pumpulihääpäivä

Kas, kuinka aika rientääkään. Jyrki muistutteli tulevasta vuosipäivästä hyvissä ajoin. 

Suunnittelimme pumpulihääpäivämme vieton minnes muuallekaan, kuin viehähtävään Hämeenlinnaan. 

Muuta vaihtoehtoa en itse löytänyt mielestäni ja Jyrkillekin asian hyvin selvästi ilmoitin.

Jyrki otti selvää Hämeenlinnan ravintola vaihtoehdoista. Valintamme oli Uoma. Halukkuutemme Keto ravintolaan oli listalla ensimmäisenä, mutta sieltä ei kukaan koskaan puheiluihin vastannut.

Rakastan siis olla veden äärellä ja vain katsella aaltojen liplatusta. Olla hiljaa ja rauhoittua. En niinkään tehdä vedessä kauheasti jotakin.

Ehkä siksi rakastuinkin Hämeenlinnaan ja sen tarjoamiin maisemiin.

Kauniina heinäkuun 17. lauantaipäivänä. Kävelimme ensin hiljaksiin nauttien maisemista.

Halusin ehdottomasti kävellä samoissa Vanajaveden upeissa maisemissa tänä hääpäivänä ja nähdä sen kesän loiston.

Kävellessä on aikaa jutteluun ja halusin haastatella miestäni kuluneesta vuodesta. Selvästikin se tuli yllätyksenä, mutta tapani onkin ottaa asiat suoraan esille ja nostaa vaikka kissa pöydälle, kun sen aika on.

Enimmäkseen annoin hänen rauhassa miettiä vastauksia, mutta odotin silti malttamattomana, miten hänen mielestään yhteinen vuotemme on kulunut saman katon alla.

Samalla mietin kaikkia niitä yhteisiä kokemuksia, mitä vuoteen voi mahtua. Kulunut vuosi on ollut täynnä haasteita.

Onneksi meitä jo seurusteluaikana koeteltiin erilaisissa elämän tilanteissa, eikä yhteen muuttaminenkaan ollut itsestään selvyys. Tampereen likasta ei niin vaan Tervakoskelaista saada.

Yhteen muuttaminen on kuitenkin ollut jatkuvaa prosessia. Kahden jo elämää kokeneen aikuisen elämien yhteen sovittamista kipuineen, pettymyksineen, iloineen kaikkineen. Ennen kaikkea on joutunut opettelemaan nauramaan itselleen ja omille eriskummallisuuksilleen.

Olemaan tyytyväinen siihen elämään, mikä itselle on räätälöity. Miten suhtaudun vallitseviin asioihin tai olosuhteisiin riippuu kokonaan minusta itsestäni. 

Asenne ratkaisee!

Ilta on vielä nuori ja omien mietintöjeni lomassa ajattelin että, ehdimme juttelemaan vielä myöhemminkin.

Kävellessämme mieli ruokailusta on muuttunut. Lämmin ilta houkutteli ennemminkin nauttimaan ruoasta ulkosalla ja mikä parasta Vanajaveden äärellä.

Olimme etukäteen varautuneet tähän vaihtoehtoon. Meillä on kaikki tarpeellinen välineistö piknik ateriaan mukana.

Soitimme siis ravintola Uomaan peruen pöytävarauksen ja toiveemme olikin noutaa heiltä ruokatilaus mukaamme. Emme nyt kuitenkaan saaneet tilausta ulos itse haettuna, vaikka heidän sivuillaan tästä mahdollisuudesta mainostetaankin. Nyt ravintolapäällikkö ilmoitti, ettei se sovi. Joten soittorumpa alkoi paikallisiin ravintoloihin. Olimme yllättyneitä, ettei ravintoloista ruoan haku onnistunutkaan kovin helposti. Foodora on välissä.

Rukoilin hiljaa Jumalalta, että toiveemme toteutuisi ja saisimme nauttia aterian ulkosalla puistossa. 

Naureskelimme, että varmaan täytynee hakea hampurilaiset Hesen ajokaistalta. Se ei kuitenkaan ollut meille ensisijainen paikka, vaan soittaminen palkittiin. Iloinen naisääni vastasi Fifth Avenue-ravintolasta ja saimme ihan itse noutaa sieltä ruokamme puolen tunnin kuluessa tilauksesta.  

Istahdimme Vanajaveden äärelle nauttimaan yhdessäolostamme viipyen auringonlaskuun asti. Ruoka on täydellistä. Sai mitä tilasi.

Olin miettinyt yhteistä päiväämme. Miten muistaisin miestäni, joka on rinnallani kulkenut tämän matkan tähän asti. Mikä olisi hänelle mieluista?

Koru. Eikä vaan mikä koru tahansa. Vaan risti. 

Jyrki on antanut oman ristinsä pojalleen ja häneltä siis puutui tämä. Risti.

Jyrki on ostanut minulle paljon Kalevala koruja. Tykkään niistä kovasti. Onkin ihana asia, että itsekin löysin hääpäivälahjaksi miehelleni Kalevala ristin Hämeenlinnalaisesta kultasepänliikkeestä. 

Risti on meille kummallekin tärkeä.

Siinä syödessämme kyselin uudelleen mieheni mietteitä yhdessä olostamme. Ajattelin, että kyselen liian vaikeita, mutta haluan itse tietää aina, mitä toinen ajattelee muutenkin asioista ja mitä mieltä asioista yleensä on.

Mitä päässä liikkuu.

Kun rakentaa parisuhdetta kypsään ikään ehtineenä, toiveet elämästä ovat aivan toiset. Parisuhde aika on erilaista, kun lapset on tahoillaan jo tehty.

Meillä ei ole ollut kiirettä. Eikä se olisi mitenkään sopinutkaan meille. Molemmat kun olimme ehtineet jo useita vuosia yksinolostakin nauttia. 

Henkinen puoli on tärkeämpää, kuin fyysinen. Ainakin meillä.

No, Jyrki on ollut vuoteen oikein tyytyväinen. Isompana haasteena itselleen hän piti talvikauden aikaa, jolloin olin syvissä vesissä. Kun elämä ei mennyt niin, kuin suunnittelin. Jyrki olisi halunnut auttaa, mutta ei voinut.

Yhdessä kuitenkin selätettiin tämä vuosi. Tuleva tuo omat haasteensa. Mitä ne nyt sitten ovatkin.

Kuvakortti by caro

Olen opiskellut elämää.

Olen opetellut hyväksymään itseni ja toiset.

Olemaan armollinen ja oppimaan uutta.

Olemaan rohkea ja tekemään vaikeitakin päätöksiä.

Nauttimaan elämästä tässä ja nyt... pelkäämättä.

Naisena vajavaisena, ihmisenä inhimillisenä.

Iloitsemaan jokaisesta armon päivästä niin, kuin se minulle annetaan.

... siitä muodostuu onnellisuus...

ja todennut.... koskaan ei tule valmista.

Ilta-auringon aikaa Vanajavedellä

elämä on elämistä varten

kaikella on tarkoituksensa

ja määräaikansa.

mielenkiinnolla toista vuotta kohden

kanssasi caro ja jyke