taitolentäjä käpytikka

 Morjesta nääs sanoi komeet toisilleen

Lupailin hieman viime kerralla näyttää taitojani. No joo, tiedän olevani vaatimaton, mutta kestän sen kyllä.

Tää ei ole ihan niitä parhaimpia asentojani, mutta olen juuri näkevinäni herkullisen ötökän, jonka päätän napata.

Ensin tässä esittelen paremman puoliskoni, jonka taidonnäyte tulee tässä; 

Olkaa hyvä

Tämä on meille kuitenkin arkipäivää ja taidot kehittyvät koko ajan lisää. Erityisesti tässä poikasten ruokkimis vaiheessa, kun täytyy etsiä ruokaa ja samalla tarkkailla ympäristöä. 

Meillä on koko ajan huoli siitä, ettei poikasille vain tapahdu mitään pahaa.

Pesän siivouspuuhat kuuluvat myös päivittäisiin askareisiin. Poikaset ulostavat valitettavasti vielä pesään, eikä sellaisessa hajussa kestä kukaan.

Tästä olemmekin kehittäneet hyvän yhteistyön keskenämme. Onhan sellainen sanontakin olemassa kuin;

tuo tullessas, vie mennessäs ja tee vielä joutessas....

Tämä sananlasku sopii niin hyvin meidän perhe elämään.

Ympäristön tarkkailusta puheen ollen. Ollaan todella mielissämme vehreästä puustosta ympärillämme.

Näiden haapojen latveessa on hyvä tiirailla, mitä missäkin tapahtuu. Nyt odotan pääsyä kotipesälle. Noi ihmiset ovat jälleen puuhastelemassa kotipuumme ympärillä ja poikaset ruokaa odottavat jo kovasti.

Tuommoisen peijakkaan ovat siihen kyhänneet.

Sen verran utelias minäkin olen, että seurailen mielenkiinnolla ihmisten puuhia. Varsinkin kun näin lähellä meitä ovat. Emäntä tuntuu tykkäävän kivistä, kun niitä jaksaa tuohon pinota. Huomion, että tuo raahaa niitä ihan lähitienoolta. 

Kivikkoinen paikka, sanon minä.

Mut hei hyvä, nyt se lähti pois. Täältä tullaaaaan!

Toinen vie ruokaa ja toinen puhdistaa pesää. Tosin me tehdään tätä molemmat aina tarpeen tullen vuorotellen.

Hei kato, tässä taas yksi hyvä ponnistus.

En olisi ikinä uskonut, että meikäläisten arkipuuhat olisivat näin ketään kiinnostaneet. Toisaalta ei meillä ole mitään sitä vastaan.

Kyllähän me se tiedetään, että komeita ollaan ja erityisen taidokkaita lentäjiä.

Erilaiset tilanteet ovat meille pelkästään mielenkiintoisia haasteita.

Ja mikä parasta, aivan kaikkialta löytyy ravitsevaa ruokaa.

Syreenipuskakin tuossa kotikolomme vieressä huumaa jo tuoksullaan ja vetää ihania perhosia luokseen. Isommat siipieläjät olemme jättäneet rauhaan.

Komea neitoperhonenkin täällä lenteli, mutta päätimme jättää sen olla. Vähän liian isokin oli meille.

Mut hei, tosi nastaa kun viihdyit seurassamme. On kiva esitellä hieman taitoja ja elämän menoa.

Meidän poikaset tosiaan kasvaa kovasti ja kohta pesäkolomme käy liian ahtaaksi. Taitaa olla muutto edessä. Se hieman stressaa, mutta sellaistahan elämä on. Yhtä muuttoliikettä. Ja eipä käy elämä turhan tylsäksi.

Katsotaan sitä sitten paremmin, kun se on ajankohtaista.

Tosi mahtavaa, kun viihdyit seurassamme. Ilo on siis meidän puolellamme. Saammepahan hieman mainosta😉

Toivomme tapaavamme vielä

see you

kuvakertomus caro

tervakosken laidunmaat

Etelään paluun jälkeen on ihan pakko lähteä fiilistelemään Tervakoskelaisia maisemia ja löytöjä luonnosta. Peurojen ja kurkien laidunmaat siintävät suoraan nenämme edessä.

Toukokuisen ilta-auringon paisteessa peurat käyvät syömään läheiselle pellolle. Läheisen metsän asukkaat uskaltautuvat esille turvallisille laitumille, jossa ihmiset eivät ole lähellä.

Yö aikaan nämä kaunissääriset valkohäntäpeurat tulevat jopa meidänkin piha-alueelle. Aamulla Muru-koira haistelee jälkiä, jotka johdattuvat talon takana sijaitsevaan metsään. Peurojen jätökset kelpaavat Murulle aamupalaksi. 

Yök! Sanon minä, mutta jotakin herkullista makua niissä täytyy olla.

Yksinäinen kurki-herra tallustaa pellolla etsiessään ruokaa. Jostakin syystä se on erottautunut muusta porukasta.

Nämä kyhmyjoutsenet viihtyvät kahdestaan.

Palokärki etsii puolisoa huudellen kovaäänisesti ja rummuttaen sähköpylvään päällä olevaa metallia nokallaan.

Täällä on muutenkin runsas kattaus lintuelimistöä. Kaikille tutut varikset, harakat, musta- ja laulurastaat, peipot ja talitiaiset pyörivät pihapiirissä. Kauempaa kuuluu käen kukuntaa ja kyyhkysen huhuilua.

Puhumattakaan oravista ja rusakoista. Onneksi tulppaanit saivat olla rauhassa ja kasvaa kaikkeen loistoonsa.

Käpytikka teki pesän meidän pihassa olevaan vanhaan kelottuneeseen omenapuuhun. Sitä ei vaan ole millään saatu kameran eteen kuvattavaksi. Ensin olin aivan ihmeissäni, mitä maahan on tulppaanien juurelle tullut, kunnes katsoin ylöspäin huomaten siistin reijän kelopuussa. Puun puruahan se vain on.

Kunnes koitti kaunis toukokuun päivä, jolloin innostuin laatoittamaan tulevan kasvihuoneen lattiaa. Olin hakemassa uusia tiilejä ja palatessani tikka uskaltautui laittamaan pään ulos kolosesta.

Hain kamerani hollille, josko saisin kuvattua lisää tätä ihmettä.

 

Siinä laatoitellessa alkoi kuulumaan sen kaltaista käskevää tikan ääntelyä, että päätin keskeyttää hommani ja menin kamerani kanssa tiilikasojen väliin kytikseen ajatellen, josko tikka haluaisi pesäänsä palata.

En ollut uskoa silmiäni, kun sain kärsivällisesti siinä odotellessa ikuistaa tämän kauniin käpytikan paluuta pesäänsä kelottuneeseen omenapuuhun.

Siellä se ensin kauempana kierteli ja kaarteli puu kerrallaan, kunnes uskalsi tulla lähemmäksi.

Tässä sitä tullaan vauhdilla.

Sinne tuo meni.

Itse innostuin niin valtavasti aiheesta, joten 

sorry, näitä kuvia tuli laitettua enemmänkin tänne postaukseen.

Toivon, että pesintä onnistuu ja saamme vielä nauttia poikasista.

Luoja tietää, vaikka kuvaajakin onnistuisi ikuistamaan uudet poikaset.

Kanadanhanhet ja valkoposkihanhet liikkuvat isoin parvin peltojen yllä. Jossakin niillä on lepopaikka olemassa. Jyke kertoikin, että hanhet tulevat usein Tervakosken alueelle hengailemaan joksikin aikaa, ennen kuin muuttomatkaavat määränpäähänsä.

Toukasta perhoseksi. Kaunis neitoperhonen ilahdutti päivää lennellen voikukasta toiseen syöden niiden mettä. 

Toukokuu on ollut kaikenlaisia luonnon ihmeitä täynnä. Kärsivällisyys on palkittu ja kuvaajana olen päässyt edes hieman niitä ikuistamaan.

Pieneksi kevennykseksi, "minä pelottelen täällä". Lieneekö täyttäneen paikkansa. Ainakin on ollut pilkettä silmäkulmassa, ken tämän keskelle peltoa on tehnyt.

Terassilla viilenevässä illassa kahvihetkestä nauttien 

ja lintujen viserryksiä kuunnellen. 

Mikäs tässä ihmispoloisen, 

elämän arkisista kohokohdista iloiten.

caro                                    

iloiten elämästä juuri nyt ja tässä
huomisesta ei kukaan tiedä.

toivoen, että kaunis luonto saa meidät kaikki

heräämään uuteen alkuun.

caro ja jyke