auringonkultaa syyslomalla

 

Pohjoiseen lähteminen tapahtui muitta mutkitta. Perjantai-iltana pakattiin autoon kaikki, mitä voidaan, ettei lauantaina lähtö aamuna aikaa tuhraantuisi siihen liiaksi.

Itse tykkään lähteä mahdollisimman nopeasti ja taittaa matkaa kiireettömästi, sitten kun tien päälle päästään.

Bongasin vielä edellisenä päivänä kauan etsinnässä olevan valkoiseksi maalatun puusohvan facen kirppikseltä. Perjantai-iltana lähdimme sohvaa vielä Jokioisista noutamaan. Onneksi lähdimme, sillä sohva on aivan toiveen mukainen. Saimme sen sitten peräkärryyn matkaan mukaan.

Sohvan paikka tulee olemaan saunan tuvassa.

Tällä kertaa tarkoituksena on ajaa mahdollisimman suoraa reittiä Tervakoskelta Muonioon muutaman pysähdyksen taktiikalla, jotta olisimme perillä hyvissä ajoin.

Poikkesimme Vihiluodon kalassa ostamassa ihan parasta lämmin- ja kylmäsavulohta sekä Helasen lohiherkkua.

Vihiluodon kala on ollut pitkään kiinni koronan vuoksi, mutta nyt jälleen onneksi auki.

Tornion Prismasta ostamme usein kaiken muun tarvittavan.

Ylitornio

Matkan varrella tosiaan on useita aivan upeita kohteita, missä käydä. Nyt keskityimme lähinnä ajamiseen, mutta yksi paikka, jonka ohitse aina kuljemme on Ylitornio ja sen lähialue, joka sijaitsee todella kauniissa maisemissa. Vaikka oli jo hämärää täytyi pysähtyä fiilistelemään joen ympäristöä.

Ylitornion jälkeen Aavasaksan kohdalla kulkee jylhä ja kaunis silta yli Tornionjoen Suomen ja Ruotsin välillä.

Syksyn sävyjä

Maisemat näyttivät houkuttelevilta valokuvaajan silmin. Koko matka pohjoiseen antoi ymmärtää, että vielä parempaa on tulossa.

Seuraavan aamun lenkkeily Muonionjoen rantamaisemassa on, kuin olisi tullut kultamaahan. Keltaisen eri sävyt antoivat täysin uuden ilmeen koko alueelle. Maa hohti kultaa.

Murun kanssa piti hieman neuvotella matkan taittumisesta. Edessä on leveähkö puro, jonka yli se ei uskalla hypätä. Vaikka Muru onkin hyvin rohkea, joskus sekin tarvitsee apua. 

On ihanan rauhallista. Kalastus joesta on päättynyt elokuun loppuun mennessä.

Mökkiläisiä on muutama liikkeellä. Syksy tuo tullessaan muualta myös metsästäjiä. Lähinääpurimökin mies on saanut metsästysluvan näille alueille. Ja on täällä tietysti ruskan perässä kulkevia niin, kuin mekin.

Joelta kipusimme ylös tielle erään myynnissä olevan mökkipihan kautta. Uteliaina katsoimme netistä, minkälainen mökki on sisältä. Mutta ei, ei lainkaan sellainen, joka minua olisi kiinnostanut. Toivottavasti joku toinen tykkää.

Lähimaastosta löytyy oikein paljon maittavan makoisia puolukoita. Muutamia jo ylikypsiksi menneitä mustikoitakin. Pitääpä suunnitella, mikä päivä keskitettäisiin puolukan korjuulle.

Lähimaaston tutkimisretkeltä mökin pihaan päästyä, meitä odotti vielä peräkärryn purkaminen. Pressujen alta löytyy tämän kaunis levitettävä puusohva, jonka paikka tosiaan on saunan tupa.

Vaikea sanoa, tarvitaanko sohvaa koskaan vierasvarana, mutta malli on sopiva myös tavaroiden säilytykseen.

Olen niin onnellinen löydöstäni.

Ihana loman alku väreineen.

Heti huomenna ajateltiin lähteä patikoimaan Vuontisjärveltä Pallakselle. Hieman jännittää, sillä olen kuullut, että Pallaksen huiput ovat saaneet lumipeitteen ylleen. Huominen näyttää, kuinka paljon lunta on vielä jäljellä. 

Ainakin luvattiin sateetonta päivää. Ehkäpä aurinkokin näyttäytyy.

Jyke tilasi meille jo taksikyydin valmiiksi. Nimittäin meidän tulee jättää auto parkkiin Pallakselle ja kulkea taksikyydillä Pallakselta Vuontisjärvelle, josta retki sitten alkaa. 

Voihan olla, että bussikuljetuskin on järjestetty näiden kohteiden välille, mutta meillä ei ole aikaa selvittää sitä.

Ihmiset patikoivat tuntureilla paljon pitkiäkin matkoja, niin täytyyhän sitä jonkinlaisia  bussikyyti järjestelyjäkin olla laajalla luonnonpuiston alueella.

Oikein kihisen yllättäen uutta energiaa.

Johtuukohan se noista auringonkultahohtoisista sävyistä? 

suurin odotuksin

caro, jyke ja muru

talvinen syysloma

Luminen syysloma

Olin lähtenyt ohjaaja opiskelun pariin elokuussa ja se mahdollisti loman vieton koululaisten syyslomaviikolle. 

Onneksi myös Jykellä oli mahdollisuus irrottautua osaksi viikkoa työstään ja saimme viettää lomaa samaan aikaan joten suuntasimme heti ajatuksemme tietysti Suomen Lappiin, minnekäs muualle.

Tiesimme, että ruska-aika oli mennyt jo menojaan. Emme siis pettyneet, jos puut olisivat jo paljaina lehdistä, ja sääkin voi lokakuussa olla mitä vaan.

Lähdimme iltasella liikkeelle ja olimme varanneet yöpaikan  Jyväskylän yläpuolelta Viitasaarelta, Aikon kartanosta. Viitasaarella poikkesimme myös tankkaamassa auton ABCllä ja samalla huomasimme Finnmarin myymälän samoissa tiloissa. Myymälä oli niin upeasti osattu sisustaa Finnmarin tuotteilla, että ajattelin ostaa koko kaupan. 

Mukaamme kuitenkin tuli vain muutama tarpeellinen tavara mökille vietäväksi.
Saavuimme hyvin myöhään majapaikkaan, niin ettei siinä enään ympärilleen jaksanut katsella, kun sänky jo kutsui.
Onneksemme hintaan sisältyi aamiainen ja saimme vatsat täynnä jatkaa matkaamme Pohjoiseen.

 
Poikkesimme ennen Oulua Tupoksessa syömässä Vihiluodon kalassa hyvät kala-ateriat ja ostimme loimulohta myös mukaamme. Täältä on aina saatu tuoretta ja herkullista kalaa monipuolisesti laitettuna. 

Itse rakennus on jo näkemisen arvoinen ja palanpainikkeeksi voi ihailla ravintolasalin seinillä olevia Jari Peltomäen Beauty of Birds -valokuvanäyttelyn teoksia.

Kolarin korkeudella hiutaleet alkoivat leijailemaan pimeässä maisemassa. Se oli hieman yllätys, koska lunta ei vielä osattu  odottaa. Olimme silti riemuissamme, sillä pimeän aika tulee niin nopeaa ja lumi valaisi jo jonkin verran maata.

Tämän loman ajatuksena oli vain rentoutua. 

Samoilla luonnossa ja käydä kenties jollakin tunturilla. 

Lomapäiviä olisi sen verran vähän ja etelässä arkinen touhu saa liikaa valtaa, ettei ehdi levätä niin paljon kuin tarvitsisi.

Otimme siis levon kannalta ja nautimme orastavasta talvesta. Sää oli hieman pakkasen puolella niin, että satanut lumi pysyi maassa ja antoi kevyen lumiharson maan pinnalle.

Patikkaretki olokselle

Liikunnallisina ihmisinä tykkäämme liikkua monin eri tavoin ja lapin luonto tarjoaa siihen mainiot puitteet. 

Seuraavana päivänä teki mieli jo lähteä liikkeelle ja päätimme lähteä retkelle Olostunturille.

 
Päivä oli kirkas ja aurinkoinen. Matkalla pysähdyimme ihastelemassa huurteista Äkäsjokea. 

Olostunturille päästyämme yllätys oli suuri sillä siellä oli lunta todella paljon. Jos meillä olisi ollut sukset mukana olisimme päässeet hiihtämään. Tosin ladut olisi pitänyt tehdä vielä itse. Talvi kausi oli vasta aluillaan, eikä Olostunturin hiihtokeskus ollut avannut vielä oviaan.

Kiersimme Olostunturin ympäri ja nautimme retkieväät  tunturijärven rannalla. 

Oli hyvä fiilis, puhdas ilma ja juuri satanut valkoinen lumimaisema ympärillä. Siinä oli hyvä olla ja levätä. 

Ammentaa sieraimet täyteen raitista ilmaa ja hengittää syvään. Jättää taakseen arkinen kiire. Nauttia vain siitä hetkestä. Eikä meitä häirinnyt kukaan muu, kuin jokunen metsän eläin.

Ehti jo tulla pimeä kun loppumatkaa kävelimme autolle. Onneksi reitillä oli valot, niin tiesi missä kulkea. Jalat väsyneinä, mutta niin kiitollisella mielellä saavuimme mökille.

 Pihamaalla on kevyt huurteinen lumipeite. Auringon säteet tuovat kauniin kimalluksen sen pintaan.

Mökki on sähkötön. Se on valinta. Oman fiiliksen tuo mökin lämmittäminen, veden haku kaivosta ja ulkohuussi.
Ihanaa alkukantaista työtä joka ei tunnu työltä. Kynttilän valo, takan lämpö ja puuhellalla poriseva ruoka. Kiireettömyys. Ihanan oman fiiliksensä tuo Muonionjoki, joka kohisee hiljalleen edessämme.

Kirkas yö. Tähdet tuikkivat taivaalla ja kuu antaa valoa. Ympärillä äärettömyys ja Muoniojoen lempeä kohina.

Keskellä omaa elämää yhdessä Luojansa kanssa.

Ajelua Kittilään

Mistä lieneekään tullut ajatus lähteä ajelulle. Mökkielämän vastineeksi päätimme autoilla hieman ja päädyimme Kittilään.

 
Kittilä on tuttu paikka lapsuuden kesistä asti. Se on muuttunut vuosien saatossa kovasti. Pääkatua ajaessa muistelin paikkoja, missä kävimme serkkujen kanssa. Pallokentän, jossa juoksimme kilpaa, kioskin josta ostimme karkkia. Paikka, jossa kävimme uimassa. Paljon hyviä muistoja sukulaisista ja muista ihmisistä joita tapasin.

Nautimme Jyken kanssa eväät Ounasjoen uomassa, josta oli näkymä Levitunturille. Näkymä oli kaunis. 

Aurinko paistoi Levitunturin laelle. Miten kaihoisa olo tuli muistellessa menneitä aikoja ja katsellessa sielunsa maisemaa.

Päivä alkoi hämärtyä. Oli aika herätä muistoistaan ja jatkaa matkaa. Mökki kutsui asukkaitaan.

Lomalla on aina oma aikansa ja tarkoituksensa.
Nyt oli aika lähteä kotiin ja jättää nämä kauniit maisemat tiedostaen, että kohta taas nähdään ja paiskataan kättä.

Kotiin paluu

Ajoimme samaa reittiä etelään eli Jyväskylän kautta ja poikkesimme Viitasaaressa eväät syömässä. Ajatuksena oli samalla kertaa poiketa uudestaan fiilisteleen Finnmarin myymälässä, mutta se ei ollut auki. 

Yleensä teemme eväät aina niin meno- kuin tulo matkallekin. Se on osa retkeilyä ja tuo oman fiiliksen nauttia eväitä milloin missäkin. Huoltoasemat ovat varmasti myös hyviä tauko paikkoja, mutta meille ne ovat lähinnä auton tankkausta ja wc käyntejä varten.

Kiitollisin mielin ollaan taas tästä matkasta, vaikkakin lyhyestä. Välimatka etelän ja pohjoisen suomen välillä ei ole niin mahdoton, etteikö sitä lähde matkaan yhä uudestaan ja uudestaan.

 Se on kaiken vaivan arvoista.

💗

rakkaudella caro ja jyke