ennen aamun sarastusta

Tukkakoskelo pesue.

Takana levoton yö.

Muru herätteli parin tunnin väliajoin. Sen täytyy päästä ulos. Mikä lie vatsatauti. Kolmannella kerralla ei uni enään itsellenikään tullut. 

Yön pimeys on väistynyt.

Katselin ikkunasta ulos kaunista aamun sumua, harmautta sen monissa sävyissä. Päätin lähteä joelle. Mikä harmonia.

Sumun hälvennettyä, myös harmaus sai väistyä auringon noustessa. Niin kaunista katsella.

Tukkakoskelo pesue oli rantautunut joen reunaan. Ne pelästyivät tulijaa ja lähtivät vauhdilla uiskentelemaan joen viileyteen.

Ihana kokemus.

Päivän teemana on lepo.

Samoilimme lähimaastossa ihmetellen elämää ja luonnon kauneutta. Todella erikoisilta kuulostavat lintujen äänet kiersivät aluetta. Emme tunnistaneet niitä.

Lähistöllä liikkuu paljon poroja. Lepohetken voi viettää melkein missä vaan. Tämä lauman johtaja vartioi omaa pientä joukkoaan. 

Kalastuskausi alkaa olla jo lopuillaan. Joella kalastaja kokeili vielä onneaan. Liekö saalista saanut.

Lapin marjasato on tänä vuonna todella runsas. Mustikat, juolukat ja variksenmarjat täyttivät kaksi ämpäriä. Vielä mökin pihapiiri täytyi Murun kanssa tarkistaa ja poimia vitamiinit talteen.

Olisi tuota marjaa enemmänkin ollut, mutta aika vaan on niin rajallista.

Jossakin postauksessa kovasti mietin mökin ehostamista ja maalaamista sisäpuolelta. Nyt sitä varten ostettiin valkoista kuultomaalia iso purkki ja kokeilimme, miten se toimii.

Ensin varovasti yhteen seinään.

Mitäs mieltä olet?

Itse luulen, kun syksyllä palaamme tänne, saa tuvan kaksi muutakin seinustaa vaaleamman sävyn pintaan. Oikein odotan sitä.

Vielä viimeiset hengailut muonionjoen rannassa, jossa vesi on yllättävän matalalla ollut koko kesän. Nämä maisemat ovat niin rakkaat.

On aika pikkuhiljaa laskeutua arkeen.

 

Mutta ennen sitä, poikkesimme Larsmoon. Yövyimme aivan ihanassa 

Seitsemän sillan majatalossa. Paikka on jo hiljentynyt turisteista ja muusta toiminnasta. Taidettiin olla ainoita ja viimeisiä matkailijoita tältä kesältä ennen sulkemista. 

Ihana henkilökunta ja hyvä palvelu. Ja mitä parhaimmat tilat majoittua sekä viettää aikaa ulkona veden äärellä, vaikka koko perheen voimin. Savusaunakin sai juuri käyttöluvan.

On aika heittää hyvästit lomalle ja kesälle. 

Syksyn on aika saapua, vaikka en itse sitä vielä haluaisi. Rikkaushan se meille on. Erilaiset vuoden ajat.

Kaikista ihaninta tässä hetkessä on ajatus siitä, että syksyllä pääsee jälleen palaamaan Lapin ihaniin maisemiin.

Odotan... ruskan eri sävyjä ja maukkaita puolukoita, joita on maasto pullollaan.

Sitä ennen; täytyy vielä kotonakin heittää kesälle hyvästit ja valmistaa puutarhaa syysasuun.

Toivotaan, että syksystä tulee värikylläinen kaikkialla Suomessa ja saamme nauttia vielä auringon lämmöstä.

Toivon, että sinun elämässäsi värit saavat loistaa ja sydän saa kokea aitoa välittämistä ja lämpöä.

caro, jyke ja muru  

harjujärvi ja viimeiset päivät

 

Luonnonkaunis Harjujärvi talvisessa asussaan näyttäytyy aivan erilaisena kuin syksyllä käydessämme.

(Blogikirjoitus: etätöitä sähköttömässä mökissä retkeilyn lomassa.)

Lähestymis suuntakin on eri. Nyt emme päässeet harjun kautta, josta on näkymä molemmille järville vaan tulimme isomman Harjujärven sivusta. Auton jätimme päätien varteen parkkipaikalle jossa on selkeä viitta Harjujärvelle.

Täällä  pongattiin usempi pilkkijä toimessaan. Moottorikelkkailijat ovat tehneet useita jalan kulkuun sopivia reittejä järvelle sekä ylös harjulle.

Laavuja Harjujärven alueella on kolme. Tämä laavu on Pikku-Harjujärven puolella. Harjulta päin tultaessa laavu on ensimmäinen.

Iso-Harjujärven puolella on kaksi laavua. 

Tämän laavun luokse pääsee kesäaikaan leveitä pitkospuita pitkin vaikka rollaattorilla.

Meidän lempipaikka on tämä harjun kärjessä sijaitseva laavu, josta on aivan huippunäkymät järvelle moneen suuntaan sekä harjulle.

Laavulta löytyy myös "pikkula".

Haikeutta ilmassa

Viimeisin, mutta ei vähäpätöisin fiilistelypäivä Muonionjoella. 

Lumet ovat sulaneet rinneestä, johon aurinko on päässyt säteillään lämmittämään.

Kaikelle on aika jättää hyvästit. Hetkeksi. Ei lopullisesti.

Ilta-auringon siivittämänä painan pääni tyynylle sydän täynnä kiitollisuutta.

Loma on ollut kaikkea, mitä toivoin ja uskalsin unelmoida.

Haikeaa on lähteä kolmen viikon niin täyteläisen loma-ajan jälkeen takaisin etelään.

Pieni pelko siitä, miten arki lähtee taas sujumaan.

En vaan haluaisi lähteä täältä vielä pois.

Mun sydämeni tänne jää.

Tiedän, että huomenna on omat aamuaskareet ennen lähtöä ja mietteet etelän suuntaan. 

Kyllä se tästä.

Hyvästi jää porot, tintit ja kuukkelit.

Rakastan niin tätä elämää

haikein terveisin

caro ja Jyke

häämatka pohjoiseen

 

Kuva: Milja Putkonen

Nuoripari

Tamperelais neidosta tuli Tervakoskelainen ja vihitty aviovaimo heinäkuun kauniina perjantai-iltapäivänä v. 2020. Joskus ajattelin, etten ikinä muuta pois synnyin kaupungistani. Sehän on sula mahdottomuus. 

Kuinka ollakaan minunkin ajatukseni voivat muuttua. Ihmeiden aika ei siis ole ohi. Taival on ollut armollinen, hyväksyvä, mielenkiintoinen ja kaikkea mahdollista tähän asti. Nyt rohkeasti uusiin seikkailuihin yhdessä rakkaan vihityn puolison kanssa.

Häämatkalle

Ihanan ja todella helteisen hääpäivän jälkeisenä sunnuntaina suuntasimme auton nokan aikaisin aamulla kohti pohjoista. Mukaan on pakattu kaikkea mahdollista vaatekertaa, kenkäparia, puhtaita vuodevaatteita, makuupussitkin varmuuden vuoksi ja juuri edellisenä päivänä pesty matto mökin keittiöön. Kylmälaukkuun evästä ja kuumaa kahvia termoskannuun. Muru-koiralle myös kaikkea, mitä suinkin voi tarvita. Auto on aina täyteen pakattu, kun mökille ja pohjoiseen lähdetään pitemmäksi aikaa, niin nytkin.

Reittimme kulki tutuiksi tulleita teitä pitkin kohti Kalajokea. Meillä oli majoitus varattuna Rahjan kylässä sijaitsevaan Juusolanmäen majataloon. Täällä olemme majoittuneet ennenkin ja todenneet paikan oikein hyväksi. Lisäksi lemmikit ovat tervetulleita. 

Pihapiiri on maalaismainen ja turvallinen.

 

Tavarat sisälle saatuamme lähdimme katsastamaan Kalajoen hiekkoja. Paikka on aivan täyteen pakattu lomailijoista. Asuntovaunuja ja telttoja rinta rinnan. 

Todella yllättävää näin korona aikana. Ehkä ihmiset ajattelevat turvavälien olevan riittävä ja jokainen punkkaa kuitenkin omassa vaunussaan. Täällä myös näkee sen, että Suomalaiset ovat joutuneet jättämään ulkomaan matkansa ja lomailemaan kotimaassa. 

No se siitä. 

Me lähdimme ihailemaan Kalajoen muita maisemia ja jätimme ihmispaljouden taaksemme. 

Kalajoella on todella viehättävä venesatama.

Seuraavana päivänä lähdimmekin hyvissä ajoin aamusta liikkeelle. Ilma oli hieman sateinen aina Muonioon asti. Poikkesimme Rajalla liikekeskuksessa Torniossa kauppaostoksilla. Hankin tyttärelleni Pentikin valokoimiin kuuluvaa  Usva-sarjaa, jonka tekeminen ollaan lopettamassa. Samalla kävimme Citymarketissa ostamassa ruokatarvikkeet.

Hieman enemmän hamstrasimme säilykkeitä ja kaurahiutaleita samalla mukaan. Etelässä kauppojen hyllyt ovat olleet osittain tyhjillään joistakin tuotteista, mutta Torniossa ei sitä huomannut.

Suomen ja Ruotsin välisellä rajalla on edelleen rajavartiosto tarkistamassa rajan ylittäjät. Mietittiin jos oltaisiin käyty samalla Ikeassa ostamassa lisää patjoja mökille, mutta meillä ei nyt Ruotsin puolelle olekaan asiaa. 

Poikkesimme patja ostoksilla sitten Tornion Jyskissä. Siellä saimme erittäin asiantuntevan palvelun ja lähdimme kaksi uutta patjaa mukanamme.

Tuttuakin tutumpi näky on porot teiden pientareilla ja itse teillä kulkemassa omaa vauhtiaan. Pellon jälkeen niitä saa alkaa enemmänkin varoamaan. Näin kesällä näkyvyys on mitä parhain, mutta pimeinä aikoina ainakin itseäni ajaminen hieman jännittää.

Sade on onneksi tauonnut, kun pääsimme perille.
Tavaroiden roudaamisen jälkeen, on ihana levähtää sohvalle takkatulen lämpöön.

Retki  Särkitunturille

Päivä aukeni sopivan viileänä ja puolipilvisenä. Oiva päivä retkeilylle. 

Niin oli moni muukin ajatellut, sillä monet lapsiperheet olivat päättäneet myös retkeillä tänään Särkitunturille. 

Tunturi on suosiossa sen helppokulkuisuuden johdosta. Alkutaipaleella oli niin sanotusti hieman ruuhkaa tuonne kota-aukealle asti. Siihen monet jäivät paistamaan makkaraa ja uimaan.

Me jatkoimme kuitenkin huipulle asti ja evästimme vasta siellä.

Särkitunturi on niitä kauneimpia paikkoja. Tunturin laelta on mahdottoman kauniit ja laajat näkymät. Tänne kun istahtaa lepäämään, voi mieli täysin rauhoittua kaikesta muusta.

Tunturilta voi löytää marjoja. Mustikoita, variksenmarjaa ja jopa lakkoja.

Otin kuvan Särkitunturin päälle kerätyistä kivistä, joka on tunturin korkeimmalla kohdalla. Samalla huomasin, että siihen on muodostunut ikäänkuin ihmisen hahmo istumassa isolla kivellä.

Pallastunturi

Pallastunturin juurella Pallas hotellin piha-alue täyttyy päivittäin näistä ihanista otuksista. Sivutuotteena on tosin välillä aika voimakas virtsan haju ja poron papanoita saa varoa kulkiessaan. Pallaksella on ainakin taattu paikka bongata poroja. 

Tänään iltapäivällä lähdimme kiertämään Pallakselle. Kiersimme Vatikurun reitin oikealta vasemmalle. Reitti ylitti tunturipuron ja kaarsi hiihtohissin ala-aseman kautta, jossa istahdimme vanhalle hirrestä tehdylle penkille juomaan.

Päivä oli aurinkoinen ja lämmin. Ylempänä tunturilla kävi onneksi leuto ja virkistävä tuuli.

Muru tykkää aivan mahdottomasti seikkailla uusilla alueilla ja etsiä uusia hajuja. Muru on kuin kotonaan tuntureilla ja metsäpoluilla. Kaupunki elämästä se ei niinkään välitä. Niinkuin emme mekään.

Vatikurun reitti oli ensin loivaa nousua, joka muuttui välin todella jyrkäksi. Reitin huipulla sai kävellä hieman tasaisempaa maastoa. Täältä oli jylhät maisemat katsella kauaksi. 

Reitti laskeutuu todella jyrkästi alaspäin kohti Pallas hotellia. Isoja kivilohkareita sai varovasti astua. 

Ohitse viipelsi juosten pari nuorta kaveria. Siinä jäi vanha ihmettelemään menoa. Todella taitavasti kaverit osasivat kulkea jyrkkää rinnettä alas kaatumatta.

Päivä oli vaihtunut jo illaksi ja päätimme jäädä Pallakselle katsomaan auringonlaskua. Mukaan oli pakattu niin paljon evästä ja lämmintä vaatetta, että tämä mahdollistui.

Iltaa myöten lähti moni retkeilijä kiipeämään rinkat ja makuupussit selässään kohti tunturia yöpyäkseen yöttömässä yössä.

Me kiipesimme kohti Palkaskeroa. Emme kiertäneet sitä kuitenkaan, vaan jäimme johonkin korkealle ja kuitenkin suojaisalle kohdalle istumaan. Muru oli aivan poikki retkeilystä ja nukahti jalkojeni päälle. Se viis veisasi auringonlaskusta vaan nautti syvistä unista. 

Alaspäin mentäessä hyttyset kiusasivat meitä joukkohyökkäämällä päälle, kuin yleinen syyttäjä. Armoa eivät antaneet. Matka jatkuikin aikas ripeästi alas hyttysiä huitoen, kun tunkivat ihan hupun sisään asti. 

Hengailua mökin läheisyydessä

Muru kohtasi poron pihassa. Molemmat varmasti miettivät, mitä tuo tekee mun reviirillä.

Retkeilyt ja tuntureille kiipeilyt ottivat oman veronsa. Lepäsimme päivän, jotta jaksamme taas lähteä liikenteeseen. Joen äärellä on virvoittavaa levätä tekemättä mitään.

Vesi on noussut korkealle runsaan lumen johdosta.

Kävelyllä Muonion keskustassa

Muonio on kaunis paikka. Tänään meidän piti hakea ruoka täydennystä ja samalla teimme pienen kierroksen keskustan alueella. valitettavasti halusin ikuistaa vain kauneutta. Ehkä seuraavalla reissulla sitten muutakin.

Ajeltiin autolla uusia paikkoja kierrellen. Reitiltä löysimme sitten sen Huitsin Nevadan, keskeltä Muonion korpea, jonne niin monesti olen ikäviä asioita heittänyt.

Liekö joku muukin tehnyt niin....

Kilpisjärvelle

Tätä päivää olen odottanut, kuin kuuta nousevaa. Lähdimme rauhassa ajelemaan Muoniosta Kilpisjärvelle. Välimatkaa kertyy satayhdeksänkymmentäkuusi kilometriä (196 km). Meillä oli yösija varattuna Lapland hotelli Kilpiksestä. Heillä on eläinystävällistä majoitusta erillisessä rivitalohuoneistossa. Se on parempi paikka Murua ajatellen. Oma rauha ja kulku sisälle. Huoneistot ovat myös tilavampia, kuin itse hotellihuoneet. Ruoanlaitto mahdollisuus myös plussaa. Aamiainen kuuluu hintaan. Joka on erittäin runsas ja parhaasta päästä. Ainoa miinus puoli tuossa huoneistossa on sen vanhanaikaisuus. Niiden remontoimiseen ei olla satsattu ja ne ovat jostakin kahdeksankymmentä ( 1980 ) luvulta.

Kilpisjärvellä ilma oli aurinkoinen ja lämmin. Lähdimme illan suussa kiipeämään Salmivaaran huipulle, josta on upeat näkymät Saanalle.

Alkumatka vaaralle on helppokulkuista, mutta reitti jyrkkenee ja on kivikkoinen koko matkan varrelta aina huipulle asti. Huippu on tasaisempaa ja siellä on hyvät mahdollisuudet levähtää  ja evästää.

Lapin kukka Ruohokanukka

Illalla mietimme ja googlasimme olisiko meillä mahdollisuutta poiketa päiväseltään Norjan puolella. Se ei nimittäin ollut itsestään selvyys, koska Suomen ja Norjan raja on ollut koronan johdosta suljettu.

Täysin varmoiksi emme asiasta tulleet, mutta päätimme lähteä katsastamaan tilannetta. 

Nyt nukkumaan, että huomenna jaksaa taas hyvissä voimissa.

Tapaamisiin siis.....