haikeutta ilmassa

 

Niin sekin päivä koittaa, jolloin on aika hyvästien.

Retkeilyt on retkeilty tältä erää Lapin jylhissä maisemissa.

Puolukat on tullut poimittua ja niiden sato onkin ollut runsas. Kaksi melkein täyttä ämpärillistä saamme viedä kotiin pakastettavaksi. 

Tuosta määrästä liikenee hieman annettavaksikin.

Kävelen Muonionjoen rantamailla valokuvaamassa ja hyvästejä jättämässä. Voi tätä luonnon kauneuden värimaailmaa. 

Olen saanut taltioitua jotain suuremmoista valokuvina. Mutta mikä tärkeintä, olen saanut taltioitua mieleeni ja sydämen syvyyksiin luontoa sellaisina väreinä, joita en näin syksyllä osannut edes uskaltaa toivoa näkeväni. 

Jumala yllätti meidät hyvyydellään.

Muru on aina mukana ja parasta seuraa. Haikein mielin ymmärrämme molemmat, että huominen on lähtöpäivä kohti etelää.

Uskallan jo ajatella suuresti, minkälainen syksyn väritys etelässä voisi olla. Saanko kohdata kaksi värikylläistä syksyä.

Illan jo tultua, Jyke päätti pilkkoa lisää polttopuita seuraavaa kertaa ajatellen. Jotta varmasti riittää. Samalla hän laittoi meille iltanuotion ruoan valmistamista varten. 

Aavemainen iltasumu hiipii hiljalleen nuotiopaikalle. Enteilee jo seuraavan päivän pakkasaamua. Kenties saamme nauttia lähtöaamuna sumusta ja ilman kirpeydestä.

Värejä sumun lomasta

Niinhän siinä sitten kävi.

Lähtöaamun touhut ja mökin talviteloille laittaminen tapahtui kirkkaan aamun sarastaessa. 

Saimme lähteä liikenteeseen aamuauringon säteiden siivittäminä ja maa huurteisena yöpakkasten johdosta. Myös sumu yllätti matkalla välillä hyvinkin sakeasti.

Kaunis sumuinen aamupäivä viitoitti tietämme pitkään.

Kolarin kylistä Sieppijärvi on matkamme varrella. Tie kulkee kylän läpi. Käväisemme ihailemassa sumuista järvimaisemaa.

Matkan varrella piipahdimme myös Kukkolankoskella. Ajatuksena hoitaa vessakäynnit samalla. No tietenkin paikka on jo mennyt kiinni kesäkauden jälkeen.

Joitakin kanssa matkaajia koskea ihailemassa on meidän lisäksemme ja ajattelen, että Myllypirtin kahvila olisi hyvinkin pitää ovensa vielä auki. Syysturisteja on paljon liikkeellä.

Naapurimaa Ruotsi kosken toisella puolella.

No, mutta ei hätä ollut tämän näköinen, sillä hetken ajomatkan päässä, saman tien varressa oleva Kukkolankoski Catering on auki.

Meillä melkein on tullut tavaksi, että minä aloitan ajamisen mökiltä kotiinpäin. Tornion kohdalla on hyvä vaihtaa kuskia. 

Silmiä hieman väsyttää. Viimeisen lomapäivän yö on ollut turhan lyhyt ja on ihana saada levähtää hetki laittaen silmät kiinni ja antaa jopa unen tulla. 

Seuraava pysähdyspaikka on jossakin Keski-Suomessa. Takaisin paluu kotiin kulkee samoja reittejä, kuin tulokin ja ajattelimme pysähtyä evästelemään Viitasaaren kohdalla. Samalla voisi tankata autonkin. 

Viitasaaren Abc on mitä kauniimmalla paikalla Keitelejärven kupeessa. Mikäs tässä on syödessä eväitään tai ostaa ravintolan omia tuotteita, ihastellen samalla maisemia. 

Sää suosi meitä koko matkan pohjoisesta etelään. 

Keski-Suomen ruskakin näytti olevan jo parhaimmillaan.

Tästä sitten kotiin, mutta ei niin, kuin olimme ajatelleet. 

Tyttäreni on koronakaranteenissa kotonaan Hämeenlinnassa ja tarvitsee kaupassa käynti apua. Katsoimme netistä lähimmät Prismat ja niiden aukioloajat.

Kangasalan Prisma osuu parhaiten kohdille ja piipahdan vielä siellä ruokaostoksilla ennen sulkemisaikaa.

Itse halusin juuri Prismaan sen monipuolisen valikoiman vuoksi ja osaan suunnistaa Prismoissa paremmin, kuin muissa kaupoissa.

On jo keskiyö lähestymässä. Meitä se ei haittaa. Aamulla toki saattaa olla lievää matkaväsymystä ilmassa, mutta onneksi ei tarvitse lähteä minnekään pakosti.

 

Jykellä alkaa työt etänä kotoa käsin ja minä pyykkään ja järjestelen matkatavaroita ynnämuuta mukavaa kotipuuhaa. Kuten puolukoiden perkaamista

Iso Kiitos Jumalalle tästä suuremmoisesta ja herkullisesta syyslomasta.

Toivotaan ihania ja värikylläisiä syyspäiviä vielä meille kaikille eteläänkin.

Haikein syysterveisin

caro, jyke ja muru

teksti ja kuvat caro

auringonkultaa syyslomalla

 

Pohjoiseen lähteminen tapahtui muitta mutkitta. Perjantai-iltana pakattiin autoon kaikki, mitä voidaan, ettei lauantaina lähtö aamuna aikaa tuhraantuisi siihen liiaksi.

Itse tykkään lähteä mahdollisimman nopeasti ja taittaa matkaa kiireettömästi, sitten kun tien päälle päästään.

Bongasin vielä edellisenä päivänä kauan etsinnässä olevan valkoiseksi maalatun puusohvan facen kirppikseltä. Perjantai-iltana lähdimme sohvaa vielä Jokioisista noutamaan. Onneksi lähdimme, sillä sohva on aivan toiveen mukainen. Saimme sen sitten peräkärryyn matkaan mukaan.

Sohvan paikka tulee olemaan saunan tuvassa.

Tällä kertaa tarkoituksena on ajaa mahdollisimman suoraa reittiä Tervakoskelta Muonioon muutaman pysähdyksen taktiikalla, jotta olisimme perillä hyvissä ajoin.

Poikkesimme Vihiluodon kalassa ostamassa ihan parasta lämmin- ja kylmäsavulohta sekä Helasen lohiherkkua.

Vihiluodon kala on ollut pitkään kiinni koronan vuoksi, mutta nyt jälleen onneksi auki.

Tornion Prismasta ostamme usein kaiken muun tarvittavan.

Ylitornio

Matkan varrella tosiaan on useita aivan upeita kohteita, missä käydä. Nyt keskityimme lähinnä ajamiseen, mutta yksi paikka, jonka ohitse aina kuljemme on Ylitornio ja sen lähialue, joka sijaitsee todella kauniissa maisemissa. Vaikka oli jo hämärää täytyi pysähtyä fiilistelemään joen ympäristöä.

Ylitornion jälkeen Aavasaksan kohdalla kulkee jylhä ja kaunis silta yli Tornionjoen Suomen ja Ruotsin välillä.

Syksyn sävyjä

Maisemat näyttivät houkuttelevilta valokuvaajan silmin. Koko matka pohjoiseen antoi ymmärtää, että vielä parempaa on tulossa.

Seuraavan aamun lenkkeily Muonionjoen rantamaisemassa on, kuin olisi tullut kultamaahan. Keltaisen eri sävyt antoivat täysin uuden ilmeen koko alueelle. Maa hohti kultaa.

Murun kanssa piti hieman neuvotella matkan taittumisesta. Edessä on leveähkö puro, jonka yli se ei uskalla hypätä. Vaikka Muru onkin hyvin rohkea, joskus sekin tarvitsee apua. 

On ihanan rauhallista. Kalastus joesta on päättynyt elokuun loppuun mennessä.

Mökkiläisiä on muutama liikkeellä. Syksy tuo tullessaan muualta myös metsästäjiä. Lähinääpurimökin mies on saanut metsästysluvan näille alueille. Ja on täällä tietysti ruskan perässä kulkevia niin, kuin mekin.

Joelta kipusimme ylös tielle erään myynnissä olevan mökkipihan kautta. Uteliaina katsoimme netistä, minkälainen mökki on sisältä. Mutta ei, ei lainkaan sellainen, joka minua olisi kiinnostanut. Toivottavasti joku toinen tykkää.

Lähimaastosta löytyy oikein paljon maittavan makoisia puolukoita. Muutamia jo ylikypsiksi menneitä mustikoitakin. Pitääpä suunnitella, mikä päivä keskitettäisiin puolukan korjuulle.

Lähimaaston tutkimisretkeltä mökin pihaan päästyä, meitä odotti vielä peräkärryn purkaminen. Pressujen alta löytyy tämän kaunis levitettävä puusohva, jonka paikka tosiaan on saunan tupa.

Vaikea sanoa, tarvitaanko sohvaa koskaan vierasvarana, mutta malli on sopiva myös tavaroiden säilytykseen.

Olen niin onnellinen löydöstäni.

Ihana loman alku väreineen.

Heti huomenna ajateltiin lähteä patikoimaan Vuontisjärveltä Pallakselle. Hieman jännittää, sillä olen kuullut, että Pallaksen huiput ovat saaneet lumipeitteen ylleen. Huominen näyttää, kuinka paljon lunta on vielä jäljellä. 

Ainakin luvattiin sateetonta päivää. Ehkäpä aurinkokin näyttäytyy.

Jyke tilasi meille jo taksikyydin valmiiksi. Nimittäin meidän tulee jättää auto parkkiin Pallakselle ja kulkea taksikyydillä Pallakselta Vuontisjärvelle, josta retki sitten alkaa. 

Voihan olla, että bussikuljetuskin on järjestetty näiden kohteiden välille, mutta meillä ei ole aikaa selvittää sitä.

Ihmiset patikoivat tuntureilla paljon pitkiäkin matkoja, niin täytyyhän sitä jonkinlaisia  bussikyyti järjestelyjäkin olla laajalla luonnonpuiston alueella.

Oikein kihisen yllättäen uutta energiaa.

Johtuukohan se noista auringonkultahohtoisista sävyistä? 

suurin odotuksin

caro, jyke ja muru

ennen aamun sarastusta

Tukkakoskelo pesue.

Takana levoton yö.

Muru herätteli parin tunnin väliajoin. Sen täytyy päästä ulos. Mikä lie vatsatauti. Kolmannella kerralla ei uni enään itsellenikään tullut. 

Yön pimeys on väistynyt.

Katselin ikkunasta ulos kaunista aamun sumua, harmautta sen monissa sävyissä. Päätin lähteä joelle. Mikä harmonia.

Sumun hälvennettyä, myös harmaus sai väistyä auringon noustessa. Niin kaunista katsella.

Tukkakoskelo pesue oli rantautunut joen reunaan. Ne pelästyivät tulijaa ja lähtivät vauhdilla uiskentelemaan joen viileyteen.

Ihana kokemus.

Päivän teemana on lepo.

Samoilimme lähimaastossa ihmetellen elämää ja luonnon kauneutta. Todella erikoisilta kuulostavat lintujen äänet kiersivät aluetta. Emme tunnistaneet niitä.

Lähistöllä liikkuu paljon poroja. Lepohetken voi viettää melkein missä vaan. Tämä lauman johtaja vartioi omaa pientä joukkoaan. 

Kalastuskausi alkaa olla jo lopuillaan. Joella kalastaja kokeili vielä onneaan. Liekö saalista saanut.

Lapin marjasato on tänä vuonna todella runsas. Mustikat, juolukat ja variksenmarjat täyttivät kaksi ämpäriä. Vielä mökin pihapiiri täytyi Murun kanssa tarkistaa ja poimia vitamiinit talteen.

Olisi tuota marjaa enemmänkin ollut, mutta aika vaan on niin rajallista.

Jossakin postauksessa kovasti mietin mökin ehostamista ja maalaamista sisäpuolelta. Nyt sitä varten ostettiin valkoista kuultomaalia iso purkki ja kokeilimme, miten se toimii.

Ensin varovasti yhteen seinään.

Mitäs mieltä olet?

Itse luulen, kun syksyllä palaamme tänne, saa tuvan kaksi muutakin seinustaa vaaleamman sävyn pintaan. Oikein odotan sitä.

Vielä viimeiset hengailut muonionjoen rannassa, jossa vesi on yllättävän matalalla ollut koko kesän. Nämä maisemat ovat niin rakkaat.

On aika pikkuhiljaa laskeutua arkeen.

 

Mutta ennen sitä, poikkesimme Larsmoon. Yövyimme aivan ihanassa 

Seitsemän sillan majatalossa. Paikka on jo hiljentynyt turisteista ja muusta toiminnasta. Taidettiin olla ainoita ja viimeisiä matkailijoita tältä kesältä ennen sulkemista. 

Ihana henkilökunta ja hyvä palvelu. Ja mitä parhaimmat tilat majoittua sekä viettää aikaa ulkona veden äärellä, vaikka koko perheen voimin. Savusaunakin sai juuri käyttöluvan.

On aika heittää hyvästit lomalle ja kesälle. 

Syksyn on aika saapua, vaikka en itse sitä vielä haluaisi. Rikkaushan se meille on. Erilaiset vuoden ajat.

Kaikista ihaninta tässä hetkessä on ajatus siitä, että syksyllä pääsee jälleen palaamaan Lapin ihaniin maisemiin.

Odotan... ruskan eri sävyjä ja maukkaita puolukoita, joita on maasto pullollaan.

Sitä ennen; täytyy vielä kotonakin heittää kesälle hyvästit ja valmistaa puutarhaa syysasuun.

Toivotaan, että syksystä tulee värikylläinen kaikkialla Suomessa ja saamme nauttia vielä auringon lämmöstä.

Toivon, että sinun elämässäsi värit saavat loistaa ja sydän saa kokea aitoa välittämistä ja lämpöä.

caro, jyke ja muru