näköalapaikalla

 

Ihana lepopäivä takana ja mieli siinsi eteenpäin uusiin seikkailuihin. Tämän päivän patikointiretkestä meillä ei ollut tarkkaa suunnitelmaa. Ajatus lähti kulkemaan kohti Yllästä ja päätimme lähteä ajamaan siihen suuntaan.

Täydellisessä varustuksessa tietenkin. 

Päivä on jo vaihtunut iltapäiväksi ennen, kuin matkaan pääsemme. Ajomatkan varrella on paljon kaunista nähtävää. Äkäsjoki ja sen ympäristö on mielipaikkojani. Äkäsjoensilta on ollut kesästä alkaen remontissa ja viitta neuvoo kulkemaan meitä Hannukaisen kautta. Onneksi kiertotie ei vie pois sitä parhainta osuutta Äkäsjoen maisemasta. Päätimme tulla tänne vielä erikseen viilisteleen, kun siihen liikenee parempaa aikaa.

Äkäslompolo

Äkäslompolo on ennen Yllästä. Poikkeamme Jounin kyläkaupassa herkkuostoksilla ja hoidamme muutkin luonnolliset tarpeemme samalla. Paikka on täynnä asiakkaita. Onhan nyt syysruskan parhainta aikaa ja turistikausi käynnissä.

Kyläkauppa syysasussaan

Olen mielissäni siitä, että meillä on oma mökki omassa rauhassa. Olen kyllä aikanaan lomaillut paljonkin vuokramökeissä ja lapsena teimme perheeni kanssa paljonkin Lapin reissuja telttaillen. Mutta nyt, kun katselee tätä menoa, niin jotenkin tuntuu ahtaalta. Hieno asiahan tämä on yrittäjien näkökulmasta. Ja näin sen pitääkin mennä.

Kaikesta huolimatta maastoon on päästävä. Mielessä vahvistui ajatus, että jäämme tänne Äkäslompolon puolelle patikoimaan. Olemme aikaisemmin käyneet täällä monessakin paikkaa, mutta halusimme nyt jotakin uutta.

Parkkeeraamme auton Yllästunturin luontokeskuksen pihaan, josta retkemme saa alkaa.

Kellostapuli

Maa on kuin tulessa! On ensimmäinen ajatus, kun kuljimme luontokeskuksen taakse, josta eri retkeilyreitit lähtevät.

Me lahdimme suunnistamaan kohti Varkaankurun kotaa, johon on matkaa viitan mukaan kaksi kilometriä ( 2 km ).

Reitti ja polku on todella helppokulkuinen. Jonkin verran on pyöräilijöitä kanssa kulkijoina, mutta nyt tuntui siltä, että pyöräilijätkin osasivat varoa jalkain kulkevia. 

Tämä nimittäin ei tunnu olevan aina aivan selvä asia kaikille pyöräilijöille. Vauhtia ja vaarallisia tilanteitakin on riittänyt.

Tällä koko patikointikierroksen reitillä on useita tietoiskutauluja, joissa kerrotaan maastosta, kasveista ja luonnon asukeista. 

Meillä kaikilla on jo hirmunen nälkä. Kahvihammasta on pakottanut jo alkumatkasta lähtien. Varkaankurun kota-alue on todella siisti. Lähiympäristö on äärettömän kaunis. Näillä kohdin monet pysähtyvät kuvaamaan luontoa ja sen syksyistä värikylläistä asua. 

Murukin on selkeästi tyytyväisen oloinen saadessaan syödä vatsansa täyteen.

Meidät päiväretki jatkuu kodalta Kellostapulin kiertävälle reitille. Kaunis luonto upeine väreineen lumoaa.

Kivikkoinen maasto isoine kivilohkareineen värikylläisessä pehmeässä kasvustossa luo upean kontrastin.

Meidän ihmisten elämässä kova taistelu pärjäämisestä työelämässä voi olla todella vaikeaa ja kivikkoistakin. Pehmeitä arvoja tarvitaan, jotta voisimme selviytyä hengissä. 

Tarvitaan luovuutta, jotta saadaan aikaiseksi taas jotakin uutta. Kiireessä luovuus katoaa ja tilalle tulee vain stressiä ja uupumusta.

Muru löysi myös mielenkiinnon kohteita. On se hyvä, että joku on käynyt jättämässä hyviä uutisia reitin varrelle.

Polku johdattaa meitä kivikkoiseen solaan. Matkan varrelle on laitettu juuri sopivasti huilauspaikkoja.

Korkealle kiivetessä eteen tulee aina paikkoja, joista näkee kauaksi. Tällaisen aukeaman edessä on hyvä pysähtyä ja hiljentyä. 

Korkealla luonnon helmassa saa kokea jotakin ainutlaatuista. Aivan, kuin koko maailma aukeaisi edessä.

 

Elämässäkin voi asioille saada uutta perspektiiviä, kun pääsee tarkastelemaan niitä ylempää, kuin mitä maan tasolta näkisi. Voi saada inspiraatioita tai ymmärryksen johonkin asiaan, joka on ollut tukossa.

Itselleni tällä matkalla kävi niin, että kuulin luojani ääntä ja sain ymmärrystä johdatukseen elämässäni eteenpäin. Varmistusta, että elämäni kaikki vaiheet ovat Hänen turvallisissa käsissään. Sitä tarvitsin.

Ylhäältä lakeuduttaan alaspäin aika jyrkkää solaa pitkin. Vaikkakin tänne on tehty hyvä tasainenkin polku, saa varovainen olla. 

Niin ja niitä huilipaikkojakin löytyy. Ehkä toisinpäin solaa kulkien huilautaukoja kaipaa, mutta tosiaan maisemat ovat kohdillaan ja niitä kannattaakin pysähtyä ihailemaan.

Kellostapulikurulta alatasanteelle tultaessa, löytyy selkeä viitoitus, missä mitäkin on. Me lähdimme tästä vasempaan kohti Äkäslompoloa, johon tästä on kuusi kilometriä ( 6 km ) matkaa. 

Huikea värikylläisyys hivelee silmiä. Olo on kuin Liisalla ihmemaassa. Itse en muista nähneeni ruska-aikana pinkin väristä maastoa, mutta täällä sitäkin nyt on.

Edessäpäin taustalla näkyy Kesänkitunturi, jota pitkin kesällä kiivettiin. Pirunkurun ponnistus niminen reitti kulkee tunturin yli. Siitä on oma postauksensa nimellä Pirunkurun valloitus. 

Kannattaa käydä lukemassa ja katsomassa.

Täällä alhaalla on selvästi alkanut jo hämärtyä. Meidän on nopeutettava verkkaista kulkuamme, ettei pimeys yllätä. Jyke on kyllä otsalampun pakannut mukaan, ettei sen puoleen ollut kiirettä. Ja silmäkin kyllä tottuu hämärään.

Nyt ollaankin laskeuduttu kokonaan alas Kesänkijärven maastoon.

Tässä kohtaa koko maasto muuttuu. Ylhäältä tullut polku yhtyy Kesänkijärven kierrokseen ja polku levenee ja johtaa metsäisempään alueeseen, jossa  

maasto on aika väritöntä. Aurinko ei pääse puiden runsauden johdosta maastoa värittämään. Matkan kuljimme ripeämmin, koska ihailtavaa kauheasti ei ollut.

Kellostapulin reitti yhtyy seuraavaksi Varkaankurun maastoon ja Kesänkijärven kierros on erkaantunut aiemmin oikealle kiertäen järven.

 

Tästä saimmekin kulkea lähes koko matkan pitkospuita pitkin ylöspäin kohti luontokeskusta. 

Onneksi pitkospuut ovat Murullekin tulleet jo niin tutuiksi niin, että omin tassuin uskaltaa jo reippaasti kulkea.

Vielä viimeinen ponnistus ja kohta ollaan perillä risteyskohdassa, mistä retkelle lähdimmekin.

Matkaa koko Kellostapulin patikointikierrokselle tulee yhteensä yhdeksän kilometriä. Oikein hyvä ja sopiva pituus taas tälle päivälle. Eikä iltaa vasten lähtiessä paljoakaan muita retkeilijöitä näkynyt. Ehkä ennemminkin niitä, jotka suunnittelevat yöpyvänsä maastossa.

Jykellä on jo kova hinku päästä Jounin kyläkaupasta ostamiinsa herkkuihin käsiksi, joten muitta mutkitta autolle.

 

Ajomatka taittuukin kivasti suklaavohveleita ja lakritsia mutustaessa. Murukin saa oman kanaherkkunsa matkan päätteeksi. Sopivan raukeena se tyytyykin lepäämään takapenkillä koko matkan mökille asti.

Illan pimetessä saavuimme mökille. Eipä siinä sitten enään muuta tarvittu. Pientä iltapalaa. Kalaa ja salaattia syödessä, käytiin samalla läpi näitä kahta värikylläistä retkeä katsellen matkan varrelta otettuja valokuvia.

Tänään on ollut sopivasti kaikkea. Hyvä fiilis.

Aivan kuin värit olisivat saapuneet uudelleen omaankin elämääni.

(Pahoittelut muuten noista viimeisimmistä kuvista. Hämäryys ei anna oikein oikeuksia kännykän kameralla kuvaamiseen. Harmittaa näin jälkeenpäin, koska kunnon kamerakin mukana oli.)

värikylläistä elämää sinullekin

t. caro, jyke ja muru

teksti ja kuvat caro