttoliikettä. Ja eipä käy elämä turhan tylsäksi.
Katsotaan sitä sitten paremmin, kun se on ajankohtaista.

Tosi mahtavaa, kun viihdyit seurassamme. Ilo on siis meidän puolellamme. Saammepahan hieman mainosta😉

Toivomme tapaavamme vielä
see you

kuvakertomus caro




perjantai 11. kesäkuuta 2021

elämää tikankolossa

Kiva kun tulit takaisin.
Täällä onkin ollut aika meininkiä. Pesäntekopuuhissa on monia muitakin lintuja ja aikamoinen sirkutus kuuluu lähiöpuista ja tuolta meidän takapihalta, jossa kasvaa mänty ja kuusimetsikköä.
Huomasin tuossa ruokaa hakiessani, että tervapääskyt kilpaa lentelivät ja painuivat kotikoloonsa naapuritalon katon alle. Mahtaa sielläkin olla aikamoinen piipitys käynnissä. Mitäköhän sen talon asukkaat tästä tuumaavat.
Meilläkin on ollut aikamoista vilskettä. Poikaset ovat kasvaneet kovasti ja ruoka maittaa.
Pesän puhdistus puuhatkin ovat jo alkaneet. Pienet poikasemme ovat kasvaneet niin, että vauvauntuva kuoriutuu jo pois. Ulostettakin syntyy runsaasti.

Isäntäväkemme ovat saaneet kasvihuoneprojektinsa eteenpäin muiden töidensä lomassa. Onneksi he eivat alvariinsa ramppaa täällä vaan antavat meille rauhan.

Pieni edesottamus tuossa meinas tulla harakan kanssa. Se kun rupesi röyhkeäksi ja yritti kotikoloomme tunkea. 
Saimpas sen ajettua matkoihinsa. Sen verran kiivas minäkin olen luonteeltani. Tulla nyt toisten pesää ahdistelemaan ja poikasia kyttäämään. Ei sen puoleen. Väittävät, että minäkin pesiä rosvoisin. Pyh, pois se minusta.

No, mutta mennään mukavimpiin asioihin. Tosiaan, niin kuin kerroin poikaset ovat reippaasti kasvaneet ja ruoka määrätkin sen mukaan. 
 Pesäkolon alue on siitä huippumesta, että täältä löytää paljon ravitsevaa ja monipuolista ruokaa. Erityisesti muurahaiset ovat lempiherkkua ja niitä piisaa.
Talon emäntä valitettavasti inhoaa meidän herkkuruokaa ja yrittää kaikin tavoin päästä muurahaisista eroon.
Olen myös taitava ja näppärä lennosta nappaaja. Kaikenlaiset siivekkäät melkeimpä kelpaavat poikasille.
Täällä pihapiirissä on aivan mahtavia väijymis paikkoja. Täältä pienen vaahterapuun lehtien alta on helppo väijyä saalista.
Emäntä tuossa minulle jutteli, että jättäisin nuo perhoset rauhaan, mutta minkäs minä luonnolleni voin. Menin sitten nappaamaan valkoisen sellaisen, kun kohdalleni niin helposti osui.
Maasta bongailen myös kaikenlaisia muitakin herkkuja, kuin nuo muurahaiset. Oikein maukkaita ja proteiinipitoisia toukkiakin löytyy.
Ymmärrän, että tuota emäntää alkoi yrjöttää meidän ruokavalio. Toisaalta olen kuullut, että jossakinpäin maailmaa toukkia syövät myös ihmiset. Niin ja heinäsirkkoja, etanoita unohtamatta. Täällä etanoita ei olekaan näkynyt. Ei ne meillä kävisikään kaupaksi, siilien ruokaa mokomat.
Tää elämä käy niin työstä, eikä kukaan maksa siitä palkkaa.
Ootko muuten kuullut tarinaa linnuista, jotka eivät kehrää, eivät niitä, eivätkä työtä tee. Kuitenkin Jumala pitää meistäkin huolen.
Ihminen on kuulemani mukaan paljon kallisarvoisempi, kuin yksikään meistä linnuista.
Vaikka minä olen niin kaunis ja täydellisesti tehty.
Tässä vielä esittelen itseni ja parhaan puoliskoni. Vahdin vaihdossa ollaan.

On täällä sellaisiakin eläjiä, joista emme piittaa. Nuo piikikkäät pistiäiset saavat pysyä meistäkin kaukana.

Lennokasta elämää täällä vietellään. Ensi kerralla voisinkin näyttää mallikkaita lentotaitojani, joita olen kehitellyt vuosien mittaan. Ja katsotaan, mitä muuta tässä ehdin kehitellä syöttöjen välissä.

Eikun moro Tamperelaisittain, täältä Tervakoskelta!

kertoen kuvien kera caro















finnmari

  Matkalla Finnmarilaiseksi Aurinko alkoi paistamaan risukasaankin. Vihdosta viimein työrintamalla tapahtuu jotakin positiivista, sitten kes...