näköalapaikalla

 

Ihana lepopäivä takana ja mieli siinsi eteenpäin uusiin seikkailuihin. Tämän päivän patikointiretkestä meillä ei ollut tarkkaa suunnitelmaa. Ajatus lähti kulkemaan kohti Yllästä ja päätimme lähteä ajamaan siihen suuntaan.

Täydellisessä varustuksessa tietenkin. 

Päivä on jo vaihtunut iltapäiväksi ennen, kuin matkaan pääsemme. Ajomatkan varrella on paljon kaunista nähtävää. Äkäsjoki ja sen ympäristö on mielipaikkojani. Äkäsjoensilta on ollut kesästä alkaen remontissa ja viitta neuvoo kulkemaan meitä Hannukaisen kautta. Onneksi kiertotie ei vie pois sitä parhainta osuutta Äkäsjoen maisemasta. Päätimme tulla tänne vielä erikseen viilisteleen, kun siihen liikenee parempaa aikaa.

Äkäslompolo

Äkäslompolo on ennen Yllästä. Poikkeamme Jounin kyläkaupassa herkkuostoksilla ja hoidamme muutkin luonnolliset tarpeemme samalla. Paikka on täynnä asiakkaita. Onhan nyt syysruskan parhainta aikaa ja turistikausi käynnissä.

Kyläkauppa syysasussaan

Olen mielissäni siitä, että meillä on oma mökki omassa rauhassa. Olen kyllä aikanaan lomaillut paljonkin vuokramökeissä ja lapsena teimme perheeni kanssa paljonkin Lapin reissuja telttaillen. Mutta nyt, kun katselee tätä menoa, niin jotenkin tuntuu ahtaalta. Hieno asiahan tämä on yrittäjien näkökulmasta. Ja näin sen pitääkin mennä.

Kaikesta huolimatta maastoon on päästävä. Mielessä vahvistui ajatus, että jäämme tänne Äkäslompolon puolelle patikoimaan. Olemme aikaisemmin käyneet täällä monessakin paikkaa, mutta halusimme nyt jotakin uutta.

Parkkeeraamme auton Yllästunturin luontokeskuksen pihaan, josta retkemme saa alkaa.

Kellostapuli

Maa on kuin tulessa! On ensimmäinen ajatus, kun kuljimme luontokeskuksen taakse, josta eri retkeilyreitit lähtevät.

Me lahdimme suunnistamaan kohti Varkaankurun kotaa, johon on matkaa viitan mukaan kaksi kilometriä ( 2 km ).

Reitti ja polku on todella helppokulkuinen. Jonkin verran on pyöräilijöitä kanssa kulkijoina, mutta nyt tuntui siltä, että pyöräilijätkin osasivat varoa jalkain kulkevia. 

Tämä nimittäin ei tunnu olevan aina aivan selvä asia kaikille pyöräilijöille. Vauhtia ja vaarallisia tilanteitakin on riittänyt.

Tällä koko patikointikierroksen reitillä on useita tietoiskutauluja, joissa kerrotaan maastosta, kasveista ja luonnon asukeista. 

Meillä kaikilla on jo hirmunen nälkä. Kahvihammasta on pakottanut jo alkumatkasta lähtien. Varkaankurun kota-alue on todella siisti. Lähiympäristö on äärettömän kaunis. Näillä kohdin monet pysähtyvät kuvaamaan luontoa ja sen syksyistä värikylläistä asua. 

Murukin on selkeästi tyytyväisen oloinen saadessaan syödä vatsansa täyteen.

Meidät päiväretki jatkuu kodalta Kellostapulin kiertävälle reitille. Kaunis luonto upeine väreineen lumoaa.

Kivikkoinen maasto isoine kivilohkareineen värikylläisessä pehmeässä kasvustossa luo upean kontrastin.

Meidän ihmisten elämässä kova taistelu pärjäämisestä työelämässä voi olla todella vaikeaa ja kivikkoistakin. Pehmeitä arvoja tarvitaan, jotta voisimme selviytyä hengissä. 

Tarvitaan luovuutta, jotta saadaan aikaiseksi taas jotakin uutta. Kiireessä luovuus katoaa ja tilalle tulee vain stressiä ja uupumusta.

Muru löysi myös mielenkiinnon kohteita. On se hyvä, että joku on käynyt jättämässä hyviä uutisia reitin varrelle.

Polku johdattaa meitä kivikkoiseen solaan. Matkan varrelle on laitettu juuri sopivasti huilauspaikkoja.

Korkealle kiivetessä eteen tulee aina paikkoja, joista näkee kauaksi. Tällaisen aukeaman edessä on hyvä pysähtyä ja hiljentyä. 

Korkealla luonnon helmassa saa kokea jotakin ainutlaatuista. Aivan, kuin koko maailma aukeaisi edessä.

 

Elämässäkin voi asioille saada uutta perspektiiviä, kun pääsee tarkastelemaan niitä ylempää, kuin mitä maan tasolta näkisi. Voi saada inspiraatioita tai ymmärryksen johonkin asiaan, joka on ollut tukossa.

Itselleni tällä matkalla kävi niin, että kuulin luojani ääntä ja sain ymmärrystä johdatukseen elämässäni eteenpäin. Varmistusta, että elämäni kaikki vaiheet ovat Hänen turvallisissa käsissään. Sitä tarvitsin.

Ylhäältä lakeuduttaan alaspäin aika jyrkkää solaa pitkin. Vaikkakin tänne on tehty hyvä tasainenkin polku, saa varovainen olla. 

Niin ja niitä huilipaikkojakin löytyy. Ehkä toisinpäin solaa kulkien huilautaukoja kaipaa, mutta tosiaan maisemat ovat kohdillaan ja niitä kannattaakin pysähtyä ihailemaan.

Kellostapulikurulta alatasanteelle tultaessa, löytyy selkeä viitoitus, missä mitäkin on. Me lähdimme tästä vasempaan kohti Äkäslompoloa, johon tästä on kuusi kilometriä ( 6 km ) matkaa. 

Huikea värikylläisyys hivelee silmiä. Olo on kuin Liisalla ihmemaassa. Itse en muista nähneeni ruska-aikana pinkin väristä maastoa, mutta täällä sitäkin nyt on.

Edessäpäin taustalla näkyy Kesänkitunturi, jota pitkin kesällä kiivettiin. Pirunkurun ponnistus niminen reitti kulkee tunturin yli. Siitä on oma postauksensa nimellä Pirunkurun valloitus. 

Kannattaa käydä lukemassa ja katsomassa.

Täällä alhaalla on selvästi alkanut jo hämärtyä. Meidän on nopeutettava verkkaista kulkuamme, ettei pimeys yllätä. Jyke on kyllä otsalampun pakannut mukaan, ettei sen puoleen ollut kiirettä. Ja silmäkin kyllä tottuu hämärään.

Nyt ollaankin laskeuduttu kokonaan alas Kesänkijärven maastoon.

Tässä kohtaa koko maasto muuttuu. Ylhäältä tullut polku yhtyy Kesänkijärven kierrokseen ja polku levenee ja johtaa metsäisempään alueeseen, jossa  

maasto on aika väritöntä. Aurinko ei pääse puiden runsauden johdosta maastoa värittämään. Matkan kuljimme ripeämmin, koska ihailtavaa kauheasti ei ollut.

Kellostapulin reitti yhtyy seuraavaksi Varkaankurun maastoon ja Kesänkijärven kierros on erkaantunut aiemmin oikealle kiertäen järven.

 

Tästä saimmekin kulkea lähes koko matkan pitkospuita pitkin ylöspäin kohti luontokeskusta. 

Onneksi pitkospuut ovat Murullekin tulleet jo niin tutuiksi niin, että omin tassuin uskaltaa jo reippaasti kulkea.

Vielä viimeinen ponnistus ja kohta ollaan perillä risteyskohdassa, mistä retkelle lähdimmekin.

Matkaa koko Kellostapulin patikointikierrokselle tulee yhteensä yhdeksän kilometriä. Oikein hyvä ja sopiva pituus taas tälle päivälle. Eikä iltaa vasten lähtiessä paljoakaan muita retkeilijöitä näkynyt. Ehkä ennemminkin niitä, jotka suunnittelevat yöpyvänsä maastossa.

Jykellä on jo kova hinku päästä Jounin kyläkaupasta ostamiinsa herkkuihin käsiksi, joten muitta mutkitta autolle.

 

Ajomatka taittuukin kivasti suklaavohveleita ja lakritsia mutustaessa. Murukin saa oman kanaherkkunsa matkan päätteeksi. Sopivan raukeena se tyytyykin lepäämään takapenkillä koko matkan mökille asti.

Illan pimetessä saavuimme mökille. Eipä siinä sitten enään muuta tarvittu. Pientä iltapalaa. Kalaa ja salaattia syödessä, käytiin samalla läpi näitä kahta värikylläistä retkeä katsellen matkan varrelta otettuja valokuvia.

Tänään on ollut sopivasti kaikkea. Hyvä fiilis.

Aivan kuin värit olisivat saapuneet uudelleen omaankin elämääni.

(Pahoittelut muuten noista viimeisimmistä kuvista. Hämäryys ei anna oikein oikeuksia kännykän kameralla kuvaamiseen. Harmittaa näin jälkeenpäin, koska kunnon kamerakin mukana oli.)

värikylläistä elämää sinullekin

t. caro, jyke ja muru

teksti ja kuvat caro

seikkailu lapin tuntureilla

 

Pallakselta Vuontisjärvelle

Aamu lähti käyntiin suurin odotuksin pakaten matkaan riittävästi evästä ja lämmintä vaatetta. Yksi pieni muutos matkaan tuli. 

Jyke katsoi uudelleen tuulen suunnan ja se tieto vaikutti myös matkakierron vaihtumiseen. Eli lähdemmekin patikointiretkellemme Pallakselta ylöspäin kohti määränpäätämme Vuontisjärveä.

Jo matkan alku näytti hyvin lupaavalta syksyisen värimaailman puolesta.

Ajettuamme Vuontispirtin lähellä olevalle parkkipaikalle, tuli taksi meidät sieltä noutamaan sovittuna aikana kello puoli yksi päivällä ( 12.30 )  ja kuljetti meidät Pallashotellin parkkipaikalle. Sanoisinko aika tyyris kuljetus. Melkein kahdeksankymmentä euroa ( 80 € ) tuli matkalle hintaa.

 

Paikka oli aivan ääriään myöten täynnä matkailijoita. Autoja oli pitkälti teiden varsilla. Ehdin jo ajatella, että mahdutaanko me enään ollenkaan mukaan. 

Minusta ei ole hauskaa patikoida "ruuhkassa". Koskaan kesällä tämän kaltaista väen paljoutta ei ole ollut. Lapin ruskasyksy on kantautunut monen korviin. Niidenkin, jotka täällä eivät normaalisti käy.

Mutta ei, ei se niin mennyt, onneksi pelkoni ei käynyt toteen.

Alkumatkassa Pallaksen juurelta lähtee monia pieniä reittejä kiertäen ympäristöä. Näillä alueilla riitti ihmettelijöitä ja poluilla on normaalia enemmän väkeä, mihin on tottunut. Me lähdimme suunnistamaan ensin Vatikurun luontopolkua pitkin, joka erkaantuu myöhemmin Taivaskeron kierrokseksi.

Ystävämme Porot ovat säyseitä luonnonkappaleita. Niitä näkee usein juuri täällä Pallaksen alueella.

Ylhäällä olevat huiput näyttävät olevan jonkin verran lumen peitossa. Täältä alhaaltapäin katsottuna se ei vielä näytä koko totuutta.

Itselläni on kolme puserokerrosta hyvän tuulen pitävän syystakin alla. Kaulahuivi kaulalla, hanskat kädessä ja pipo päässä. 

Tuuli tuivertaa voimakkaasti takaapäin. Ylös kiivetessä tuulikin voimistuu.

Katselen hieman säälivästi ihmisiä, jotka tulevat Taivaskeron kierrokselle menevää luontopolkua alaspäin viimaa vastaan.

Oli kyllä onni, että tuulen suunta tuli vielä tarkistettua ennen lähtöä.

Taivaskeron kierros kaartuu vasemmalle. Meidän reittimme jatkaa matkaa eteenpäin kohti Rihmakurun vaaroja. Välillä selvästä polusta ei ollut tietoakaan, mutta onneksi hyvät pylväsmerkinnät näyttävät tien.

Lunta ei ollut enään niin paljoa, kun tiesimme täällä olleen. Lumi kuitenkin toi liukkauden ja kosteuden tullessaan.

Lumisen alueen jälkeen, saimme taas nauttia tunturien värikylläisestä maaruskasta. Matkan varrella kosteikkoja on yllättävän paljon. Pakko on kulkea varovaisesti, sillä kenkien tai paremminkin sukkien kastuminen ei nyt sopinut. Vaihtosukat jäi ottamatta mukaan.

Kaarsimme edessä olevan Jäkäläkeron vasemmalta puolelta kohti Rihmakurua.

Patikoiminen on onnistunut hyvin suhteellisen suotuisessa säässä ja maastokin on tähän asti ollut helppoa ja tasaistakin.

Tunturilla sääolot voivat vaihdella nopeastikin. Sade ja auringonpaiste vuorottelevat kilpaa keskenään. 

Maasto laskeutuu kohti Rihmakurua ja siellä olevaa kotaa. Tällä matkalla muutamia vastaantulijoitakin on. 

Rihmakurun kodalta maasto muuttuu alkumatkalta lähes täysin. Muru selättää kaikki esteet helposti ja johdattaa kulkijat eteenpäin. Murulla on hauska tapa kulkea. Sillä kun on paimenen vikaa. 

Säännöllisin väliajoin tuo katsoo taaksensa ja tarkistaa, että kaikki matkalaiset ovat tallella. Jos joku on jäänyt jälkeen se pysähtyy odottamaan ja sen jälkeen matka voi taas jatkua.

Puhuttiinkin Jyken kanssa, että Murun toiminnasta on hyvä ottaa oppia. Ketään ei jätetä.

Hankalammasta maastosta päästyämme avautuu eteemme jälleen kauniit tunturimaisemat. Reitin varrella olevat polutkin ovat nyt selkeempiä, vaikkakin kivikkoisia.

Useampi retkiryhmä tuli meitä vastaan juuri tällä osuudella, Rihmakurun ja Nammalkurun välillä.

Näin vihdoin saavuimme Nammalkurun autiotuvalle. Kauhea pissahätä ja nälkä kurnii meidän kaikkien vatsoissa.

Nammalkurun maasto on kaunis ja laaja. Täällä voi levätä, syödä eväitä, paistaa nuotiolla sapuskaa, hoitaa vessatarpeet ja jäädä vaikka yöksi. Autiotuvan yhteydessä on myös vuokratupa. Siihen voisin itse joskus tulla yöpymään. Herkkäunisena en pysty nukkumaan lainkaan vieraiden ihmisten nukkuessa samassa huoneessa.

Toinen vaihtoehto olisi tulla teltan kanssa. Ainakin yksityisyys säilyisi. Telttailijoita näkyi useita nytkin paikalla olevan.

Nyt me kuitenkin parkkeeraamme itsemme autiotupaan, josta juuri on lähdössä iso porukka nuoria jatkaen omaa taivallustaan.

Nammalakurun autiotuvan ympäristö

Kylläpä onkin nälkä ja lämmitetyssä tuvassa tulee ihan uni. Hetkeksi saa riisua kengät jaloistaan ja levähtää, mutta ei nukahtaa, sillä matka jatkuu.

Kellokin on jo lähemmäksi kuutta ( klo 18 ) illalla. Seuraava etappi onkin tuossa ihan kiven heiton päässä.

Montellinmaja on jo tutumpi paikka meille. Olemme siellä useasti käyneet retkeilemässä. 

Montellinmaja sijaitsee Vuontiskerolla. Aivan huippupaikka huippunäkymin. Täällä onkin uusittu, sitten viime käynnin jälkeen wc-tilat ja maja on saanut seurakseen upean kodan. Montellinmajalla on myös yöpymiseen mahdollisuus. Vaikkakin se on paljon pienempi, kuin Nammalkurun autiotupa.

Tästä meillä on vielä patikointia jäljellä viisi kilometriä ( 5 km ) ja suunta on suoraan alaspäin liki koko matkan.

Montellinmaja

Näkymä alas Vuontisjärvelle

Ilta alkoi selkeästi hämärtymään. Aurinko on laskenut mailleen, kun saavuimme Röyninkurua pitkin alas Vuontisjärven ympäröimään maastoon. 

Täältä alhaaltapäin katsottuna maisemat näyttävät yhtä kauniilta, vaikkakin erilaisilta. Erityisesti varjot tuovat kauniin punertavan sävyn keron rinteille.

Olipa huikee patikointimatka. Kilometrejä tuli piirua vaille kaksikymmentä. Aikaa kului hitaasti edeten ja maisemia ihaillen noin kuusi tuntia.

Aivan huippu päivä ja vaikka jalat huutavat jo hoosiannaa, en tätä vaihtaisi pois.

Tekisin matkan vielä uudestaankin pienillä muutoksilla. Kenties yöpyminen luonnon helmassa voisi tulla kyseeseen.

Toivottavasti sinäkin pidit matkasta sanoin ja upein valokuvin ja päätät lähteä vielä jonakin päivänä omalle patikointiretkelle näihin sanoin kuvaamattoman kauniisiin  maisemiin.

syyslomaterveisin caro, jyke ja muru

kuvat ja teksti caro