upea hetta

Lankalauantain siivittämänä lähdimme ajelemaan kohti Enontekiön kuntaa. Sää on todella pilvinen ja tuulinenkin. Lunta on tupruttanut lisää ja pakkastakin lupailivat enemmän.

Ajatuksena meillä on patikoida jokin reitti Hetassa. Ajoimme tunturi-lapin luontokeskukselle ja katselimme hieman reitti vaihtoehtoja.

Ensin tarkoituksemme oli lähteä kiertämään Ounasjärveä, Aurinkokeino nimistä reittiä pitkin. Järvellä tuuli vaan niin lujaa, että suosiolla mietittiin jotakin muuta.

Palasimme siis autolle ja samalla lisäilimme vaatetusta.

Toinen vaihtoehto on lähteä kiipeämään ylöspäin. Hetan luonnonpuiston alue on laaja, joten valitsimme reitin, joka lähti näppärästi luontokeskuksen pihasta.  

Reitti on osoitettu lumikenkäilyyn, mutta hyvin tampattua polkua pitkin ilman niitäkin onnistuu, ellei halua lähteä seikkailemaan valmiin reitin ulkopuolelle. Kiipesimme ylöspäin kohti Jyppyrävaaraa. Reitti ei ole mitenkään pitkä, alle kaksi kilometriä kokonaisuudessaan. Siis ylös ja alas kulkien. Nousu on ensiksi loivempaa, mutta jyrkkenee loppua kohden.

Hetan luonnonpuiston alueella on monta reittimahdollisuutta kävellen, mutta valitettavasti ne eivät ole talvikäytössä.

Jyppyrävaaralle kiivetessä ehtii nautiskelemaan matkasta ja ympärillä olevasta luonnosta. Jyppyrän huipulla on kota, jossa voi levähtää, evästää ja nauttia maisemista.

Tosin perille päästyämme kota oli varattu. Sen edessä oli pieni ihmislapsi nukkumassa, emmekä viitsineet mennä häiritsemään.

Täältä ylhäältä näkyy Ounasjärvi ja sen keskellä sydämen muotoinen saari. Takana häämöttää Pallas-Ounastunturien muodostama tunturiketju.

Maisemat ovat todella kauniit, vaikka on pilvinen sää, eikä näe niin kauaksi, kun selkeällä säällä voisi nähdä.

Joskus on hetkiä, jolloin ei näe kauaksi omassa elämässä. On kuin tämä pilvinen sää. Näkyy johonkin asti, mutta ei koko näkymää. Onko se ihmisen turvaksi. Kaikkea ei näe eikä tiedä. Varsinkaan kaikkea ei ymmärrä.

Pitää vain luottaa, että piilossa oleva näkymä avautuu ja selkenee tarpeeksi sitten, kun on sen aika.

Hetassa voi myös lasketella ja Jyppyrävaaralla on sen korkein kohta. Kiipesimme sen huipulle ja lähdimme lumikenkäilemään vaaran maastoon. Siellä oli moottorikelkalla tehtyjä polkuja, jotka helpottivat osittain meidänkin kulkemista ja varsinkin Murun, vaikkakin hanki kantoi ihmeen hyvin pienen koiran.

Täältä laskeuduimme alaspäin. Kovin on hiljaista. Muutamia lapsia ja nuoria on laskettelemassa. Pysähdyimme evästämään laskettelurinteen reunalle. Siihen on tehty hirrestä muutama penkki. Oivallinen paikka meille.

Muru odottaa malttamattomana omia eväitään. Matkan varrella se jo ehti niitä pyytämään, kun pysähdyttiin välillä juomaan. Ulkoilma tekee meille kaikille hyvää ja kasvattaa ruokahalua.

Suomen lapinkoira on saanut oman patsaan Hetassa tunturi-lapin luontokeskuksen pihassa. Onkin yllättävää, kuinka paljon kyseinen koirarotu on vaikuttanut ihmisten elämään historiassa ja siten saanut sille kuuluvan arvostetun aseman.

Muru on meidän lapin tunturikoira. Minusta tuntuu, että se on kuin kotonaan näissä lapin maisemissa ja luontoretkillä, aivan kuten emäntänsäkin.

Paluumatka mökille Muonioon kulki näiden kauniiden Muonion ja Enontekiön kunnissa olevien Pallas-Ounastunturien tunturiketjujen kautta. 

Pallasjärvi-Raattama tien valmistumisen muistomerkki löytyy upealta näköalapaikalta, johon pysähdyimme kuvailemaan tunturijonoa.

Iltaa kohden sää alkoi selkenemään. Kierreltiin Raattaman kylällä ja poikettiin Vuontispirtin alueella katsastamassa mahdollisia talvikauden retkeilyreittejä valmiiksi. Ajatuksena retkeillä siellä jonkun sopivan päivän tullen.

Ihana päivä kyllä on takana. Vaikka tuuli kovasti, eikä päästy ensiksi suunnittelemalle retkireitille. Täytyy sanoa, ettei mistään jäänyt paitsi. Uskon, että meidän kuuluikin viettää tämä päivä juuri näin.

Yksi toivomistani retkikohteista oli juuri Hetan luonnonpuiston alue ja olen kiitollinen, että toive toteutui.

Innolla odottaen uusia seikkailuja

kanssasi caro ja jyke

loma lapissa...muonio, äkäslompolo, särkitunturi, hetta

Loman odotusta

 Takana pitkä talvi ja työrupeama. Lomista ei itselläni ollut tietoakaan. Jyke on taas ollut opintovapaalla omista töistään ja perehtynyt koko vuoden eräopaskoulutukseen.

 

Todella erilainen vuosi takana meillä molemmilla. Edellinen yhteinen lomamme oli viime kesänä kesä-heinäkuussa ja sen jälkeen pääsin alkusyksystä käymään lapissa yhdessä Muru-koiran kanssa, josta olen tehnyt oman blogikirjoituksen. 

(Jyke voisi kyllä kirjoittaa oman kokemuksensa matkastaan eräoppaaksi.)

5. elokuuta pääsimme lähtemään matkaan ja ajoimme reittiä  Seinäjoki- Kokkola akselilla. Valitsimme tämän reitin parempien nähtävyyksien johdosta. Olemme ennenkin matkanneet pohjoiseen tätä kautta ja todenneet sen hyväksi. 

Tiet ovat myös hyvässä kunnossa. Tämän kertainen välietappimme sijaitsi Rahjan kylässä, joka on lähellä Kalajokea. 

Valinta paikalle osui sen johdosta, koska eläimet olivat heille tervetulleita. Toki myös hyvä sijainti vaikutti asiaan.

Juusolanmäen ystävällinen emäntä otti meidät vastaan, kun illansuussa pääsimme perille. Saimme majoittua hyvin tilavaan huoneistoon, jossa oli erillinen keittiö, makuu/oleskelutila, sekä wc suihku tiloineen. 

Iltapalaa talon puolesta ei ollut, mutta onneksi meillä on aina hyvin evästä mukana omasta takaa. Jääkaappiin voi yöksi laittaa kylmä tavarat ja pakastelokeroon kylmäkallet. Emäntä lupasi kyllä runsaan aamiaisen lähtöpäivän aamuksi.

Aamu lähti käyntiin maittavan aamiaisen jälkeen oikein hyvin ja jatkoimme matkaa puoli pilvisessä säässä eteenpäin. Ajoimme länsirantaa pitkin Raahen kautta Limingalle, jossa pysähdyimme tankkaamaan ja evästämään. 

Siitä jatkoimme edelleen E8 pitkin tornioon, jossa poikkesimme ruokaostoksilla. Usein käymme Tornion Prismassa sen hyvän kalatiskin johdosta, mutta nyt kävimme Rajalla ostoskeskuksessa. Siellä on ihan hyvä Citymarket, mutta ei mielestäni ollut niin hyvä valikoima, kuin Prismassa.

Rajalla kauppakeskuksessa on paljon erilaisia liikkeitä, joissa tulee poikettua. Kerään itselleni ja tyttärelleni Pentikin tuotevalikoimaa ja liikekeskuksessa on todella iso ja kattava outlet-myymälä, jossa kannattaa ilman muuta poiketa. 

Nautimme myös isot jäätelöannokset jäätelöbaarista. Muru-koiran sai ottaa liikekeskukseen mukaan, mikä helpottaa kovasti meidän kulkemista.

Poikkesimme tietysti Kukkolankoskella katsomassa lippoamista ja jaloittelemassa lähiympäristössä. Murulle on tärkeää päästä ulkoilemaan väliajoin, vaikkakin sillä on oikein hyvät oltavat takapenkillä. 

Mökin läheisyydessä

Alkuillasta olimme perillä mökillä. 

Ihanaa, kun on kesä ja valoisaa. Oikeastaan kesäaikaan ei juuri tule kelloa katsottua, kun on aina valoa riittävästi. Joskus sitä ihmettelee onko päivä jo mennyt, kun aurinko ei laske. 

Tosin elokuussa aurinko laskee joskus kello 23.00 paikkeilla ja tietynlainen hämäryys saapuu. 

Jos jaksaa valvoa nauttien elokuisesta illasta, voi huomata auringon hiipivän taas esille noin klo neljän aikaan aikaisin aamulla.

Pitkän ajomatkan jälkeen lepäilimme mökin tuntumassa muutaman päivän. Matkustaminen ottaa oman veronsa ja mikäs meidän ollessa, kun ei ollut kiirettä minnekään.

 

Teemme kävelyretkiä joen rantamaisemissa. Vesi on nyt yllättävän alhaalla. Etsin taas uusia kiviä ja valokuvaus intoilijana halusin ikuistaa ne. 

Murukin pääsi kuvaan. Taitaa olla silläkin matka väsymystä ilmeestä päätellen.

Kivisydämestä tulee mieleeni raamatusta sanan paikka, jossa Jumala sanoo, että Hän muuttaa kivisydämen lihasydämeksi.(Hesekiel36:26)

Me ihmiset olemme välillä liian kovia ja armottomia itseämme ja toisiamme kohtaan. Jumala haluaa meistä armollisia, lempeitä ja välittäviä ihmisiä.

Kuljeskelimme metsäisessä lähimaastossa ja huomasimme siellä olevan paljon kypsiä mustikoita odottamassa keräilijöitä. Sovimme, että otamme lomasta päivän tai pari ja lähdemme mustikoita poimimaan.

Muru paralle tuli jokin pöpö vatsaan ja se oksenteli ja ripuloi pari päivää oikein kunnolla. 

Oma epäilykseni on, että se oli syönyt jäniksen tai poron papanoita ja saanut niistä vatsansa sekaisin. Ei olisi ollut ensimmäinen kerta.

 

Jostakin syystä edellisistä kerroista Muru ei osaa ottaa opiksensa, vaan aina sama juttu. 

Onneksi tästäkin selvittiin ja Muru piristyi vauhdilla, kun sai perusteellisen vatsan tyhjennyksen. 

Sen jälkeen ruoka maistui taas ja lähdimme kauemmaksi retkeilemään.

Retkeilyä

Vieressä oleva kuva on otettu Äkäsjoesta. Aivan ihana paikka levähdykseen. Joesta voi onkia myös kalaa, kun luvat vaan ovat kunnossa.

Äkäsjoki oli matkamme varrella ajaessa kohti Äkäslompoloa. Ajatuksena meillä oli lähteä kiertämään Varkaankurun retkeilyreittiä. 

Varkaankurun maasto on helppokulkuinen ja monipuolinen. Samaan aikaan ei ollut liikaa väkeä liikkeellä, joten Murun kanssa retki sujui oikein hyvin. 

Maastossa kuljettiin välillä kapeaa polkua pitkin ja välillä pitkospuita pitkin ylittäen puroja. 

Matkalla oli lieviä nousuja ja laskuja. Levähtää sai reitin varrella olevilla puupenkeillä tai pienillä nurmialueilla. 

Maasto ja luonto ympärillä on koskematonta. Siitä erottaa monta erilaista kerrosta, mitä luonto itse muokkaantumalla luonnollisesti saa aikaan. 

Aivan ihana ja virkistävä paikka, jossa varmasti viihtyvät myös perheen pienimmät. 

Varkaankuru on tunnettu myös sen luonnon antimista. Siellä kasvaa mm. Väinönputkea, joka on vanha rohdoskasvi. Myös raikas vesi maistui. Ainakin itse uskalsin sitä juoda. Enkä myöhemminkään mitään pöpöä siitä saanut.

Äkäslompolon maasto ja ympäristö on hyvin monipuolinen. Sieltä löytyy eri pituisia reittejä jokaiselle luonnon ystävälle. Huomioitiin myös, että pyöräilijöille on tehty omat reitit, mutta jotkut niistä yhdistyvät kävelijöiden kanssa samaan.

Jos oman mielipiteen saa tähän antaa, on mielestäni suuri vääryys, että pyöräilijät ja kävelijät liikkuvat samoilla reiteillä, koska kaikki eivät ole varovaisia liikkuessaan, joten vaaratilanteita syntyy.

Mökille päästyä on rentouttavaa laittaa ruokaa avotulella. 

Jyke laittoi tulet ja yhdessä valmistimme illallisen. Yleensä teemme ruoan helpommasta päästä niin, ettei siihen kulu erityisen paljoa aikaa. Kesällä erityisesti suosimme grillausta avotulella.

Sienet, erilaiset kasvikset, halloumjuusto ja kala ovat mainioita grillausruokia. Lisukkeena on useimmiten salaattia, raejuustoa ja kermaviiliä. 

Monesti teen kotona valmiiksi siemennäkkäriä, joka on todella helppoa ja maukasta. 

Oma ohjeeni on: 

auringonkukansiemeniä

pellavansiemeniä

seesamsiemeniä

chiasiemeniä yhteensä 2 dl

maissijauhoja ja kaurahiutaleita yhteensä 2 dl 

kuumaa vettä 1,5 dl                             

öljyä 0,5 dl ja suolaa halutessa                               

- kaikki aineet sekoitetaan kulhossa yhteen              

- 150-175 uuni lämpötilassa noin 45 minuuttia 

- painele taikina uunipellille leivinpaperin päälle

- pinnalle merisuolaa, himalajansuolaa tai sormisuolaa

- tee pizza tai taikinapyörällä valmis jaotus, jolloin saa taitettua tasaisempia paloja kun näkkäri on valmis.

Itse olen huomannut monen pellillisen paistaessani, että näkkärin voi jättää uuniin kuivumaan sen jälkeen kun uunin on sammuttanut. Sillä joskus taikina paistuu epätasaisesti ja keskelle jäävä taikina on pehmeämpää kuin reunoilla. Näkkäri voi hiljakseen vielä kovettua eikä ainakaan pala. 

Toinen konsti on, että laittaa uuni lämpötilan pienemmälle ja antaa näkkärin valmistua pitenpään. Kumpaakin olen kokeillut ja viimeksi mainittu on toiminut itselläni parhaiten.

Rentoa oleskelua terassilla illan edetessä. Pimeä ei saavu vielä pohjolaan tähän aikaan vuodesta, vaan saamme nauttia hämärän valosta. 

Muru nauttii vilttiin käärittynä sylin lämmöstä.

                         

Olimme bonganneet alueen roskikselta vanhan maalista kuluneen pikkulipaston, joka näytti muuten olevan hyvässä toimivassa kunnossa.

 

Roudasimme sen edellisenä päivänä auton peräkontissa mökille. Ajatuksena hioa ja maalata lipasto uudelleen. Siitä saisimme oivan pöydän saunarakennukseen. 

Muru on aina yhtä innokas kaikkeen yhteiseen tekemiseen ja olemiseen. Niinpä se asettuukin parhaalle paikalle, ettei mistään jäisi paitsi. 

Tämä päivä pyhitettiin mökillä puuhailuun ja lepoon.

Särkitunturi

Seuraava päivä avautui pilvisenä, mutta ilma oli muuten oikein hyvä. Riittävän lämmin retkeilyyn Särkitunturille. 

Mukaan pakkasimme eväiden lisäksi muutaman vaihtovaatteen varmuuden vuoksi. 

Murulle myös omat murkinat ja riittävästi vettä. 

Jyrki touhusi jotakin normaalia enemmän ja kuulin lasipullon kolinaa. Ihmettelin itsekseni, mitä siellä puuhaillaan ja jostakin syystä erilainen lataus oli siinä hetkessä keskinäisessä yhteydessämme.

  

Lapsuudesta asti lappia ristiin rastiin matkanneena on retki Särkitunturille kuitenkin ensimmäinen meille molemmille. Autoparkki on tunturin juurella hyvä ja siitä lähti selkeä reitti ylöspäin.

 

Ensimmäinen välietappi on Särkijärven läheisyydessä. Sieltä löytyy kota, jossa voi grillata. Hyvä ja siisti huussi ja koko ympäristö muokattu oikein kauniiksi ja luonnonmukaiseksi. 

Rannasta löytyy laituri ja pieneen järveen voi pulahtaa uimaan.

Matka jatkui selkeätä reittiä pitkin ja tästä kohtaa alkoi polku jonkin verran jyrkkenemään ylöspäin.

Olimme valinneet ilmeisesti hyvän retkipäivän, koska liikennettä ei kauheasti ollut. Olen kuullut, että Särkitunturi on suosiossa erityisesti lapsiperheiden keskuudessa sen helppo kulkuisuutensa johdosta. Huonojalkaisempikin pärjää ihan hyvin, ainakin ensimmäiselle välietapille asti.

 

Huipulle

on tietysti päästävä, vaikka matkan varrella on paljon kaunista nähtävää. 

Katse siintää yli tunturin huipun. Ilma on suhteellisen selkeä ja huipulta näkyy muita tuntureita. 

Ylläs ja Pallas ovat ainakin  tunnistettavissa.

Maisemia ihailtuamme etsittiin hyvä evästyspaikka, jossa meillä kaikilla olisi hyvä istua ja nauttia olemassa olostamme.

Hyvä istumapaikka jokaisen pepulle löytyi tämän ihanan sydämenmuotoisen tunturijärven läheltä.

Siinä kahvittelun ja eväsleipien syönnin keskellä, Jyke alkaa kaivelemaan reppuaan ja minulla on omat aavistukseni tulevasta. 

Jostakin syystä koko aikana huipulle kiivetessä, mietin aikooko Jyke kosia minua🙈

Yllätys

Tuntuu hassulta, mutta tällainen ajatus minulle oli tullut.

Niinpä katseeni seurasi hänen jokaista liikettään ja niin Jyke polvistui siihen eteeni Särkitunturin huipulla.

Ääni ja käsi vapisten Jyke pyysi minua vaimokseen kyyneleet silmissä. 

Katselin häntä hetken ja itsekin tilanteesta liikuttuneena huomasin vastaavani myöntävästi. 

Siinä Kaikkivaltiaan Jumalan läsnäollessa olimme molemmat äärettömän liikuttuneessa tilassa vuoroin itkien ja nauraen. 

Nimettömääni sain ihastuttavan valkokultaisen sormuksen, jossa on kaunis violetin värinen ametisti. Lapin ametisti. 

Jyke ei tiennyt, että ametisti on lempikiveni.

Niin ja se pullon ääni johtui siitä, kun Jyke pakkasi viinipulloa mukaan reppuun.

Huippu tunnelma luonnon helmassa, skoolasimme lasilliset itsellemme.

Lähellä taivasta Jumalan läsnäollessa,

lupauduimme toisillemme.

Tiivistunnelmaisen hetken jälkeen on aika palata maan pinnalle ja lähteä paluumatkalle.

Hetta

Seuraavana päivänä lähdimme ajamaan Hettaa kohti. 

Muru jäi mökille lepäämään, vaikka se kyllä olisi mielummin mukaan lähtenyt.

Hetta sijaitsee Palla-Ylläs luonnonpuiston pohjoispäässä. Siellä on itse tullut harvemmin käytyä. Monipuolinen maasto eripituisin retkeilyreitein. Hyvin hoidettu alue palveluineen.

 Hetan luonnonpuiston helmiä

Valitsemamme reitin varrella on kangasmaastoa, josta löytyi valtavasti makeita mustikoita. Maasto muuttui välillä vetisemmäksi suomaastoksi, jossa kulku oli välillä oikukasta.

Pitkospuut toisinaan helpottivat, mutta parantamisen varaa reitin korjaamiseksi on. Emme suosi huonojalkaisille. 

(ehkä heille on mahdollisesti muita reittejä)

Reittimme loppusuoralta löytyi havainnollisesti tehty alue, joka kuvasi ihmisen ja eläinten asumista, kulkemista ja elämistä Hetan alueella.

Kotiinpäin Limingan kautta

Onnistuneen ja tunnerikkaan loman jälkeen on aika laskeutua pohjolan huipuilta etelän mantereelle.

Lomaa on vielä runsaasti jäljellä, mutta lupasimme käydä hoitamassa asioita kotipuolessa.

Yövyimme Limingassa. Varasimme huoneen eläinystävällisestä Liminganlahden luontokeskuksesta, joka sijaitsee hieman Limingan keskustasta poispäin.

Luontokeskus

Huippu paikka luonnon ystävälle. Keskuksesta löytyy opastettu ja ilmainen luontonäyttely, ravintola sekä eri kokoisia huoneistoja. 

Luontokeskus saattaa joinakin aikoina olla niin suosittu, että majoitus kannattaa hoitaa hyvin etukäteen. Meitä onnisti, sillä elokuussa ei ollut ruuhkaa. Majoitus sisältää aamupalan, joka on katettu valmiiksi huoneistoon.

Upea luontokeskus alueineen sopii erinomaisesti päiväretkeilyyn jokaiselle. Suuressa suosiossa erityisesti lintuharrastajien joukossa. 

Täältä oli hyvä ajella kotiin asti muutaman pysähdyksen taktiikalla. Mielessä tuore ajatus morsiamena olosta ja nimettömässä olevasta uudesta sormuksesta.

💕

 terveisin caro ja jyke

 

Teksti ja kuvat by Caro