haikeutta ilmassa

 

Niin sekin päivä koittaa, jolloin on aika hyvästien.

Retkeilyt on retkeilty tältä erää Lapin jylhissä maisemissa.

Puolukat on tullut poimittua ja niiden sato onkin ollut runsas. Kaksi melkein täyttä ämpärillistä saamme viedä kotiin pakastettavaksi. 

Tuosta määrästä liikenee hieman annettavaksikin.

Kävelen Muonionjoen rantamailla valokuvaamassa ja hyvästejä jättämässä. Voi tätä luonnon kauneuden värimaailmaa. 

Olen saanut taltioitua jotain suuremmoista valokuvina. Mutta mikä tärkeintä, olen saanut taltioitua mieleeni ja sydämen syvyyksiin luontoa sellaisina väreinä, joita en näin syksyllä osannut edes uskaltaa toivoa näkeväni. 

Jumala yllätti meidät hyvyydellään.

Muru on aina mukana ja parasta seuraa. Haikein mielin ymmärrämme molemmat, että huominen on lähtöpäivä kohti etelää.

Uskallan jo ajatella suuresti, minkälainen syksyn väritys etelässä voisi olla. Saanko kohdata kaksi värikylläistä syksyä.

Illan jo tultua, Jyke päätti pilkkoa lisää polttopuita seuraavaa kertaa ajatellen. Jotta varmasti riittää. Samalla hän laittoi meille iltanuotion ruoan valmistamista varten. 

Aavemainen iltasumu hiipii hiljalleen nuotiopaikalle. Enteilee jo seuraavan päivän pakkasaamua. Kenties saamme nauttia lähtöaamuna sumusta ja ilman kirpeydestä.

Värejä sumun lomasta

Niinhän siinä sitten kävi.

Lähtöaamun touhut ja mökin talviteloille laittaminen tapahtui kirkkaan aamun sarastaessa. 

Saimme lähteä liikenteeseen aamuauringon säteiden siivittäminä ja maa huurteisena yöpakkasten johdosta. Myös sumu yllätti matkalla välillä hyvinkin sakeasti.

Kaunis sumuinen aamupäivä viitoitti tietämme pitkään.

Kolarin kylistä Sieppijärvi on matkamme varrella. Tie kulkee kylän läpi. Käväisemme ihailemassa sumuista järvimaisemaa.

Matkan varrella piipahdimme myös Kukkolankoskella. Ajatuksena hoitaa vessakäynnit samalla. No tietenkin paikka on jo mennyt kiinni kesäkauden jälkeen.

Joitakin kanssa matkaajia koskea ihailemassa on meidän lisäksemme ja ajattelen, että Myllypirtin kahvila olisi hyvinkin pitää ovensa vielä auki. Syysturisteja on paljon liikkeellä.

Naapurimaa Ruotsi kosken toisella puolella.

No, mutta ei hätä ollut tämän näköinen, sillä hetken ajomatkan päässä, saman tien varressa oleva Kukkolankoski Catering on auki.

Meillä melkein on tullut tavaksi, että minä aloitan ajamisen mökiltä kotiinpäin. Tornion kohdalla on hyvä vaihtaa kuskia. 

Silmiä hieman väsyttää. Viimeisen lomapäivän yö on ollut turhan lyhyt ja on ihana saada levähtää hetki laittaen silmät kiinni ja antaa jopa unen tulla. 

Seuraava pysähdyspaikka on jossakin Keski-Suomessa. Takaisin paluu kotiin kulkee samoja reittejä, kuin tulokin ja ajattelimme pysähtyä evästelemään Viitasaaren kohdalla. Samalla voisi tankata autonkin. 

Viitasaaren Abc on mitä kauniimmalla paikalla Keitelejärven kupeessa. Mikäs tässä on syödessä eväitään tai ostaa ravintolan omia tuotteita, ihastellen samalla maisemia. 

Sää suosi meitä koko matkan pohjoisesta etelään. 

Keski-Suomen ruskakin näytti olevan jo parhaimmillaan.

Tästä sitten kotiin, mutta ei niin, kuin olimme ajatelleet. 

Tyttäreni on koronakaranteenissa kotonaan Hämeenlinnassa ja tarvitsee kaupassa käynti apua. Katsoimme netistä lähimmät Prismat ja niiden aukioloajat.

Kangasalan Prisma osuu parhaiten kohdille ja piipahdan vielä siellä ruokaostoksilla ennen sulkemisaikaa.

Itse halusin juuri Prismaan sen monipuolisen valikoiman vuoksi ja osaan suunnistaa Prismoissa paremmin, kuin muissa kaupoissa.

On jo keskiyö lähestymässä. Meitä se ei haittaa. Aamulla toki saattaa olla lievää matkaväsymystä ilmassa, mutta onneksi ei tarvitse lähteä minnekään pakosti.

 

Jykellä alkaa työt etänä kotoa käsin ja minä pyykkään ja järjestelen matkatavaroita ynnämuuta mukavaa kotipuuhaa. Kuten puolukoiden perkaamista

Iso Kiitos Jumalalle tästä suuremmoisesta ja herkullisesta syyslomasta.

Toivotaan ihania ja värikylläisiä syyspäiviä vielä meille kaikille eteläänkin.

Haikein syysterveisin

caro, jyke ja muru

teksti ja kuvat caro

päiväksikö norjaan ?

 

Päivä Norjan puolella

Illalla mietimme ja googlasimme olisiko meillä mahdollisuutta poiketa päiväseltään Norjan puolella. Se ei nimittäin ollut itsestään selvyys, koska Suomen ja Norjan raja on ollut koronan johdosta suljettu.

Täysin varmoiksi emme asiasta tulleet, mutta päätimme lähteä katsastamaan tilanne. 

Ihana aurinkoinen päivä oli ajella ja raja-asemalla ei ollut ketään meitä pysäyttämässä. Ajettelimme, että jes päästään Norjaan. 

Vasta myöhemmin todellisen maiden välisen rajan kohdalla meitä oli vastassa poliisi, joka vaati pysähtymään. Kyseli matka suunnitelmia ja ajokorttia. Muru räksytteli koko ajan takapenkillä ja itselläni oli lähinnä ajatus, että no niin, nyt tähän matka tyssäsi.

Eikä mitä, poliisi toivotteli aurinkoisesti hymyillen hyvää päivän jatkoa.

Me oltiin todella iloissamme ja kiittelimme Jumalaa, sillä raja oli juuri maiden välillä avattu. Niinpä ajelimme Eurooppa kahdeksaa pitkin ihastellen maisemia ja valokuvaten joka ikistä mutkaa, laaksoa ja vuoren rinnettä.

Ajelimme Skipotn kautta Eurooppa kuusi tietä pitkin ja käännyimme Oteren kohdalla pienemmälle tielle (868). Tie kulkee aivan Lyngen joen uomaa pitkin vuonoja mukaellen Lyngseidetiin. Reitti on äärettömän kaunis.

Lyngseidetin Coop Extrassa poikettiin ostamassa jäätelöt. Aurinko lämmitti todella kuumasti. Siinä jäätelöä syödessäni, ajattelin mielessäni; Onkohan paikalliset asukkaat onnellisia asuessaan täällä. Osaavatko he nähdä tämän kauneuden samalla tavalla, kuin turisti, joka ihailee kaikkea näkemäänsä.

Tästä jatkoimme matkaa Svensbyhyn autolautalle.

Autolautta vei meidät turvallisesti Breivikeidetiin, josta ajelimme Tromssaan asti.

Tromssan kaupunki häämöttää edessäpäin.

Päivään kuului yleistä hengailua kauniissa merellisissä maisemissa. Rantakahvilaa ja lisää jäätelöä. Lähdimme kiertelemään myös asuinalueita ja kurkistelimme ihmisten pihoihin. 

Tromssan Jäämerenkatedraali toivottaa tulijat tervetulleeksi ja se on vastassa toivottamassa tervemenneeksi, kun on aika siirtyä eteenpäin. En ole koskaan käynyt katedraalissa sisällä, mutta ehkä joskus sekin onnistuu.

Palasimme takaisin Eurooppa kahdeksan (E8) reittiä kohti Suomea. Reitti on kaikista suorin, jos matkustaa Tromssan ja Kilpisjärven välillä.

Kulkee tai kiertää täällä miten päin vaan, on aina kauniiden maisemien ympäröimänä.

Korona näkyi täällä siten, että paljon oli turisteja liikenteessä asuntovaunuilla sekä asuntoautoilla. Paikat, joissa oli ilmaista yöpyä, sekä tienvarsipaikat täyttyivät jo alkuillasta. Erityisesti bongattiin Suomalaisten lisäksi Ruotsalaisia, Saksalaisia ja Virolaisia. Ehkä monet pääsivät Norjaan Ruotsin kautta, jonka rajat ovat olleet turistiliikenteelle paremmin auki.

Meitä ilahdutti kaunis sää, joka oli täydellinen ulkona liikkumiseen. Muuta emme kaivanneetkaan.

Aurinko on laskeutumassa vuorien taakse, kun ajelimme takaisin Suomen puolelle. 

Kilpisjärvellä meitä odotti sama yöpymispaikka. Ajatuksena on vielä viipyä näissä maisemissa seuraava päivä.

Pikku Mallan valloitus

Todella hyvän ja runsaan aamiaisen ja auton pakkaamisen jälkeen jätimme hyvästit Kilpis hotellille. Saimme luvan kanssa tehdä vielä eväät aamiaspöydän antimista päivän retkelle.

Pikku Malla oli retki kohteemme. Auton saa jättää parkkiin sille tarkoitetulle alueelle Mallatunturin juurelle. Juuri tultuamme paikalle, sieltä onneksi lähti auto antaen meille paikan. Toivottavasti Pikku Mallalla ja alueella muutenkaan ei olisi ruuhkaa. Toisaalta on paljon retkeilijöitä, jotka kiertävät tuntureilla useampia päiviä yöpyen. Muutama retkeilijä tuli meitä vastaan kapealla nousu kohdalla. Siinä onkin hyvä siirtyä silloin syrjään. Laella onkin enemmän tilaa liikkua ja ohitella. Jotkut olivat liikkeellä selkeästi urheilu mielellä ja toiset taas rauhallisemmin liikkuen.

Maasto on monipuolinen. Alussa se on hyvinkin rehevää. Sieltä saattaa löytää kasveja, joita ei muualla ole. Puro virtaa voimakkaasti allamme, kun kuljemme puusiltaa pitkin. Murulle kokemus oli hieman jännittävä, mutta rohkeus onneksi voitti.

Puustoisen ja rehevän tunturin juurelta löytyi myös tämä hento kaunotar, joka niin kainosti piilotti kasvonsa uteliailta. Vanamo viihtyy hyvin täällä kylmässä pohjolassa suojaisessa ympäristössä sammalen keskellä.

Tunturiryhmien välissä on pieni Mallajärvi

Pikku Mallalta näkymä Saanatunturille oli huikea. Pilvet olivat todella alhaalla. Oikealla kuvassa näkyy pala Kilpisjärveä.

Pikku-Mallan takana häämöttää Iso-Malla ja sitä taaempana Norjan tunturit.  Tuntureiden välistä mallan luonnonpuiston halki kulkee Kalottireitti.

Pikku-Mallan valloittajan on helppo hymyillä

Hyvän levähdys ja evästys paikan löysimme virvoittavan veden ääreltä.

Aurinko lämmitti juuri mukavasti. Tässä kohtaa oli hyvä pysähtyä. Riisua hetkeksi kengät pois jaloista ja laittaa maate pehmeähköön maastoon. Sulkea silmät ja nauttia elämän keveydestä ja Jumalan hyvyydestä.

Jossakin vaiheessa piti lähteä ja jättää nämä maisemat. Poikkesimme Kilpisjärven K-market Kilpishallissa ostamassa vielä eväät kotimatkaa varten. Market onkin todella iso ja sieltä löytyy tarvikkeita joka lähtöön. 

Meillä ei valitettavasti ollut maskeja mukana, koska porukkaa marketissa oli hurjasti. Tosin kesällä varsinaista maskisuositusta ei ollut, mutta tuli mieleeni maskin tarve eri maista tulleiden ihmispaljouden keskellä. Riski otettiin ja onneksi siitä kauppareissusta ei koronaa tarttunut.

Lepoa ihanan Muoniojoen äärellä

Kilpisjärvi ja Norja retkeily ajoineen väsytti meitä sen verran, että nukuimme mökille päästyämme todella pitkään. Päivä vaihtui jo iltapäiväksi ja lähdimme aamupalalle joen rannalle.

Seurasimme mielenkiinnolla Tukkakoskelo-emon opetusta omille pienokaisilleen. Emo sukelsi ensin jonkin matkaa ja viisi poikasta sukelsi perässä sinne, missä emo heitä odotti.

Myös Rantasipi lenteli ja piipitteli lähistöllä. Valitettavasti siitä kuvan ottaminen oli hankalaa, linnun nopeiden liikkeiden johdosta.

Uni ei tullut silmään ja yö oli niin kaunis, että lähdimme kuvaamaan usvaista jokea.

Yhdestä usvakuvasta tein tällaisen kortin. Joella ollessa usva oli saartanut meidät. Olimme ikäänkuin usvan keskellä tai sisällä. Hieno rauhallinen olo.

Kotiinpäin

Ihana ja mielestämme täydellinen häämatka. Pieni pala koko elämän pituista matkaa takana. Edessä toivottavasti paljon uusia yhteisiä matkoja. isoja ja pieniä.

Tyytyväisin mielin lähdimme kotimatkalle. Meillä ei tosin ollut kauhean kiirettä vielä, eikä voinutkaan olla. Nimittäin nämä sarvipäät päättivät olla erityisen itsepäisiä otuksia ja valloittivat sopivasti tien.

Kukkolankoskella poikkesimme jättämässä myös hyvästit. Täältä saa herkullista Varras-Siikaa, joka paistetaan perinteisellä menetelmällä. Sitä kannattaa maistaa, jos täälläpäin käy kesällä.

Näissä tunnelmissa, hyvällä ja turvallisella mielellä kohti uusia seikkailuja.

Turvallisuutta sinullekin elämäsi keskellä.

Kiitos yhteisestä matkasta

Teksti Caro, kuvat Caro ja Jyke