äkästääkö vai yllästääkö

Retkeilyn päämäärän valitseminen voi joskus olla vaikeeta. Meille on tärkeää, että voimme retkeillä yhdessä Murun kanssa. Turvallisuus korona aikana on myös kaiken a ja o. Onkin aivan hämmästyttävää, miten paljon ihmisiä onkaan liikkeellä. 

Mutta niinhän mekin olemme. Lomalla. No, tietenkin muutkin ovat täällä lomalla, missä saa olla luvan kanssa. Tai voi olla. Osa varmaan kirmailisi mieluummin lämpöisissä vesissä jos voisi.

Suuntasimme ajatuksemme Äkäslompoloon ja lähdimme ajelemaan sinnepäin.

Matkan varrella ajatus muuttui ja jatkoimme matkaa ihanaa maisemareittiä pitkin Ylläsjärvelle.

Jyke löysi kivan reitin, jonka voisi kulkea jalan. Se sijaitsi Ylläsjärven puolella.

Hei! Täällähän ne muutkin lomailijat ovat. Asuntoautoja ja vaunuja on liikkeellä runsaasti. Joillakin on vakipaikat asuntovaunualueella. Niitä taitaa olla useammilla keskuksilla ympäri Suomen.

Meiltä jää tämän loman aikana laskettelu suosiolla väliin. Ei oikein kiinnosta  jonotella tiiviisti muiden kanssa. Lähdemme siis väljemmille reiteille. 

Tuomikurun kierros

Tuomikurun kierros on noin kuusi kilometriä pitkä reitti, jonka voi kiertää kahta eri kautta. Me valitsimme kiertosuunnaksi kellon kierron mukaan myötäpäivään ja se olikin hyvä valinta maastoa ajatellen. Meillä oli lumikengät mukana, mutta matkan aloitimme jalan, koska maasto oli kovaksi tampattu.

Matka alkoi tasaisesti lievin nousuin Yllästunturin juurelta. Välillä tasamaastoa ja lopuksi jyrkempää nousua. Maasto vaikutti helppokulkuiselta muutenkin. Meitä vastaan ei tullut ketään, eikä kukaan meitä seurannutkaan. 

Ihanaa meidän puolestamme, mutta toisaalta ihmettelin, koska tämä on aivan huippu paikka, eikä matkakaan ole pitkä. Tuomikurun huipulle on siis noin puolet matkasta.

Tuomikurulta löytyy oikein hyvä levähdyspaikka. Kota, jossa voi grillata ja tarpeen tullen lämmitellä. Huussit meille jokaiselle ja puuliiteri.

Näkymät mitä parhaimmat.

Tästä lähdimme kulkemaan rinnettä alaspäin. Maasto oli ehkä hieman hankalampi ja jyrkempikin. Tarvitsimme toisinaan lumikenkiä, joten pidimme ne jalassa koko ajan. Muru pärjäsi mainiosti koko matkan ajan.

 Tuomikurulta laskeudutaan kahvikeitaalle. Vieressä menee latuverkosto. Täälläkin oli vain muutama ihminen tauolla. Itsekin jäimme syömään omia eväitä kodan läheisyyteen.

Kuukkeli tuli moikkaan meitä leivänmurusen toivossa. Se ei ollut läheskään niin arka, kuin mökin pihapiirin Kuukkelit.

Kahvikeitaalta voi ostaa kahvin tai mehun ja pullan jos omia eväitä ei ole matkassa. Läheltä löytyy myös huussi.

Tänne täytyy valitettavasti tulla kellon kanssa, sillä paikka sulkee ovensa jo viideltä iltapäivällä. Samalla myös huussin ovet laitetaan säppiin.

Levänneenä ja ympäristöä tutkineena on hyvä jatkaa matkaa eteenpäin. Loppumatka onkin täysin jalkain kuljettavissa. Ainostaan täytyy varoa fatbikella liikkuvia, sillä heillä on sama polku keitaalta Ylläsrinteille. 

Maski naamaan ja vessassa käymään ennen lähtöä. Joillakin maskin käyttö tuntuu vaikealta, joka sinänsä on harmi muita kanssakulkijoita ajatellen. Täällä on kuitenkin porukkaa ihan mistäpäin Suomea tahansa ja tartuntariski aina olemassa.

Jotkut turhautuvat maskin käyttöön. Mielipiteitäkin se jakaa.

Matkalla pysähdyttiin vielä Jounin Kyläkaupalla ruokaostoksilla. Pääsiäinen kolkuttaa ovella ja on kiva saada kaikki tarpeellinen ostettua ennen sitä. Ettei siis tarvitsisi enään pääsiäisenpyhinä käydä kaupassa. Jounin kauppa on hyvä ja monipuolinen ostospaikka. Joskin kallis. Vierestä löytyy myös Jounin liikekeskus, jossa yksityiset harjoittavat yritystoimintaa. Itse olen löytänyt sieltä poroaiheisen ulkoilupipon.

Onhan täällä paljon muitakin kauppoja. Ravintolatkin saivat juuri ennen pääsiäistä avata ovensa. Levin alue on kuulemma vielä pannassa suhteessa koronaan.

Poikkesimme myös veljeäni tapaamassa pikaisesti. Hän oli tullut Äkäslompoloon viettämään jo perinteeksi tullutta lomaa nuoruuden kaveriporukan kanssa. 

Kaunis retkeilypäivä on vaihtunut illaksi. Meillä on vielä tovi matkaa mökille. Onneksemme kelloja siirrettiin kesäaikaan juuri sopivasti. Niin ollen saamme nauttia valoisuudesta tunnin pitempään.

Huomenna laskeudutaan pääsiäiseen. On pitkäperjantai ja lepopäivä retkeilystä.

Ihana ajatus. Lepoa ja rauhaa. Hieman samoilua mökin lähellä. Suussasulavan valkosuklaakeksin napostelua hyvän kirjan äärellä.

Ihanaa on levätä Jeesus

sun jalkojen juurella.

Ihanaa on katsella Jeesus

sun kirkkautta.

Ihanaa on muistella Jeesus 

sun ristintyötä.

Ihanaa on ymmärtää Jeesus

sun hyvyytesi määrää.

Niin kaunis on elämä tää, elämä ihmisyyden.

Niin lohduttavaa ymmärtää, Jeesus täyttää tyhjyyden.

Elämä yhteydessä Jeesukseen

se riittää kantamaan ikuisuuteen.

Taivas on auki, sydän on täynnä,

Hänen rakkautensa ei koskaan häviä.

caro                              

Kaunista pääsiäistä juuri sinulle!

t. caro ja jyke

kevätmatka Israeliin... ei kun lappiin

 

Kevättä rinnassa koronasta huolimatta

Kauan odotettu kevätmatka Israeliin peruuntui viime metreillä koronatilanteen vuoksi. Olimme suunnitelleet yhteistä matkaa jo pitkään ja iloitsimme suuresti matkan onnistumisesta nyt tänä keväänä 2020.
Kuinka ollakaan tuli yllättävä este, joka vaikutti koko maailmaan. Este, josta varmasti meistä jokainen oli ihmeissään ja peloissaankin.

Me kuitenkin olimme toiveikkaana loppuun asti, koska kaikki oli vielä epävarmaa. Tarkoituksena oli lähteä viikkoa ennen pääsiäistä ja palata takaisin pitkäperjantaina. Edellinen ryhmä pääsi lähtemään matkaan maaliskuun lopulla, niin ajattelimme myös mekin pääsevämme. Israel laittoi kuitenkin rajansa kiinni juuri huhtikuun alusta.

Okei. Mitäs sitten. Suuri hämmennys ja pettymys valtasi hetkeksi mielen. Loma edessä, mutta nyt täytyy keksiä jotakin muuta. Onneksi oli aikaa hieman miettiä.

Suomessa koronaan ei reagoitu aivan niin jyrkästi heti, mutta selvästi jo aisti ihmisten pelon, mitä tästä seuraa. Kadut ja monet yleiset paikat autioituivat kauppoja myöten.

Itsekin alkoi miettimään, mitä voi tehdä ja minne mennä. Liikkumista ei kauheasti suositeltu. Saatikka matkustamista.

Kuitenkin ajattelimme lähteä pohjoiseen mökille.

Onneksi on tämä mökki täällä Muonion korvessa omassa rauhassaan. Uskomme, että täällä saamme olla kaukana koronasta. Olemme turvassa.

Ainoa oikea turvamme on kuitenkin Jumalassa myös uuden ja ymmärtämättömän tilanteen edessä.

Ihanat kevätpäivät siivittivät lomaamme lapissa. Mikä parasta, täällä on runsaasti lunta, joka tuo lisää valoa niin, että häikäisee.

Elämme erikoista aikaa myös sen vuoksi, ettei etelään ole satanut lunta lainkaan. Luminen talvi tuntuu todella luxukselta.

Ihanaa hengailua Muonionjoella. Muru-koiran jätimme mummulaan hoitoon. Olimmehan jo sopineet aiemmin hoidosta nyt peruuntuneen Israel matkan ajaksi. Niin tämä varmasti oli iloinen asia ja paras ratkaisu meille kaikille, että Muru jäi hoitoon. Mummulassa pysytään virkeänä, kun on pieni koira ilona.

Joelle on hyvä lähteä lumikengillä, sillä muuten lumi ei kulkijaa täysin kanna. Vaikka joen pinta näyttää kovalta ja siinä ovat kulkeneet monet moottorikelkoilla ja suksilla hiihtäen. Jalan kulkien voi yllättäen mennä yllättävän syvälle upoksiin. Niin meillekin kävi. Toinen jalka upposi syvälle ja toisella jalalla piti ponnistaa sieltä pois. Itseäni alkoi naurattamaan tilanteemme niin, että ponnistus tuntui ihan mahdottomalta, kun nauru vei kaiken ponnistusvoiman jaloista. Onneksi Jyken hartia voimat riittivät vetämään minut pois hangesta.

Porojakin on kulkenut joen poikki ja monia eläinten jälkiä näkyi rantaviivan tuntumassa. Eläimet osaavat varmasti jo luonnostaan suunnistaa sieltä, mistä on turvallista kulkea. 

Nyt joen luminen pinta sai uusia jälkiä lumikengistä. Keittelimme kahvia joen törmällä kevät auringon lämmittäessä kasvoilla. Trangia kaasukeitin on meillä usein matkassa ja sillä keittää veden nopeasti. Pannujauhatus kahvista saa erittäin maittavat kahvit. Tämä on todella arjen luksusta.

Huom! Käytössämme oleva kahvipannu ei ole trangian oma. Se on kooltaan hieman pienempi, joten Jyke viritteli sen niin, että pannu pysyi hyvin paikoillaan.

Lumikenkäilyä Olostunturilla

Mielemme teki lähteä katselemaan maisemia muuallekin ja pakkasimme matkaan mukaan lumikengät, repullisen evästä sekä riittävästi lämmintä vaatetusta.

Auton saa helposti parkkiin Olostunturin juurelle.

Olostunturilla onkin todella hiljaista. Hotelli on vielä auki, mutta turistit ovat lähteneet. Laskettelurinteet ovat kiinni ja hiihtoladut lähes hoitamatta. 

Kaikki tuntuu niin oudolta. Vielä vuodenvaihteessa täällä ollessamme turistit kansoittivat hotellimme ja joka paikka oli täynnä elämää.

Autiot Oloksen rinteet

Maisemat olivat kuitenkin ennallaan ja niitä ihailimme kilpaa auringon kanssa.

Pysähdyimme evästämään maisemalaavulle. Se oli avoin laavu, joten uskaltauduimme istahtamaan sen reunalle. Laavulta on kauniit näkymät eteenpäin. Siinä sai olla aivan rauhassa muilta turisteilta.

Kuunnella hiljaisuutta ja tuulen huminaa.

Laavulla oli ilmoitus, että se on suljettu. Emme tohtineet sen vuoksi laittaa tulia, vaikka puita olisi löytynyt.

Jatkoimme matkaa kierrellen ja maisemia ihaillen. Ihan huippu fiilis.

Kaikkensa antanut retkeilijä

Kaunis Muonio

Keskusta sijaitsee ihanalla paikalla Muonionjoen siimeksessä. Kauniina kevätpäivänä ulkoilijoita on muutama meidän lisäksemme. Koululaiset ovat vielä koulussa. Paikallisen S-marketin ovi käy harvaan.

Kylä on hiljainen.

Muoniossa palvelut ovat monipuoliset. Täältä löytyy kaikki tarvittava, jos ei suurta ostoskeskusta kaipaa muotiliikkeineen.

Kirkko keskellä kylää

Tältä lomalta emme osanneet hakea oikein mitään. Ajatukset pyörivät koronan ympärillä. Mieli oli välillä levoton. Mitä tästä seuraa.

Toisaalta täällä rauhallisessa ympäristössä, jossa kiire ei muutenkaan ole samanlaista, kuin eteläisessä suomessa miettii, ettei minulla kuitenkaan ole mitään hätää.

Täällä yksinkertaiset asiat korostuvat ja saavat merkityksen. Mikä on tärkeintä elämässä? Onni on saada kulkea tässäkin ajassa rinnalla ihminen, joka välittää. Onni on saada levätä maisemissa, jossa mieli lepää. Onni on tässä ja nyt.

Ihanin kevät terveisin Caro ja Jyke

lapin kaamoksessa

 Talvea etsimässä

Ihanan joulun ja rakkaidemme kanssa vietetyn ajan jälkeen suuntasimme nokat pohjolan kaamokseen.
Tämä vuosi on hyvin merkillinen talven suhteen. Eteläinen Suomi on lähes musta. Lumi ei saapunut etelään juuri lainkaan, mikä on perin kummallista. Lokakuussa tuli runsaasti lunta yhtenä päivänä, jonka jälkeen on seurannut normaalia leudommat säät.

Lähdimme siis vesisateita pakoon etsimään lunta. 

Jossakin Oulun tienoilla lunta oli jo selkeästi tullut. Mutta Raahen alue oli vielä paljaana lumesta.

Poikkesimme Vihiluodon kalassa hakemassa kalatarpeet. Ei olekaan aikaisemmin kuvattu rakennusta ulkoapäin. Metkan näköinen ulkoasu.

Tornion paikkeilla lämpötila oli noussut jo miinus viiteentoista (-15) celsiusasteeseen. Kun poikkesimme hakemassa loput ruokatarpeet Tornion citymarketista Rajalla liikekeskuksessa, tuntui pakkanen tosi kylmältä.

Vaikka matkaan lähdimme Tampereen seudulta aikaisin, ehti ilta oleen jo pitkällä, kun saavuimme perille Muonion mökille.

Oulun ja Kemin välimaastossa tehdään tietöitä, jotka ovat kestäneet jo pitkään. Matka taittui välillä jonossa hiljaisella nopeudella. 

Kolarin uudessa S-marketin vessassa käytiin laittamassa reilusti lisää vaatetta päälle, sillä auton lämpömittari näytti jo reilu kaksikymmentä (-20) pakkasastetta.

Tie oli aurattu pihaan asti ja pääsimme hyvin perille. Tästä alkoikin oma raivaus, jotta päästään itse mökkiin sisälle. Lumitilanne lapissa oli siis erinomainen, joten valittamista sen suhteen ei ollut. 

Muru-koiran tassuille pakkanen oli liikaa. Onneksi se ymmärsi jäädä suosiolla autoon odottamaan mökkiin pääsyä. 

Polkujen tekeminen mökille ja ulkohuussiin olivat normaalit tiedossa olevat duunit näin talvikautena. Erikseen sai hieman jännittää, kuinka paljon sitä lunta onkaan tullut.

Jyke kahlasi ensin laittamaan "lämmöt päälle" mökkiin ja raivauksen jälkeen saimme tavarat autosta mökille.

Ensimmäinen yö mökillä menee makuupussissa ja muiden peittojen alla nukkuessa. Aamulla herätessä on jo niin lämmin, että haluaa kuoriutua pois vällyjen alta.

Mökillä alku lämmityksenä on kaasulla toimivat lämmittimet. Siis todella kätevät ja tehokkaat. Oman tunnelman luovat takka ja puuhella.

Päivälenkki lähimaastossa

Tulomatkan rasitukset venyteltyä pois harteilta, lähdimme kävelylenkille lähimaastoon. Muru on erittäin innostunut tuoreesta lumesta ja pakkanen oli onneksemme laskenut reilusti miinus kymmenen (-10) pakkasasteeseen.

 

Lumikengät odottavat terassin edustalla käyttäjiä.

Päivä pohjolassa on todella lyhyt ja hämäryys saapuu jo kahden aikaan iltapäivällä. Sanotaan, ettei näillä korkeuksilla aurinko nouse lainkaan Joulukuusta Tammikuun puoliväliin ja sen jälkeen vain muutamaksi minuutiksi kerrallaan. Mutta kyllä täällä valoa on. Valo näyttäytyy monella tapaa. Lumen kautta ja kun, yöllä on kirkas taivas, tähdet loistavat kilpaa kuun kanssa. Tämän kaltaista valoa ei juuri etelässä tapaa. Kaamos aika on niin ihana.

Lumikenkäilemässä joella kaamoksen keskellä ennen pimeyden tuloa. Ihana tummansininen hetki.

Otsalamppujen loisteessa

Retki Äkäslompoloon

Uudenvuoden aattona lähdimme retkeilemään mökin läheisyydestä hieman kauemmaksi Äkäslompoloon. Muru joutui jäämään mökki vahdiksi, mutta uskon yhden lepopäivän olevan sille hyväksi.

Ajatuksena meillä oli joko hiihtämään tai lumikenkäilemään. Pakkanen oli taas noussut melkein kahteenkymmeneen pakkasasteeseen (-20), joten paljon täytyi pukea päälle. Täällä olen oppinut kerrospukeutumisen salat. Vaatteiden ei niinkään tarvitse olla paksuja, kunhan on paljon kerroksia päällä. Ylimääräiset vaatekerrokset näin ollessa on paljon helpompi riisua tarvittaessa pois.

Päivä oli yllättävän kirkas. 

Matkan varrella täytyi useaan kertaan pysähtyä valokuvaamaan ja tallentamaan maisemat muistoksi. 

Hämäryys oli jo saapunut. Äkäsjoki lumen peitossa kaamosväreissä.

Ennen kuin olimme perille päässeet, ehti kirkas aika vaihtua hetkessä pimeämmäksi. Kello ei kuitenkaan vielä kolmea iltapäivällä ollut.

Jätimme auton parkkipaikalle ja päätimme maastoa ensin tutkiessa lähteä lumikenkäilemään. Oli jo niin pimeää, eikä latuverkosto ollut oikein tiedossa. Lumikenkäily tuntui turvallisemmalta. Laskettelumäessä tuntui olevan hyvin ihmisiä. Mutta muuten maastossa sai olla ihan rauhassa.

Maasto oli mukavan haasteellista, mutta turvallista. Otsalamppujen valon turvin suunnistimme pimenevässä illassa. Kierros muodostui lähes samoille seuduille, jossa olimme kesällä olleet. Lähdimme nyt vain toisesta suunnasta kiertämään, mutta Varkaankurun tutut maisemat paljastivat olemassaolo paikkamme.

Reitiltä löytyi kota, johon oli ehditty tulet laittamaan valmiiksi.

Lumikenkäilyn jälkeen poikkesimme Jounin kyläkaupalla katsomassa putiikkeja ja ostamassa lisää ruokatarpeita.

Ulkomaalaisia turisteja oli paljon liikenteessä. Venäjä, Englanti, Ranska ja Italia olivat ainakin kielellisesti edustettuina meidän suomalaisten lisäksi.

Samoilua mökin läheisyydessä

Lunta tulvillaan on raikas talvisää ja sitä on jonkin verran tullut lisää.

Pientä lumen luontia kulkuväyliltä ja raikkaan ilman tuoksuttelua.

Ihastellen puhtaan lumen puuteria.

Kävelylenkillä Muru sai välillä lepuutella tassujaan. Pieni koira ei jaksa pienillä jaloillaan kahlata lumisessa maastossa niin hyvin, kuin me iso tassuiset.

Ihana hämäryys taas hiipi kuin varkain. Silmä lepää siinä, mitä ympärillään näkee. Tämä on yksi niistä ilmaisista asioista, mitä ihminen saa katsella ja aistia.

Luonto, talven tuoksu, valo, hiljaisuus. Jumala kaiken ympärillä.

Retki Olokselle

Ihana kevyt pakkaspäivä siivitti meidät retkeilemään Olostunturille. Tällä kertaa otimme Murun mukaan. Uutta lunta satoi runsaasti ja se hieman vaikutti matkan etenemiseen. Olostunturilla oli myös jonkin verran ulkomaalaisia turisteja, mutta myös suomalaisia mökkiläisiä. Olostunturin juurella on oikein mökkikylä. Osa on varmasti hotellin käytössä ja omistuksessa, mutta paljon on myös yksityisessä omistuksessa.

Mistä tunnistaa ulkomaalaisen turistin ellei puheesta? No siitä, että heillä kaikilla on päällään samanlainen ulkohaalari Lapland hotellin logolla.

Eikä saisi nauraa, mutta monella taisi olla myös elämänsä ensimmäinen hiihtoreissu. Nimittäin "tyylillä mentiin."

Muru meni kanssa tyylillä. Tassut ja vatsan alus täynnä ihania lumipalleroita.

Olostunturi paikkana on meidän mieleen, koska siellä ei ole niin paljon ihmistunkua, kuin esimerkiksi Ylläksellä. Puhumattakaan Levistä, joka tosin maantieteellisesti on täältä kauempana, mutta ei sinnekään mahdoton matka ole ajaa päiväkäynnille.

Jouluinen Olos

Mukavaa on ihmislapsen olla. Päivät on olleet täynnä retkiä ja luonnossa samoilua. Uusia muistoja on kertynyt taas sydämeen ja mieli on kaikesta kiitollinen.

Kiitos kanssa matkasta!

Kuvat ja teksti by caro