lauantai 5. syyskuuta 2020

suomen lappi ja norjan vuoret




Kevään aikana kypsyi ajatus lähteä pitemmälle lapin matkalle. Olihan se toive ollut jo sydämessä kauan, että ehtisimme kiertämään Norjankin puolella oikein kunnolla. Ja kun yhteinen loma-aika mahdollistui, niin eipä siinä tarvinnut enempää asiaa miettiä.
Ryhdyimme alustavasti suunnittelemaan, mihin paikkoihin matkamme suuntaisi. Ajattelimme poiketa jonkin verran normaalista ja päätimme, toki Muoniota unohtamatta, mutta kuitenkin, kiertää Itä-Suomen kautta Norjan puolelle.
Mietimme myös valmiiksi jonkin verran, missä paikoissa yövyttäisiin ja suunnittelimme ne siten, että mukaan tulisi mahdollisimman erilaisia majoituskohteita.

Tervetuloa nauttimaan kanssamme matkasta!

Yhteinen lomamme sijoittui kesä-heinäkuulle. Mikä on hyvä ajankohta ajatellen isompia loma ruuhkia.
Pääsimme lähtemään matkaan 17. kesäkuuta ja ensimmäinen yöpymispaikka oli Pietarsaaressa, hotelli Vegassa.
 
Hotelli Vega

Pietarsaari oli meille uudempi kaupunki, johon ei olla ennen tutustuttu. Kaunis kaupunki, jossa on säilytetty pieni pala vanhaa Pietarsaarta puutaloineen ja mukulakivineen. 

Majapaikka oli aikas erikoinen jos näin voi lievästi sanoa. Onpa ainakin hyvin pitäjänsä näköinen ja omalaatuinen paikka runsaine tavaroineen. Hotellin pitäjä taitaa olla aikamoinen tavaran kerääjä. Isäntä itse oli oikein mukava ja puhelias ja tarjosi seuraansa aamupalalla, jonka hän oli itse valmistanut. No, siitä en kehuja antaisi näin puuro ihmisenä, mutta meni se paahtoleivän lätyskäkin kurkusta alas paremman puutteesta ja nälkä lähti. Hyvä maku jäi majapaikasta kaiken kaikkiaan.
Kuvat puhukoon puolestaan.


Siitä suuntasimme eteenpäin kohti pohjoista ja poikkesimme Kalajoella. Plassin alueella, joka on Kalajoen vanhempaa kaupunginosaa. Hyvin viehättävä paikka maalaismiljöössä. Siellä oli hyvä myös hieman levähtää ja nauttia kesäisestä säästä kahvin kera.
Kukkolankoski on myös nähtävyyden arvoinen paikka, etenkin kesällä. Siellä kannattaakin poiketa syömässä tuoretta kalaa ja katsella pauhaavaa koskea. Jos hyvin käy, saattaapi nähdä kalastajia lippoamassa haavilla kalasaalista suoraan koskesta.
Seuraava yöpymispaikka meillä oli Torniossa. E-city bed & breakfast tarjosi oikein mainion yön runsaalla aamiaisella, jossa ystävällinen isäntäpariskunta toivotti vieraat tervetulleeksi. Paikka oli hyvin kodinomainen ja siellä oli leppoisa tunnelma. Aamiais huoneessa näkyi isännän intohimo musiikkiin. Majatalo itsessään sijaitsi hyvällä etäisyydellä keskustasta, jonne oli kiva lähteä kävelemään ja ruokailemaan viilenevään kesäiltaan.

Seuraavana aamuna poikkesimme Tornion kaupoilla ruoka- ja tarvike ostoksilla ja ajelimme Muonioon.

Kesäaika Suomessa on niin mahtava, kun ei tarvitse paljoakaan kelloon katsoa näin lomalaisen näkökulmasta. Aina on valoisaa ja varsinkin pohjoisen yöttömät yöt. Ei niinkään ole väliä, mihin aikaan sähköttömän mökin pihapiiriin ehtii, kun valoa riittää aina tarpeeksi.
Ihanaa kun saa hetken levähtää kaikesta muusta ja nauttia rauhasta.
 
Kesällä kuuluu enemmän erilaisten lintujen lauluja. Yksi niistä on ylitse muiden, joka tunnistettiin sittemmin Jarripeipoksi, Lapin linnuksi. Se kierteli siinä ympäriinsä aivan, kuin seuraten meidän liikkeitä, päästellen eriskummallista ääntä. Jyke lähtee eräopas kouluun syksyllä ja hän oli tulevan koulutuksensa vuoksi kiinnostunut löytämään äänen omistajan. Kiitos hyvien äänitteiden.

Siinä hyvin levänneenä jaksoi jo Juhannuksen aaton aattona lähteä retkeilemään ja päätimme mennä Pallas-Yllästunturin kansallispuistoon. Päämääränä oli Montellin maja, johon lähdimme kiipeämään Vuontispirtiltä

Aluksi reitti majalle oli leveä, mutta kun lähdimme kiipeämis osuudelle tie kapeni osittain poluksi. Kävelyreitti oli joiltakin osin kallioista ja kivikkoista. Matkalla sai usein katsoa mihin astui, ettei kompastu. 
Matka Montellin majalle oli kuitenkin helppo kulkea, joskin välillä aika jyrkkää nousua. 

Ympäristössä on paljon erilaista kasvillisuutta ja muuta ihmeteltävää. Puro lorisee vähän reitiltä poispäin, mutta sinnekin on helppo poiketa. Raikkaassa vedessä voi retkeilijä vaikkapa virkistäytyä. Hyvin kauniissa maastossa matkan teko taittuu verkkaisesti luontoa ihastellen.



Kun kulkee yhä korkeammalle ja korkeammalle huomaa valtavan huikeat näkymät.


Tulisija majassa
Montellin maja on hyvässä kunnossa ja siitä pidetäänkin huolta. Jokaisella retkeilijällä itsessään jo täytyy olla ymmärrystä ympäristön siisteydestä huolehtiminen.
Meille riitti majan käyttö evästyksen parissa, mutta sinne voi ihan jäädä yöksikin. Tulisija löytyy sisältä, jossa voi lämmittää ruokaa ja samalla pirttiä. 

Pihapiiristä löytyy puuvaja, jossa on valmiiksi halottuja puita sekä huussi. Tällä kertaa meidän lisäksemme paikalla ei ollut muita, mikä sikäli oli ihmeellistä, sillä Montellin maja on kuuluisa välietappi retkeilijöille.


Hyvää Juhannusta! 

Yöttömän yön juhlaa lähdimme viettämään Ylläsjärvelle.
Tarkoitus oli jäädä ensin lähemmäksi mökkiä, mutta missään ei ollut Juhannuksen viettoa. Kaikkialla oli hiljaista. Kierrettiin Muonion ja Olostunturin alueelta ennen, kuin ymmärrettiin etsiä mahdollista Juhannuksen vietto paikkaa netistä.
Aurora Estate mainosti vierailevaa esiintyjää ja juhannuskokkoa. Sinne siis katsastamaan tilannetta. Aurora sijaitsee Ylläksen juurella, aivan Ylläsjärven rannalla. Todella kauniilla luonnonläheisellä paikalla. Huomasimme myös, että heillä oli ravintolan lisäksi majoitustoimintaa.
Sää ei ollut kuin morsian, vaan vettä satoi välillä rankastikkin. Paikalle oli kuitenkin saapunut hyvän tuntuinen joukko eri ikäisiä ihmisiä. 
Ravintola on siisti ja Juhannuksen menu oli maittava burgeri ja lohikalakeitto. 

Viereisessä kodassa esiintyi Torniolainen kahden miehen orkesteri. 
Ulkona sai ihailla kokkoa, joka tuntui ulottuvan järven rannalla oleviin puihin asti. Liekö tuuli tuivertanut sen verran, että puun oksat taisivat saada hieman osumaa. Isoksi vaaraksi se ei kuitenkaan ollut, koska oli sateinen ilta.
Kokemus oli mukava ja meininki Aurorassa rento.

Kohti Itä-Suomea


Juhannuspäivänä olikin jo aika lähteä eteenpäin jos mielimme ehtiä kunnolla ihastelemaan myös Norjan Finnmarkin alueita. Suuntana meillä oli ensin Inari. Lähdimme ajamaan Muoniosta 79 tietä Sirkan kylään ja siitä 956 tietä Köngäkseen ja loppumatkan Inariin veikin tie nro 955.



🐞Suomi on äärettömän kaunis maa.
 Kyllä silmä lepää reissaajan, joka ristiin rastiin Suomen maata taivaltaa.
 Kesä, yöttömät yöt ja itikat, tulevat samaan hintaan.🐝


Inarissa olimme varanneet huoneen yhdeksi yöksi Villa Lancasta
Paikka oli omaperäinen, mutta viihtyisä. Kaukana hotellimaisesta miljööstä. Villa Lanca tarjoaa matkalaisille myös erilaisia aktiviteettejä.
Ruokailumahdollisuutta siellä ei ollut, joten siirryimme tien toiselle puolelle Hotelli Inariin syömään.









Inari on hyvin kaunis matkailukohde, josta löytyy jokaiselle jotakin. K
aunis on Inarin luonto. Itse nautimme maisemista Inarijärven läheisyydessä ja kuvailimme luontoa ja lapin maakuntakukkaa Kulleroa.



Majoituspaikassamme Villa Lancassa oli mahdollista nauttia runsas aamiainen ennen matkalle lähtöä. 
Poikkesimme myös saamelaismuseo Siidassa. Sitä suosittelen ehdottomasti. On hyvin toteutettu ja kattava kaikin tavoin, mikä liittyy saamelaisuuteen ja kulttuuriin.

On aika jatkaa matkaa. Inarista ajelimme kohti Norjan rajaa. Matkan teko oli leppoisaa, koska emme halunneet pitää kiirettä ja ajattelimme vielä yöpyä Suomen puolella. Ajoimme metsäistä Sevettijärventietä pitkin kohti Näätämön kylää.

Sevettijärven baari ja posti


Reitti on kaunis. Poikkesimme virkistäytymässä järvessä ja löysimme tämän yksinäisen pienen nallen. Ehkä se on joltakin lapselta tänne unohtunut tai sitten, jollakin on ollut pilke silmäkulmassa.

Saavuimme illan suussa Rajamotelliin. Omistaja tuli välittömästi luoksemme tiedottaen sähkökatkosta ja, mitä se merkitsee meille matkailijoina. 

Tarvitsimme kuitenkin majoitusta yöksi ja päätimme jäädä hieman alennetuin yöpymishinnoin. Illallista emme saaneet, mutta meillä oli onneksi omia eväitä mukana. 
Aamupala luvattiin jotenkin järjestää ja toivoimme toki, että sähköt saataisiin toimimaan. Huoneessa oli oma wc, suihku ja jääkaappi. Kahvin- ja vedenkeitin. Niitä ei nyt voitu kylläkään käyttää sähkön puutteen vuoksi, mutta sänkyyn oli hyvä kellahtaa uuden tuntuisten petivaatteiden syleilyyn.

Kuvan oikealla Rajamotelli Näätämössä

Ennen sänkyyn kellahtamista kävimme pienellä happi hyppelyllä läheisessä maastossa. Kiipesimme ylös pienehkölle vuorelle, josta on kivat näkymät Näätämöön.

Ymmärsin, että Rajamotelli oli saanut uuden omistajan vähän aikaa sitten ja siellä oli uudistukset käynnissä. Toivon, että monet matkustajat löytävät paikan

Kauniit vuorimaisemat ja hyvät retkimahdollisuudet aivan vieressä. Omistajarouva mainitsi myös melonnasta ja kalastuksesta. 

Sähköt olivat palanneet aikaisin aamusta ja aamiaiseksi saimme kaurapuuroa ja keitettyjä kananmunia kera leivän lisukkeineen. Kyllä kahvikin maistui niin hyvältä ja saimme sitä termospulloon mukaan.
Oli kyllä oikein mukava käydä sähkökatkoksesta huolimatta.

Norja

Tänään siis ylitämme Norjan rajan, Finnmarkin lääniin. Ensimmäinen kaupunki johon suuntasimme sijaitsi mutkaisan tien päässä läpi vuonojen ja vaarojen.



Maisemat paranivat sitä mukaa kun matkasimme ylöspäin. Meri tien toisella ja vuoristo toisella puolella. Sitä olisi halunnut jäädä ihailemaan tunnista toiseen.
Saavuimme Pykeijan kylään. 
Kylä sijaitsee kallioilla Varanginvuonon rannalla. Tie kaartaa kylään laskeutuen niin, että kylän ääriviivat näkyvät rannalta päin hyvin ja värikkäät talot ryhmittyvät kukin vuorollaan limittäin toistensa taakse. Kylä sijoittuu maantieteellisesti hieman erilleen muusta maailmasta. Tuntuu kuin aika olisi pysähtynyt sinne. 

Pykeijan kylällä on oma huikea historiansa, joka liittyy meihin suomalaisiin. Pykeijassa asuu vielä paljon suomalaisperäisiä kveenejä.
Poikkesimme Bistroenissa kahvilla. Tarjolla näytti olevan myös valtavia taskurapuja. Kaikista erikoisinta ja yllättävää oli se, että saimme palvelun Suomen kielellä nuorelta naisihmiseltä.










Tämä paikka on ehdottomasti itse nähtävä ja koettava. Toki jos on mahdollista, myös yöpyä Pykeijassa.


Tenojoki Suomen puolella

Meidän matka jatkui tästä eteenpäin vielä samana päivänä. 
Palasimme takaisin Suomeen Utsjoelta, koska halusin nähdä Tenojoen suomen puolelta katsottuna. 
Olin joskus lapsena siellä perheeni kanssa ajellut, mutta muistikuvat niiltä ajoilta olivat todella hatarat.


Se, minkä panin merkille Norjan puolella ajaessa oli, että levähdyspaikoilla on aina myös siistit vessat. Suomen puolella niitä ei ollut lainkaan.
Ajoimme Karikasniemen kautta taas palaten Norjan puolelle Karasjoelle Skoganvarre Villmark lomakylään yöpymään. Emme olleet lainkaan varmoja yöpymis mahdollisuudesta, kun varausta ei etukäteen tehty. Ajateltiin jos ei tänne mahduta, niin kyllä kesällä paikkoja löytyy kuitenkin.


Tämän paikan olin aiemmin löytänyt lapin paikallislehdestä ja kiinnostuin artikkelista erityisesti siitä syystä, koska lomapaikkaa pitää suomalainen nainen. Tuntui siltä, että paikka on nähtävä omin silmin. 

Saimme välttävän siistin ja tilavan mökin käyttöömme varustettuna suihkulla, jossa haisi pahalta. Mökit sijaitsivat aivan joen läheisyydessä. Toiset paikalla olevat matkalaiset olivat enemmänkin kalastajia. Meiltäkin kysyttiin ensimmäisenä; tulimmeko kalastamaan?

Ehkä sen vuoksi paikka oli hieman lässähtänyt. Myös omistaja oli hieman kyllästyneen oloinen nukkavieru ja ruokapuoli niin ja näin. Maisemat olivat tosin kohdillaan. Sen saa takuuvarmasti Norjan lomamatkoilla....
Harmillista, jos paikka pilataan välinpitämättömyydellä, sillä lomapaikka sijaitsee niin hienolla alueella. En ole aiemmin valittanut, mutta nyt siihen oli hieman aihetta.



Meidän kaksio sijaitsi loistavalla paikalla, vaikka sisätiloissa olikin puutetta.






















Matkamme jatkui taas seuraavana päivänä määränpäänä Altan kaupunki. Matkalla poikettiin Lakselvin pikkukaupungissa ostoksilla. Päivä oli tuulinen, mutta aurinkoinen. Jylhät maisemat siivittivät kulkuamme vuoristoisella tiellä, joka ajoittain kulki vuoriin tehdyissä tunneleissa. Meren sinisyys ja vuorten monimuotoisuus kilpailivat keskenään mahtavuudellaan ja kauneudellaan. Jos missä, niin täällä innostuu kuka tahansa valokuvaamaan tätä ihmeellistä Luojan luomaa luontoa.

Altaan saavuimme iltapäivällä. Tulimme sen verran ajoissa, että takuu varmasti saisimme hyvän yösijan keskustasta. Kaikesta yrittämisestä huolimatta jokainen hotelli ja majatalo oli tupaten täynnä. Siirryimme etsimään yösijaa tarjolla olevista mökeistä camping-alueella. Onnistuimme saamaan todella upean huoneiston Alta Strand camping alueelta, hieman keskustan ulkopuolelta, mutta ei se niin harmittanut. 

Olimme vain etukäteen miettineet, kuinka voisimme lähteä hotellilta helposti katselemaan Altan nähtävyyksiä ilman autolla ajoa. Nyt täytyi turvautua autoon siirtyäksemme keskusta-alueelle.


Rantamaisemia Altalla.



Seuraavana aamuna tutustuminen Altaan jatkui ja poikkesimme  Revontulikirkossa. Todella näyttävän ylväs kirkkorakennus, jonka veroista en ole ennen nähnyt.
Rakennus on, kuin jostakin tulevaisuudesta. Eikä mielestäni oikein istu maisemaan.


Poikkesimme myös tutustumassa Altan museoon, jossa on yksi Euroopan suurimmista vanhojen kivikaiverrusten kokoelmista, sekä perinne- ja historiallinen näyttely.
Kannattaa käydä. Erikoinen ja hyvin erilainen näyttely.







E6 tie kiemurteli Altasta vuoristoa pitkin kohti Tromsaa.






 Matkan varrella oli matkamuistomyyjiä. Heiltä Jyke osti mahtavat poron sarvet mökille. Hän oli toivonutkin sarvien löytyvän joskus, sellaiset jotka itse miellyttää. Hyvä kun autoon vielä mahtuivat.






























Matkan varrelta löysimme ihastuttavan Gateway to Finnmark coffee shopin vuorimaisemien keskeltä. Hyvää kahvia herkullisen piirakan kera. Matkailija voi ostaa mukaansa myös erilaisia herkullisia tuotteita tai nauttia maittavan aterian isompaan nälkäänsä paikan päällä.





Tromssa on vielä kaukana, joten etsimme netin avulla seuraavaa yöpymispaikkaa. 
Näillä seuduilla on runsaasti majoitustarjontaa, mutta kuinka ollakaan kaikki likimain täynnä. Ainoa, josta majoitus löytyi on itsessään niin karmiva, että ajattelin yöpyväni vaikka autossa.

Piha on sateen jäljiltä liejuinen, mökkipahanen jossa on kerrossänky, pieni pöytä ja kaksi tuolia haisi vanhalle. Keittiö ja pesutilat olivat kaikille yhteiset. 
Keittiössä lemusi karmiva vanha rasva, etten voinut siellä olla. Onneksi Jyke ei ole niin herkkänahkainen hajujen suhteen ja kykeni valmistamaan meille siellä iltaruoan. 
Minulta ruokahalu kyllä kaikkosi, mutta jotakin yritin syödä. Kaikkialla oli likaista ja vanhaa. 

Paikka oli jäänyt muiden kehittyvien camping alueiden jälkeen jonnekin 70-luvulle. Jo pitkään ikään ehtinyt omistajapariskunta on kuitenkin hyvin miellyttävä ja ystävällinen.


Täytyy tunnustaa, ettei haukkumani Skoganvarre Villmark ollut läheskään näin yököttävässä kunnossa, kuin tämä paikka on.
Kaiken kukkuraksi tämä ainokaisen vapaan mökin sisällä on sulaketaulu, josta johti alueen asuntovaunuihin sähköt. 
Sähkön kuormitus on välillä äärimmillään ja kun asuntovaunualueelta meni sähköt, piti meidän hoitaa sähköt takaisin. Jonkin aikaa sitä jaksoi. 

Uni alkaa kuitenkin painaa ja yritimme nukkua parhaamme mukaan. Itselläni on sellainen harmitus päällä, ettei tosikaan. En kuitenkaan voinut ketään syyttää siitä, ettei parempaa majapaikkaa enään mistään vapaana löytynyt. Ennemminkin on suuri yllätys, että kesäkuun loppupuolella muutkin innostuivat matkustamaan juuri Norjassa.
Itse paikasta en jotenkin tohtinut kuvia ottaa. Vain tämän ihanan näköalapaikan kuvasin muistoksi.

Aikaisin aamulla jätimme hyvin mielellämme Sandnes Fjord camping alueen taaksemme. Oma huonotuulisuuteni jatkui vielä lyhyiden yöunien johdosta sekä nenässäni olevasta rasvan 
kärystä, joka tuntui seuraavan pitkään.
Lammasemo pesueensa kanssa tallustelivat tien pientareella hyvin tottuneesti.
Onneksi ihanat maisemat ja pienet kylät jälleen siivittivät ja ilahduttivat matkaamme ja nautimme matkan teosta välillä pysähdellen valokuvaamaan kauneutta ympärillämme. 

Pieni sadekaan ei haitannut. Norjan pohjoispuolella kiertäessä saakin
asennoitua siihen, että sää voi vaihdella kovastikin.









Tromssaan saavuttiin neljän maissa sateisena iltapäivänä paikallista aikaa. Nyt olimme varanneet majoituksen Sure Hotel By Best Western Amalie. Hieno ja idyllinen hotelli keskustan alueella. Huone on pieni ja kaunis. Saatiin nauttia nyt puhtaasta huoneesta ja peseytyä kunnolla edellisen paikan jäljiltä.
Tromssa on lempikaupunkejani pohjois Norjassa. Siellä on mannermaista menoa, mutta myös hyvin kodinomaista. Vanhoja taloja, kapeita katuja, nähtävyyksiä, erinomaista ruokaa jokaiseen makuun. 





Kuva pienestä huoneestamme.

Tällä matkallamme kävimme syömässä idyllisessä Emma`s Gourmet ravintolassa. Parhaimmistoon kuuluva ruokapaikka sydämellisellä otteella. 


Mahtavat maisemat ympäröivät kaupunkia. Satama-alue ruokapaikkoineen ja kahviloineen. Merta silmän kantamattomiin.








Joskus ajattelen onko ihmiset onnellisia täällä, kun asuvat näin kauniilla alueella. Tuoko se onnea? Osaavatko he arvostaa sitä kauneutta joka heitä ympäröi luonnon kautta? 

Tromssaa ei kannata jättää väliin, jos niillä seuduilla matkustaa. Ihmetellä saa aivan ilmaiseksi niin ranta-alueista, kuin ylhäälle kiivetessä jylhistä maisemistakin.
Harmiksemme nukuimme molemmat pommiin ja hotelliaamiainen jäi nauttimatta. Onneksi saimme hieman lisä aikaa suoriutua huoneestamme ennen siistijän tuloa.
Aamiaisen nautimme yhdestä monista satamakahviloista ja lähdimme kiertelemään kaupunkia tuliaisostokset mielessä. Norjalainen variksenmarja suolapurkki jäi muistoksi täältä.


Heipä hei kaunis uljas Tromssa. Toivottavasti jälleen näkemisemme on pian. Päätimme tänään ajaa Suomen puolelle yöksi. Kuljimme jonkin verran samaa reittiä takaisin päin, jotta voisimme kääntyä Kilpisjärvelle vievälle liittymästä Skibotn kohdalta.

Huomasimme, että Pohjois Norjassa tiet usein päättyivät rannikolle, joten kiertäminen eri reittejä pitkin ei aina onnistu, vaan täytyy palata takaisinpäin. Tosin lauttaliikenne on yleistä ja niitä kannattaakin käyttää hyödykseen aina, kun se on mahdollista. Se on lisäksi myös edullista ja joillakin lautoilla pääsee matkustamaan ilmaiseksi.



Takaisin Suomeen

Kilpisjärvelle saavuttuamme majoituimme retkeilykeskukseen, joka sijaitsee aivan Saanan juurella.  Retkeilykeskus on niitä ensimmäisiä majoituspaikkoja siellä. 
Muistan, kun oman lapsuuden perheen kanssa kävimme telttailemassa samoilla sijoilla.

Retkeilymajaan kirjauduttuamme lähdimme kiipeämään yötöntä yötä vasten Salmivaaralle, joka on hieman keskustasta etelään päin.

Salmivaaralle kulku on alussa helppo, mutta polku kapenee ja isoja kiviä saa varoa huipulle kiivetessä. Matka Salmivaaran huipulle ei ole kovin pitkä, mutta jyrkkä.
Suosittelen ehdottomasti kiipeämään vaaran huipulle, sillä se on näkemisen arvoista. Katse siintää kauaksi. Sieltä näkyvät Saana, Mallat ja muut tunturit Kilpisjärveä unohtamatta. Oiva paikka eväsretkeilyyn.

Salmivaaran huipulla


Retki Saanatunturilla

Hyvin nukutun yön ja todella maittavan aamiaisen jälkeen oli hyvä lähteä Saanatunturille.
Tunturilla bongasimme porolauman evästämässä. Erilaisia tunturikasveja, kuten keltaisen Lapinorvokin. Vuoripuro, josta saimme veden kahvin keittämiseen. Olipa siellä hieman luntakin.









Istuimme rauhassa tuulelta suojassa olevalla kalliorykelmällä ja mietimme minkälaista elämää täällä on joskus vietetty, kun ei ollut vielä ajoteitä. Kilpisjärvellä on oma mielenkiintoinen historiansa Saamelaisista poromiehistä Lapin sotaan ja siitä nykyhetkeen.

Kilpisjärvi on upea paikka monipuoliseen retkeilyyn ja aktiviteetteihin.



Saana kierroksen jälkeen poikkesimme retkeilykeskuksen buffetpöydän antimien kimppuun. 
Maukas keitto, runsas salaattipöytä, uunilohi ja poronkäristys perunoineen sekä jälkiruoka kahveineen maistui retkipäivän päätteeksi. 
Samalla energiamäärällä jaksoimme ajaa vielä Muonioon mökille yöksi. 
Vuoden 2018 kesä on ollut todellinen hellekesä. Siitä saimme nauttia myös pohjoisessa. Rentouttavaa oleskelua mökillä ja kävelyä Muoniojoen rannassa. Loikoilua rantakivikossa ja kahvittelua kiireettömyydessä.


Poronsarvet löysivät paikkansa tupakeittiön syvennyksestä. Ajattelin hankkia siihen pienen tuikun sarvista roikkumaan seuraavaksi kerraksi, kun tullaan mökille.

Taivaskeron kierros

Lomaa on vielä jäljellä ja Pallas kutsui retkeilijöitä. Kesäkuu on vaihtunut heinäkuuksi ja tänään on todellinen hellepäivä. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja lämpötila kohosi reilusti yli kahdenkymmenen asteen.


Eipä ollut kanssa retkeilijöitä juurikaan tänään. Enpä juuri ihmettele, sillä niin paahteinen päivä on. 

Kyllä täytyy sanoa, että ihan huippu maisemat. Täysin kirkas taivas antaa esteettömän näkymän kauaksi asti.





Vaelsimme Taivaskerolle, vuoden 1952 olympiatuli muistomerkille ja jäimme kahvittelemaan sinne. Vettä kului runsaasti ja onneksi ymmärsimme ottaa sitä riittävän paljon mukaan. Näin helteellä reissu oli yllättävän raskas, vaikka lämmöstä pidänkin. Tunturilla ei löydy paikkaa, minne auringolta voi suojautua, siksi onkin hyvä varustautua riittävällä nesteellä sekä suojavaatetuksella.

Niin se vaan on, että Suomen suvi on parhainta aikaa ihmisen nauttia lomasta ja elämästä.
Koti ja työt kutsuvat etelässä ja ihanat muistot painuvat sydämeen. 

Ihmisen mieli odottaa jo uusia muistoja ja elämän makuisia seikkailuja.
Toivottavasti nautit upeista maisemista kanssamme.
Siihen saakka heipähei! 😎    - caro ja jyke



Teksti ja kuvat by Caro




















































































































































finnmari

  Matkalla Finnmarilaiseksi Aurinko alkoi paistamaan risukasaankin. Vihdosta viimein työrintamalla tapahtuu jotakin positiivista, sitten kes...