(Blogikirjoitus: etätöitä sähköttömässä mökissä retkeilyn lomassa.)
Lähestymis suuntakin on eri. Nyt emme päässeet harjun kautta, josta on näkymä molemmille järville vaan tulimme isomman Harjujärven sivusta. Auton jätimme päätien varteen parkkipaikalle jossa on selkeä viitta Harjujärvelle.
Täällä pongattiin usempi pilkkijä toimessaan. Moottorikelkkailijat ovat tehneet useita jalan kulkuun sopivia reittejä järvelle sekä ylös harjulle.
Laavuja Harjujärven alueella on kolme. Tämä laavu on Pikku-Harjujärven puolella. Harjulta päin tultaessa laavu on ensimmäinen.
Iso-Harjujärven puolella on kaksi laavua.
Tämän laavun luokse pääsee kesäaikaan leveitä pitkospuita pitkin vaikka rollaattorilla.
Meidän lempipaikka on tämä harjun kärjessä sijaitseva laavu, josta on aivan huippunäkymät järvelle moneen suuntaan sekä harjulle.
Laavulta löytyy myös "pikkula".
Haikeutta ilmassa
Lumet ovat sulaneet rinneestä, johon aurinko on päässyt säteillään lämmittämään.
Kaikelle on aika jättää hyvästit. Hetkeksi. Ei lopullisesti.
Ilta-auringon siivittämänä painan pääni tyynylle sydän täynnä kiitollisuutta.
Loma on ollut kaikkea, mitä toivoin ja uskalsin unelmoida.
Haikeaa on lähteä kolmen viikon niin täyteläisen loma-ajan jälkeen takaisin etelään.
Pieni pelko siitä, miten arki lähtee taas sujumaan.
En vaan haluaisi lähteä täältä vielä pois.
Mun sydämeni tänne jää.
Tiedän, että huomenna on omat aamuaskareet ennen lähtöä ja mietteet etelän suuntaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos sinulle!