äkästääkö vai yllästääkö

Retkeilyn päämäärän valitseminen voi joskus olla vaikeeta. Meille on tärkeää, että voimme retkeillä yhdessä Murun kanssa. Turvallisuus korona aikana on myös kaiken a ja o. Onkin aivan hämmästyttävää, miten paljon ihmisiä onkaan liikkeellä. 

Mutta niinhän mekin olemme. Lomalla. No, tietenkin muutkin ovat täällä lomalla, missä saa olla luvan kanssa. Tai voi olla. Osa varmaan kirmailisi mieluummin lämpöisissä vesissä jos voisi.

Suuntasimme ajatuksemme Äkäslompoloon ja lähdimme ajelemaan sinnepäin.

Matkan varrella ajatus muuttui ja jatkoimme matkaa ihanaa maisemareittiä pitkin Ylläsjärvelle.

Jyke löysi kivan reitin, jonka voisi kulkea jalan. Se sijaitsi Ylläsjärven puolella.

Hei! Täällähän ne muutkin lomailijat ovat. Asuntoautoja ja vaunuja on liikkeellä runsaasti. Joillakin on vakipaikat asuntovaunualueella. Niitä taitaa olla useammilla keskuksilla ympäri Suomen.

Meiltä jää tämän loman aikana laskettelu suosiolla väliin. Ei oikein kiinnosta  jonotella tiiviisti muiden kanssa. Lähdemme siis väljemmille reiteille. 

Tuomikurun kierros

Tuomikurun kierros on noin kuusi kilometriä pitkä reitti, jonka voi kiertää kahta eri kautta. Me valitsimme kiertosuunnaksi kellon kierron mukaan myötäpäivään ja se olikin hyvä valinta maastoa ajatellen. Meillä oli lumikengät mukana, mutta matkan aloitimme jalan, koska maasto oli kovaksi tampattu.

Matka alkoi tasaisesti lievin nousuin Yllästunturin juurelta. Välillä tasamaastoa ja lopuksi jyrkempää nousua. Maasto vaikutti helppokulkuiselta muutenkin. Meitä vastaan ei tullut ketään, eikä kukaan meitä seurannutkaan. 

Ihanaa meidän puolestamme, mutta toisaalta ihmettelin, koska tämä on aivan huippu paikka, eikä matkakaan ole pitkä. Tuomikurun huipulle on siis noin puolet matkasta.

Tuomikurulta löytyy oikein hyvä levähdyspaikka. Kota, jossa voi grillata ja tarpeen tullen lämmitellä. Huussit meille jokaiselle ja puuliiteri.

Näkymät mitä parhaimmat.

Tästä lähdimme kulkemaan rinnettä alaspäin. Maasto oli ehkä hieman hankalampi ja jyrkempikin. Tarvitsimme toisinaan lumikenkiä, joten pidimme ne jalassa koko ajan. Muru pärjäsi mainiosti koko matkan ajan.

 Tuomikurulta laskeudutaan kahvikeitaalle. Vieressä menee latuverkosto. Täälläkin oli vain muutama ihminen tauolla. Itsekin jäimme syömään omia eväitä kodan läheisyyteen.

Kuukkeli tuli moikkaan meitä leivänmurusen toivossa. Se ei ollut läheskään niin arka, kuin mökin pihapiirin Kuukkelit.

Kahvikeitaalta voi ostaa kahvin tai mehun ja pullan jos omia eväitä ei ole matkassa. Läheltä löytyy myös huussi.

Tänne täytyy valitettavasti tulla kellon kanssa, sillä paikka sulkee ovensa jo viideltä iltapäivällä. Samalla myös huussin ovet laitetaan säppiin.

Levänneenä ja ympäristöä tutkineena on hyvä jatkaa matkaa eteenpäin. Loppumatka onkin täysin jalkain kuljettavissa. Ainostaan täytyy varoa fatbikella liikkuvia, sillä heillä on sama polku keitaalta Ylläsrinteille. 

Maski naamaan ja vessassa käymään ennen lähtöä. Joillakin maskin käyttö tuntuu vaikealta, joka sinänsä on harmi muita kanssakulkijoita ajatellen. Täällä on kuitenkin porukkaa ihan mistäpäin Suomea tahansa ja tartuntariski aina olemassa.

Jotkut turhautuvat maskin käyttöön. Mielipiteitäkin se jakaa.

Matkalla pysähdyttiin vielä Jounin Kyläkaupalla ruokaostoksilla. Pääsiäinen kolkuttaa ovella ja on kiva saada kaikki tarpeellinen ostettua ennen sitä. Ettei siis tarvitsisi enään pääsiäisenpyhinä käydä kaupassa. Jounin kauppa on hyvä ja monipuolinen ostospaikka. Joskin kallis. Vierestä löytyy myös Jounin liikekeskus, jossa yksityiset harjoittavat yritystoimintaa. Itse olen löytänyt sieltä poroaiheisen ulkoilupipon.

Onhan täällä paljon muitakin kauppoja. Ravintolatkin saivat juuri ennen pääsiäistä avata ovensa. Levin alue on kuulemma vielä pannassa suhteessa koronaan.

Poikkesimme myös veljeäni tapaamassa pikaisesti. Hän oli tullut Äkäslompoloon viettämään jo perinteeksi tullutta lomaa nuoruuden kaveriporukan kanssa. 

Kaunis retkeilypäivä on vaihtunut illaksi. Meillä on vielä tovi matkaa mökille. Onneksemme kelloja siirrettiin kesäaikaan juuri sopivasti. Niin ollen saamme nauttia valoisuudesta tunnin pitempään.

Huomenna laskeudutaan pääsiäiseen. On pitkäperjantai ja lepopäivä retkeilystä.

Ihana ajatus. Lepoa ja rauhaa. Hieman samoilua mökin lähellä. Suussasulavan valkosuklaakeksin napostelua hyvän kirjan äärellä.

Ihanaa on levätä Jeesus

sun jalkojen juurella.

Ihanaa on katsella Jeesus

sun kirkkautta.

Ihanaa on muistella Jeesus 

sun ristintyötä.

Ihanaa on ymmärtää Jeesus

sun hyvyytesi määrää.

Niin kaunis on elämä tää, elämä ihmisyyden.

Niin lohduttavaa ymmärtää, Jeesus täyttää tyhjyyden.

Elämä yhteydessä Jeesukseen

se riittää kantamaan ikuisuuteen.

Taivas on auki, sydän on täynnä,

Hänen rakkautensa ei koskaan häviä.

caro                              

Kaunista pääsiäistä juuri sinulle!

t. caro ja jyke

pulkkailua ja lintunäkymiä

Pitkän loman hyviä puolia on se, ettei tarvitse kiirehtien mennä paikasta toiseen. Tai ainakin sydämestäni toivon, että lomasta tulisi pitempi. Jos on väsynyt voi rauhassa levätä ja nauttia siitäkin.

Oman mökin rauhassa se luonnistuu pieniä askareita puuhaillen, lukien, virkaten ja lintuja pongaten.

Pääsiäinen lähestyy ja lähinaapurissa kuuluu jo ääniä. Porukkaa alkaa pikkuhiljaa saapumaan paikalle ja mökkikausi voi alkaa.

Kauempaa on kuulunut moottorisahan ääniä jonkin aikaa. Koko mökki tienoo on sähkötön, joten puuhommia piisaa kullakin meistä. Onneksi viime syksynä tilasimme kuorman koivuhalkoja pihaan. Nyt niitä saa poltella ihan rauhassa. 

Aurinko alkoi pilkahdella pilvien lomasta ja mieli teki lähteä kävelemään. Terassilla herkkuhetkeä viettäessämme, Jyke ehdotti, jospa kokeilisimme onnistuisiko Murun kanssa pulkkailu. Suostuisiko istumaan pulkan kyytiin. No, tuumasta toimeen. Muru ei siis koskaan aiemmin pulkan kyydissä ole ollut, joten pieni epäilys oli olemassa.

Eihän se kovin helppoa ollut. Voi Muru parka. Kaikkea nuo ihmiset keksivätkään.

Jyke uskalsi laskea pulkalla joelle, vaikka se muutama päivä sitten vaikutti jopa vaaralliselta.

Jäimme joen rannan puolelle kuitenkin kävelemään. Taivas aukeni pikku hiljaa miltei kokonaan ja joen maisemat vetävät aina puoleensa.

Sohjoinen maasto aiheutti Murun kulkemiselle sen verran haasteita, että se suostui loppujen lopuksi omatoimisesti pulkan kyytiin.

Onneksi Muru tykkää seikkailusta, eikä pieni jännitysmomentti tainnut pahaksi olla.

Lintujen bongailua

Lähimetsästä kuuluu paljon lintujen ääniä. Niitä on todella vaikea silmin nähdä, mutta Talitintin tunnistaa kyllä äänestä.

Mietin saavatko he tarpeeksi ruokaa vielä tähän aikaan ja laitoin lautaselle kaurahiutaleita. Pistin lautasen terassin kaiteelle mitään sen kummemmin ajattelematta. Seuraavana aamuna hiutaleet oli syöty ja huomasin Kuukkelin käyvän tyhjällä lautasella.

Tästä alkoi jokapäiväinen lintujen ruokinta. Kaurahiutaleiden lisäksi murensin välillä kaura- ja perunarieskaa. Tuntui maistuvan hyvin.

Tintit ja Kukkelit kävivät vuorotellen lautasella. 

Muru jäi Jyken kanssa lintuvahdiksi, mutta eivät linnut silloin tulleet. Ilmeisesti sen verran arkoja olivat.

Itse sain kuvattua lintuja ainoastaan mökin sisältä käsin lasin läpi. Virittelin järjestelmäkameran valmiiksi tuolille lintuja odottamaan.

Ulkoilun jälkeen lämmin keitto maistuu aina. Tänään on vuorossa helppo ja mökkielämään sopiva tomaatti-porkkanakeitto.

Keittoon tarvitaan purkillinen tomaattimurskaa tai itse suosin yrteillä maustettua paseerattua tomaattia (400 - 500 g). Vettä oman maun mukaan. Itse laitan vajaan purkillisen verran.

Tomaattia lohkoina ja porkkanaa viipaleina.

Annetaan kiehua kunnes porkkanat ovat pehmeitä.

Laitan keittoon yhden kasvisliemikuution ja 

lopuksi sekoitan yrttisen tuorejuuston (n. 100 g).

Mökillä kun ei ole sähköjä möyhennän pehmenneet tomaatit ja porkkanat perunamuusi survimella. Näin keitosta tulee hieman ruokaisamman oloinen. Kotioloissa keiton voi halutessaan soseuttaa sauvasekoittimella.

Itse tykkään syödä lämmintä keittoa raejuuston kera. Jyke taas on innostunut sinihomejuustomuruista. Unohtamatta maukasta siemennäkkäriä.

 

https://draft.blogger.com/blog/post/edit/8813587971767097762/604447889731153696

(Siemennäkkärin ohje löytyy omasta postauksestaan.)

A´vot, mikä makuelämys. Ripaus Espanjaa Suomalaisen porkkanan kanssa.

Tässä voikin pikkuhiljaa hiljentyä iltaan ja vaan olla tyytyväisenä kaikesta.

Suunnitella huomisen retkipäivää. Kenties Äkäslompoloon.....

nähdään pian😊

kuvat ja teksti caro

kohti unelmalomaa

Unelmaloma voi alkaa monella tapaa. Vauhdikas aamu kahvinkeittoineen ja puuroineen. Auton pakkaaminen on taitolaji. Jotta tavarat tulevat autoon oikeassa järjestyksessä. Harmillisempaa on kaivaa eväslaukkua tai termoskassia kaikkein alimmaiselta paikalta matkan teon keskellä. Joskus näinkin käy, mutta nyt päätettiin jättää kaikki stressi etelään ja vapauttaa mielemme rauhalliseen lomafiilikseen.

Ajo sujui hyvin selkeässä säässä. Uudet pysähdyspaikat pyrittiin valikoimaan monien joukosta niin, että wc käynnit pystyi hoitamaan samalla pysähdyksellä. Tekee välillä hyvää, ettei parkkiinnu samoihin kaavoihin.

Ainoastaan Tornion Prisma on vaan niin hyvä ja kattava, että sen kautta täytyy päästä ruokaostokset tekemään. 

Olin aiemmin jo ostanut kaikki kynttilät etelän Prismasta. Jostakin syystä kynttilä valikoima ei ole ollut riittävä pohjolan kaupoissa. Tarvitsemme lähinnä lyhtyihin tietyn kokoisia kynttilöitä ja niiden puute on valitettavaa.

Saman päivän iltana kotiuduimme mökille. Siinä kymmenen paikkeilla auto kaarsi omaan hyvin aurattuun pihaan. Täytyy antaa kiitosta Matinlompololle, joka hoitaa mökkitien ja piha-alueiden auraukset erinomaisella ammattitaidolla.

Ihana aurinkoinen sunnuntai herätti meidät uuteen päivään. Täällä on ollut suhtkot lämmintä päivällä, eikä yölläkään pakkasta ole juuri ollut. Se on vaikuttanut siihen, että lumi voi paikoin olla erittäin pettävää.

Tänään aamiaisen jälkeen halusin ensin laittaa mökin asumiskuntoon. On ihanaa, kun matot ovat lattialla ja pedit valmiina. Tulo iltana huussille ja mökille vietävien polkujen lapioinnin jälkeen mökki saatiin lämpiämään ja ruokatavarat niille kuuluville paikoille. 

Talvella on hyvä ensimmäinen yö nukkua alakerrassa ja laittaa yläkerta kiinni, jotta lämpö saadaan pysymään alhaalla.

Jyke hieman paranteli illalla lapioimia käytäviä helpommiksi kulkea.

Mielekkään, mutta pakollisen mökin kuntoon laittamisen jälkeen oli ihana päästä katsomaan, mitä Muonionjoelle kuuluu. 

Tosiaan lumi on aika pehmeää ja lumikengilläkin tarpominen haastavaa. saimme kuitenkin polun tampattua mökiltä joelle asti. 

Muru rakastaa lunta ja siitä on ihana tassutella hangen päällä, joka kantoi sen joten kuten.

Joen pinta oli myös yllättävän pehmeä. Vaikka kävelimme varovaisesti lumikenkien kanssa se petti jalkojeni alla. Oikea jalkani upposi niin syvälle, että virtaava vesi näkyi. Se pelotti. En ollut varma kantaako hanki vasemman jalan alla, kun ponnistan ylös Jykeen turvautuen. En edes tiedä, mistä sain niin paljon voimaa jalkaani ponnistaa vai oliko Jykellä niin vahvat käsivoimat, mutta pääsin onnellisesti pinnalle. Mutta kyllä tosissaan pelästyin. Nyt ei kyllä joelle ollut asiaa vaan pysyttelimme aivan rannan tuntumassa.
 

Illan tullen on ihana loikotella takkatulen äärellä. Rentoutua ja olla vaan. Ensiksi mietin tuleeko vieroitusoireita tv:n katselusta, mutta mitä vielä. Koko toosaa ei tullut kaivanneeksi, eikä mitään muitakaan laitteita. Kännykätkin olivat onnellisesti lentotilassa.

Pallas

Yksi lempipaikoistani on Pallastunturi. Haavenani olikin, että ehtisimme retkeilemään jossakin Pallaksen luonnonpuisto alueen monista mahdollisuuksista.

Maanantai päivän sää ei ollut järin suotuisa, mutta mielenkiintoinen.

Pallaksella on jonkin verran laskettelijoita ja hiihtäjiä, vaikka sää on usvainen ja tuulinen. Parkkipaikalla on kuitenkin runsaasti autoja. Yksi selitys on siihen se, että täältä lähtee monta retkeilyreittiä niille, jotka harrastavat päivän tai jopa viikon kestäviä patikointi reissuja hiihtäen. Onhan toki myös talvilomakausi menossa.

Pallashotelli ja ravintola ovat myös auki.

Pieni pala historiaa

Kävimme kysymässä hyvää kävelyreittiä, jonka voi koiran kanssa kulkea. Lähdimme maastoon eväiden ja hyvän mielen kera. Valitettavasti reitti, jonka ajattelimme kulkea estettiin lumivyöryvaaran takia ja retkeily jää sen vuoksi lyhyemmäksi.

Voiko maisema olla enään yhtä aikaa kauniimpi ja karumpi. Meidän toinen suunnitelma on kulkea tuonne Romanssikahvioon.

Muutamia varjohiihtäjiä suunnisti tuulen vieminä sumuisessa maastossa. Ajateltiin Jyken kanssa, että tuota täytyy päästä joskus itsekin kokeilemaan. Se näytti yhtä aikaa helpolta ja vauhdikkaalta. Uskon kuitenkin, että helppoa se ei ainakaan tule olemaan.

Romanssikahvilan eväät nautittiin ulkosalla. Kahvila on sulkenut ovensa, mutta löysimme suojaisan paikan istahtaa.

Otin uuden Jykeltä lahjaksi saamani kupposeni ensimmäistä kertaa käyttöön, joten kippis sille.

Se, että omiin suunnitelmiin tulee muutoksia ei meitä haittaa. Paremminkin se tuo mukavaa lisä jännitettä. Asenteestahan tuo on kiinni. Koskaan ei tiedä, minkälaiseksi päivä muodostuu.

Otamme päivän vastaan sellaisena, kun se meille annetaan ja nautimme matkasta.

Innolla odottaen jo uutta päivää.

💛

Kuvat ja teksti caro