nostalginen tammisaari

 Hei täältä tullaan elämä.

Nyt nautitaan jokaisella aistilla.

Otetaan irti mitä saadaan.

Täysillä päivään !

Uskon, että Tammisaari tarjoaa parastaan, jos vain osaa ottaa vastaan.

Helteisessä säässä lähdimme Snäcknäs lomakylästä ajelemaan kohti lossia. Odottelimme tovin, sillä lossi pääsi juuri ankkuroitumaan vastarannalle.

Tähän aikaan aamupäivästä ei ruuhkaa vielä ollut. Kuulimme, että sunnuntai-iltapäivä saattaa olla ruuhkaisin aika kulkea lossilla.

Skåldön lossille päästyämme matka jatkui suoraan Tammisaareen, josta haimme autolle parkkipaikan läheltä rannikkoa.

Ihmisiä ei ollut niin runsaasti liikkeellä, kuin lauantaina käydessämme. Sehän sopi meille kovasti. Mitään tarkempaa suunnitelmaa meillä ei ollut. Kunhan kiertelisimme ja katselisimme.

Meren  rantaviivaa ympäröi laudoista tehty kapeahko kävelyyn sopiva väylä. Mereltäpäin kävi voimakas, mutta lämmin tuuli, joka meinasi viedä leveälierisen hattuni mennessään.

Tammisaari on esteetikon, kauniiden maisemien, talojen, kukkaistutusten ja esineiden ihannoiman henkilön ihmemaa. Pienet huolitellut yksityiskohdat hivelevät kauneudentajuani.

Kaikki ei ole täydellisen selkeää eikä virtaviivaista. Vaan juuri sopivan rosoista. Kivetykset, eriväriset puutalot erikoisine ovineen ja ikkunapielineen. Koukeroiset koristeet ja pitsikuviot kattojen harjanteissa. Katulyhdyt kapeilla kujilla.

Täydellisen epätäydellistä niin, kuin me ihmisetkin.

Kierrellen ja kaarrellen epäsuorilla kujilla päädyimme yleiselle uimarannalle.

Virikkeeksi ranta tarjoaa ainakin minigolfia. Ympäristössä on runsaasti ravintolapalveluita sekä jäätelökioskeja. Mieluista on myös se, että ilmainen ja siisti  wc-palvelukin löytyi rannan tuntumasta.

Muru sai hetken leikkiä uuden tuttavuutensa kanssa.

Rannalta lähdimme jälleen kiertämään vanhan kaupungin iloisia ja kauniita kujia. Tammisaaren kivikirkon torni pilkottaa taustalla.

Oasis-kesänäyttelyn taidetta. Taideteoksia on esillä kaduilla ja rannalla.

Tammisaaren kivikirkko ja sen ympäristö ovat kauniin näyttäviä.

Jo aiemmin kiertäessämme ohitimme ihastuttavan oloisen kahvilan. Päätimme kierroksemme lopuksi piipahtaa kahvilan pihamaalla katsomassa olisiko siellä meille istumapaikkaa. 

Kahvila vaikutti suositulta ja sinne sai jonottaa.
Odotuksemme kuitenkin palkittiin ja viihdyimme oikein hyvin varjoisalla piha-alueella.

Cafe Gamla Stan tarjoaa maittavia suolaisia ja makeita piirakoita, leivoksia ja kakkuja. Tarjoilukin pelasi moitteettomasti. 

Ensin tilattiin tiskiltä, mitä haluttiin ja tilaus toimitettiin perässämme sinne, minne halusimme asettua istumaan. 

Istahdimme nauttimaan suolaiset piirakat sekä mansikkaleivokset ison puun juurelle. Monet asiakkaat olivat käyneet jo päiväkahvinsa nauttimassa, joten isoin ruuhka on ohi.

Samassa pihapiirissä sijaitsi kaksi rakennusta, josta toisesessa sijaitsi keittiö ja toisessa itse kahvila. Isommassa keittiörakennuksessa on myös wc sekä pieni kirpputori.

k

Keltainen keittiörakennus

Punainen kahvilarakennus.

Pihamaa-alue oli siisti kivetyksineen ja puutarhakalusteet sopivat alueelle, kuin nenä päähän.

Koiratkin on ihanasti huomioitu.

Näistä ovista pääsi ensin kirpputorin puolelle, josta voi löytää kivoja esineitä, kirjoja tai jopa taidetta. Pienemmistä pienin wc sijaitsi peremmällä.

Erittäin hyvän ilmapiirin omaava kahvila henkilökuntineen saa jäädä, kun on aika siirtyä eteenpäin.

En olisi kyllä halunnut. Oispa meillä jo loma-aika ja oltaisiin voitu jäädä nauttimaan Tammisaaren ilmastosta ja upeasta miljööstä kauemmaksi aikaa.

Jokaista taloa katseli sillä silmällä, millä katselee, kun etsisi kotia. Mielenkiinnolla ihaillen. Oi jospa voisimme asua tuolla tai tuolla. Oisko tässä meille uusi koti.

Vaikka itsekin asuu hyvässä kodissa, jonka on saanut itse laittaa mieleisekseen. Puutarha, johon on saanut istuttaa omenapuita ja marjapensaita. Upo uusi kasvihuone, yrtti-istutuksineen ja jonka sisutus vielä elää mielihalujen mukaan.

Maalaismaisema, jota saa terassilta ihailla esteettömästi. Ympärillä metsää ja luonnon rauhaa. Eläimiä, joiden elämää saa ihaillen seurata läheltä ja kaukaa.

Ihan parasta oli seurata käpytikan perheen elämää kelottuneessa omenapuussa kotitalomme puutarhassa.

Käpytikan puuhista on tarinaa omassa postauksessaan. Jos kiinnostaa käy lukemassa.

Minua viehättää erityisesti vanhat rakennukset ja puutarhat. Meren läheisyys Tammisaaressa ja saaristossa yleensäkin tuo oman lisänsä.

Tampereella asuessani huomasin kotini sijaitsevan aina poikkeuksetta järven läheisyydessä. Lenkkipolut kiersivät Näsijärven tai Pyhäjärven tai jonkun muun pikkuisemman järven ympäriltä.  

Täällä Tervakoskella niitä ei ole, lähellä.

Se harmittaa.

Jyrki sanoikin tässä taannoin, että viljapellot ovat köyhän miehen järvi. Tuulisena päivänä viljapelto tekee aallokkoa, kuin järvi konsanaan.

Ehkei kuitenkaan kannattaisi valittaa näistä maalaismaisemista ollenkaan.

Onko asia niin, että sitä, mitä ei ole olemassa tai saatavilla, ihminen haluaa ja himoitsee. Kun taas se, mitä on olemassa, ihminen ei osaa nähdä tai arvostaa?

Niin tai näin. En lakkaa unelmoimasta. Jotkut asiat toteutuvatkin.

Toivon, että sinun unelmasi toteutuu. Pienet ja suuret.

Se tuo elämään mielekkyyttä.  

Iloa ja unelmia loppukesääsi

caro ja jyke