vierailua tiirinkoskella sekä kahvila leivintupa

Kahvia ja elämyksiä

Tiirinkoskenkylä sijaitsee Hämeenlinnassa. Kylän läpi kulkee myös vanha Hämeen Härkätie. Alueella on paljon peltomaisemaa ja eläin taloutta. 

Tiirinkoski on paikka jossa ehdottomasti kannattaa käydä, jos Hämeenlinnaan on tulossa tai ihan vaikka päiväretkelle ystävän tai perheen kanssa. 

Tilalla sijaitsee vanha navettarakennus, joka on kunnostettu lifestyle myymälä- ja kahvila tilaksi. Todella upeaksi kokonaisuudeksi. 

Pihapiiristä löytää myös ylämaankarjaa, lampaita sekä pupuja. Täällä viihtyy varmasti myös perheen pienimmät.

Myymälässä on monipuolista tarjontaa vaatteista kaikenlaisiin kodin tarvikkeisiin. Itse olen pongannut sieltä mm. tyynynpäällisiä, pyykkietikkaa, huonetuoksua sekä keittiötarviketta. 

Tavarat vaihtelevat kausittain ja siellä järjestetään erilaisia teemapäiviä.

Kahvilan puolella on niinikään myös myynnissä monen moista tuotetta. Ylämaankarjan lihaa, erilaisia härkäpavusta valmistettuja tuotteita, eri kahvilaatuja, joita emme muualta ole löytäneet ym. 

Herkkuja on moneen lähtöön itselle tai lahjaksi. "Löytyy myös taivaallista tanskalaista lakridsia" muistuttaa Jyke. 

Kahvilasta voi ostaa, joko makeaa tai suolaista vohvelia runsaiden lisukkeiden kera, sekä muita leivonnaisia.  Kahvi on jo itsessään niin hyvää. 

Itse tilaan vakiona normaalin latten. Se on maukas, kuohkea ja sitä on iso lasillinen. Jyke ottaa usein tavallisen kahvin vahvemmasta päästä. "Keittimessä on yleensä Tiirinkosken omaa kahvia, jota on hyvä makustella ennen mahdollista hankintaa", toteaa hän.

Siellä on mukava levähtää pöydän ääreen nauttimaan välipalaa myymälä kierroksen jälkeen ja fiilistellä tunnelmaa. Kesäisin on myös ulkoterassi käytössä. 

Paikka on myös eläinystävällinen. Kesäkaudella käydessämme meillä oli Muru-koira mukana ja se sai olla mukana myös sisätiloissa pyörähtäessämme ja terassilla oli juomakipot valmiina odottamassa janoista kulkijaa.

Uskon, että täällä tulee käytyä useimminkin. 



Kahvila Leivintupa sijaitsee samassa pihapiirissä Metsäkylän navetan kanssa Hämeenlinnan Aulangolla. Tai kai se nykyään taitaa maantieteellisesti olla Hattulaa. 

Sinne on kuitenkin tehty hyvät opasteet.

Alue kokonaisuudessaan on kaunis ja metsäinen. Pihapiiristä voi löytää myös alpakoita.

( Pahoittelen huonoja kuvia alpakoista, 

niitä kannattaa käydä paikan päällä ihastelemassa.)

Pitopöydän rakennetta

Navetta puolestaan on täynnä varaosia vanhoihin taloihin. Tavaraa on todella massiivisen paljon. Alkaen hirsistä, päättyen ikkunoihin ja huonekaluihin. 

Olen hankkinut täältä remonttitarpeiksi aikaisemmin purkuhirsiä ja syöksytorven varaosia. Jäin ihailemaan tämän pöydän jämäkkää jalkarakennetta. 

Sisäänkäynnin yhteydessä on myös pieni koristetavaramyymälä.

Kahvila Leivintupa itsessään on todella vanhanaikainen, niin sisältä, kuin ulkoakin. Ihanaa, kun se on säilytetty juuri tuollaisena. 

Siellä voi aistia"tukkijätkämäistä" tunnelmaa. Aivan kuin aika olisi seisahtanut. 

Laittaa vain silmät kiinni ja voi kuvitella olevansa vanhassa suomifilmissä.

Tarjottavat ovat maukkaita ja itse leivottuja. Niitä ei ei muualta saa. Kannattaa tulla maistelemaan ja katselemaan ympärilleen.

Googlasin netistä, että kahvila Leivintupa on ainoastaan sunnuntaisin auki klo 11-16.

Tiirinkoski on avoinna joka päivä, joitakin pyhäpäiviä lukuunottamatta. Nämä kaksi paikkaa, Tiirinkoski sekä Metsäkylän navetta ja kahvila Leivintupa sijaitsevat maantieteellisesti lähellä toisiaan, joten vierailut voi yhdistää vaikka samalle päivälle. 

Varsinkin jos lähtee retkeä tekemään hieman kauempaa. Päiväretki riittää minusta mainiosti katsastamaan molemmat paikat. 

Se on tietysti eri asia jos innostuu tekemään enemmän ja isompia hankintoja, sillä sekin on mahdollista jos oikein innostuu ja tykästyy. Ja, tänne voi aina tulla uudestaan eri vuodenaikoina katsomaan uusia tuulia ja maistelemaan suussasulavia herkkuja.

Suosittelemme lämpimästi!

caro ja jyke

pyöräretki suomen saaristossa

Saaristolaismaisemia

Olin jo pitkään haaveillut omatoimimatkasta pyörällä Suomen saaristoon sekä Ahvenanmaalle.

Olin kuunnellut ihmisten ylistystä saariston kauneudesta ja helppoudesta polkupyörällä kulkien.

Onneksi minua on siunattu ihanalla miehellä, jonka sain kanssani seikkailuun. Meitä neuvottiin ottamaan etukäteen selvää majapaikoista ja erityisesti niiden saannista, koska ajankohtamme pyörämatkalle ajoittui elokuulle. 

Elokuussa saaristo alkaa pikkuhiljaa hiljenemään ja iso osa maja- ja ruokapaikoista sulkee ovensa.

Yhtä tarpeellinen ja tärkeä asia on reitin suunnittelu etukäteen. Sekä lossien aikatauluista on hyvä olla selvillä.

Kaikki kävi kuitenkin suhteellisen pienellä vaivalla kartan ja netin avulla, josta löytyy lähes kaikki mitä suinkin tarvitsee. 

Kirjoitin paperille kaikki tarvittavat tiedot, sekä reittisuunnitelman, joka päivälle yöpymis paikkoineen. Tulostimme myös tarpeellisen saaristo reittikartan. Näillä tiedoilla lähdimme rohkeasti matkaan.

Onneksi saimme Vuosnaisista yöpymispaikan, sekä auton jättöpaikan hyvän tuttavani mökiltä. 

Sieltä oli hyvä lähteä aikaisin seuraavana aamuna pyörillä lautalle, joka vei meidät Brändöön, Åva saarelle. 

Sää oli kaunis ja aurinkoinen. Poljimme pyörillä noin 20 kilometriä ihastellen ja kuvaillen maisemia. 

Reitti kulki aivan saaristomeren keskellä. Tuntui, kuin merta olisi näkyvissä äärettömään asti. Ilmeisesti tässäkin kohtaa oli ennen ollut kuljetus lossilla, mutta nyt sai polkea ja nautiskella saaristoelämää omaan tahtiin ja tie oli oikein hyvässä kunnossa. 

Välillä pysähdyimme lepäämään ja syömään eväitämme kallioiselle paikalle, aivan meren ääreen. 

Jyke taisi käydä uimassakin.

Torsholmasta nousimme seuraavan lautan kyytiin, joka lähti samana päivänä kohti Vårdöta. Ihanaa, jalat saivat levätä polkemisesta ja matka jatkui kauniin sään vallitessa, lautalla levätessä ja nauttiessa veden kimallusta kilpaa auringon kanssa.

Lautalla matkustaminen on todella helppoa. Vuosnaisista lautalle tultaessa meiltä otettiin joku kahdenkymmmenen euron lauttamaksu, mutta siitä seuraavat lautat matkustimme ilmaiseksi. 

Muutama kanssa matkustaja oli, mutta vähemmän enään muita pyöräilijöitä, enemmänkin autolla matkustajia...
ehkä hekin paikallisia asukkaita.

Vårdösta jatkoimme vielä peräti 25 kilometriä ennen, kuin saavuimme majapaikkaamme Saltvikiin. Reitti oli helppo, mutta välillä piti tarkistaa kartasta, että käännytään oikeista tiehaaroista. 

Matkamme varrella Sundissa sijaitsee venäläiskaudella 1830-luvulla rakennetun Bomarsundin linnan rauniot. Oolannin sota taidettiin käydä juuri näillä nurkilla. Siitä sodasta on laulukin tehty: Ja se Oolannin sota oli kauhia, hurraa, hurraa, hurraa. Kun kolmella sadalla laivalla seilas engelsmanni Suomemme rannoilla sunffaraa....🎵🎵🎵
Raunioilla pystyi aistimaan vielä menneen ajan tunnelmaa.

Saltvik Bed and Breakfast on ihanan idyllinen paikka. Maalaismaisemaa ja hieman romantiikkaakin. Pihapiirissä oli muutama maalaistyylinen rakennus, sekä entinen vanha koulurakennus tai ainakin me niin päättelimme, johon oli järjestetty majoitus.

 

Tulimme perille aika myöhään, joten ravintola oli siltä päivältä jo suljettu, mutta mukava henkilökunta järjesti meille kuitenkin vielä maittavan iltapalan, jonka nautimme ulkona auringon laskiessa.
Emme malttaneet mennä vielä nukkumaan, vaan tutkimme hieman alueen ympäristöä, koska valoa riitti hyvin vielä elokuussa.
Aamulla söimme tuhdin aamupalan, joka oli valmistettu omassa keittiössä.
Ai niin, täältä sai myös palvelua Suomen kielellä halutessaan. 

Talon emäntä taitaa molemmat pakolliset äidinkielet tai eipä taida näillä leveleillä enään Suomen kieli olla pakollista.
Seuraavalle etapille lähdimme aurinkoisessa säässä, täysin pilvetön oli taivas, mieli hyvä ja levännyt. Hieman takapuolen lihaksissa tuntui eilinen polkeminen, mutta eihän tuo tahtia haitannut. Tänään kilometrejä tulee tuntuvasti vähemmän, joten matkasimme leppoisasti eteenpäin nauttien kevyestä tuulesta ja Ahvenanmaan kauniista luonnosta kallioineen ja vihreine niittyineen. 

Matkan varrella bongasimme lehmiä, lampaita ja hevosia syömässä laitumella. Siinä sai ihminen tuntea olevansa yhtä luonnon kanssa.

Seuraava etappimme oli Hotelli Bastö, Pålsbölessa. Huone on oikein mukava ja viihtyisä. Samoin koko Hotellin piha-alue on hyvin hoidettu ja siisti. Hotelli sijaitsi lähellä merta johon oli sijoitettu idyllinen paikka oleiluun ja fiilistelyyn iltojen hämärtyessä. 

Ravintolan ruokaa täytyy myös kehua. Ainakin omat annokset olivat maultaan ja kokonaisuudeltaan onnistuneet. On ihanan hiljaista, rauhallista. Turistirysä on ollut jo aiemmin kesällä, mutta nyt tuntuu oikein luksus asiakkuudelta, kun  saa kiireetöntä yksityis palvelua.

Seuraavana aamuna pakkasimme taas pyörämme lähtö kuntoon. Ilma oli hieman pilvinen ja tuulinenkin. Tänään saattaisi jopa sataa. 

Jouduimme pukemaan hieman enemmän päälle, koska lämpötila on laskenut edellisistä päivistä.

Edessä meillä on noin 30 kilometrin pituinen matka Ahvenanmaan sisäosissa kohti Maarianhaminaa. Eli tiedossa on aivan erilaista maastoa kuin meren äärellä saaristossa.

Matkalla saimme ihailla erilaisia rakennuksia. Pari kirkkoa ja omena viljelmiä sekä ylämaan karjaa bongasimme reitin varrelta.

Vettä satoi välillä kaatamalla. Suojasimme itsemme sadeasulla ja jouduimme välillä pitämään taukoa bussipysäkeillä. 

Onneksi ei ole kiire minnekään ja päällä on tarpeeksi lämmintä, niin ei mitään hätää. Pyörällä kulkiessa on hyvä muistaa tarvittava määrä lämmintä ja kuivaa vaatetta mukaan. Se tuli aivan itse todettua.

Maarianhaminaan saavuimme sateen jo taantuessa ja jaksoimme pyörähtää pienen katsauksen kaupungin elämään, ennen hotelliin kirjautumista.
Park Alandia hotelli oli ylellisin majapaikka tällä matkallamme. Huone on pieni ja sievä.

Väsähdin aivan totaalisesti vuoteelle matkasta ja otin pienet torkut. 

Jyke laittoi minulle valmiiksi lämpimän kylvyn ja toi lasillisen kuohuvaa. 

Sain virvoittua ennen ruokapaikan etsintää. Jos ajattelet, että Jyke se vaan passaa minua, niin olet oikeassa. Mutta kyllä Jyke myös kylpyyn pääsi 😄

Maarianhamina on kaunis satamakaupunki. Kuljimme sen katuja ja puistoja. Ihastelimme satamassa odottavia laivoja ja veneitä. Pongasimme sieltä myös kuuluisan Pommern-purjelaivan.

Kävimme syömässä satamassa sijaitsevassa Åss paviljonki ravintolassa, joka oli täynnä ruokailijoita. 

Ruoat saatuamme ei enään ihmetelty, sillä niin taivaallista oli Ahvenesta tehdyt annokset, että sitä maistellessa pelkäsin ainakin itse menettäväni kieleni.

Aurinko oli juuri laskemassa ja taivas värjääntyi punertavaksi. Olo oli autuas.

Aamulla aamiaisen jälkeen läksimme taas matkaan. Ennen varsinaista pyöräretkeä poikkesimme paikallisissa putiikeissa ostoksilla. 

Halusimme viedä tuliaisia lähimmäisille ja jotakin pientä myös itsellemme matkamuistoksi. 

Paikallinen kahvi tarjonta täytyi myös testata, tottakai. Matkaeväitä unohtamatta.

Tänään on taas hieno aurinkoinen päivä. Tunsimme itsemme todella onnekkaiksi ja iloisin mielin matka jatkui seuraavalle lautalle, joka sijaitsi 30 kilometrin päässä. Reittimme kulki Lemlandin ja Lumbarlandin kautta Långnäsin satamaan.

Meillä oli hyvin aikaa katsella ympärillemme ja harrastaa valokuvaamista, joka tuntuu olevan meidän molempien lempiharrastus. Poikkesimme myös Lemströmin kanavalla ottamassa selfiet. Sitä pidetään suosittuna piknik paikkana. Eikä ihme, se on kaunis alue puistomaisine rantoineen ja ohi kulkevine purjeveneineen. 

Matkan varrella oli isoja ylä- ja alamäkiä ja toisinaan jouduttiin kulkemaan aivan autotien vieressä. Tämä matka oli kaikista reiteistä haasteellisin ja raskain. Aina ei jaksanut kaikkia ylämäkiä polkea, joten välillä oli käveltävä.

Aivan vahingossa nähtiin ilmoitus kahvilasta tien varressa. Melkein jo ajateltiin jatkaa matkaa, koska huomattiin kahvilan sijaitsevan tiestä jonkin matkaa poispäin. 

Onneksi niin ei toimittu, vaan uteliaisuus voitti ja lähdimme poikki tielle kohti esitteessä mainittua Skeppargården Pellas nimistä kahvilaa.
Perille päästyä löysimme vanhan pihamiljöön ja kartanotyyppisen rakennuksen, joka kutsui sisälle. Siellä oli emäntä kahvin ja omatekoisten leivonnaisten kera odottamassa satunnaisia vieraita. 

Paikka osoittautui kuuluisaksi ja historialliseksi liittyen purjeveneilyyn 1800 luvulta asti. Emäntä kertoi avuliaasti talon historiasta ja hieman myös itsestään. Paikasta jäi hyvä maku suuhun ja mieleen.

Tästä ei ollutkaan enään pitkälti matkaa Långnäsin satamaan. Saavuimme ajoissa perille, joten jouduimme odottelemaan lauttaa jonkin aikaa.
Tämä laivamatka oli reissumme pisin. Se kesti melkein kolme tuntia.

Laiva vei meidät Snöckö-saarelle, josta poljimme vielä 10 kilometrin matkan seuraavaan majoitus paikkaamme Kumlingeen.

Kumlingesta olimme varanneet mökin Henrikssonin mökkikylästä, joka sijaitsi lähellä merta. 
Saari on kaunis, kallioinen niin, kuin Ahvenanmaan muutkin saaret ovat.

Majapaikkaa kohti polkiessa huomasimme matkan varrella kivan, aivan rannan tuntumassa olevan ravintola Kastören, johon päätimme mennä illastamaan, kunhan tavarat olisi ensin purettu pyörien päältä. 

Ilta on vielä sen verran nuori, että päätimme kurkistaa Kumlingen tarjontaan aterian jälkeen.

Löysimme Pyhän Annan kirkon, joka sijaitsi saaren pääkylästä noin kilometrin länteen. Sinne on myös hyvät opasteet. Kirkko on todella erikoinen ja ainutlaatuinen maalauksineen ja koristeineen jotka ovat tehty 1500 luvulla. Kirkko itsessään on valmistunut 1400 luvulla. Se kannatti nähdä.

Saarella tuntui olevan muutenkin helppo pyöräillä paikasta toiseen. Ainoastaan miinus puolena nähtiin huono juomavesi, joka maistui pahalta ja oli ruskea sävytteistä. Paikallista vettä kuitenkin käytetään ihan kaikkeen, eikä se ole terveydelle vaarallista, mutta näin ulkopuolisina välttelimme veden käyttöä.

Seuraavana aamuna meillä oli aikainen herätys lautalle, joka vei meidät Torsholmaan. Ennen sitä poikkesimme paikallisessa kaupassa eväs ostoksille, sekä aamupalalle vieressä olevaan kahvilaan. No joo, kahvi oli valitettavasti valmistettu paikallisesta vedestä ja se kyllä maistui😝.

Torsholmasta poljimme taas Åvan saarelle 20 kilometriä. Matkalla poikkesimme katselemaan saaren tarjontaa ja löysimme ihastuttavan kahvilan, jonka kyljessä sijaitsi myös myymälä.

Åvalta jatkoimme matkaa iltapäivä- lautalla Vuosnaisiin.
Vuosnainenkin on katsomisen arvoinen paikka. Monet pitävät sitä ohikulku paikkana, mutta sinne kannattaa jäädä myös yöksi ja käydä paikallisessa ravintolassa syömässä.

Meillä oli auto odottamassa saarella tuttavani mökillä. Emme vain millään malttaneet vielä lähteä eteenpäin, vaan saimme luvan jäädä yöpymään päämökin kuistille. Isäntäväki oli jo lähtenyt mantereelle, joten siinä olimme ja keittelimme kahdestaan iltakahveja rantakalliolla ja katselimme haltioituina auringon
laskua.

Oli miellyttävää käydä nukkumaan kuistille makuupusseihin kääriytyneenä. Leuto yö ja päällä on riittävästi vaatetta unen tulla.
Aamulla sai pulahtaa suoraan mereen, joka oli tosi kylmää, mutta herätti hyvin.

Matka jatkuikin tästä eteenpäin autolla. Retkitarvikkeet autoon pakattuina ja pyörät auton katolle suuntana Kustavi. 

Sinne kulkikin sitten matkamme viimeinen lossi.
Kustavi on itsessään mainio lomakohde. Sinne tullaan autoilla ja veneillä lomailemaan. 

Loma tarjonta on monipuolista.

Meillä oli vielä aamupala syömättä ja poikkesimme paikallisessa kahvilassa syömässä itsetehtyjä leivonnaisia. 

Ostimme myös lampaanmaitojogurttia maistiaiseksi, jota ei aiemmin ole missään nähty myytävän. Jogurtti onkin paikallisen tilan tuotteita ja sanoisinko, todella hyvää.

Kustavia kiertäessä löytyi Peterzens niminen paikka, jossa matkalainen voi levähtää ja virkistäytyä kauniiden rantamaisemien katveessa. Siellä on boathouse majoitusta, designshop, ravintola/kahvila, sekä erilaisia tapahtumia kesäkaudella. 

Siis aivan upea paikka kaikenkattavasti. 

Kaikki päättyy aikanaan. Niin tämäkin lomareissu saa päätöksensä ajaessamme kotia kohti.

Hyvillä mielin uusia paikkoja ja taas kaikkea erilaista kokeneena ja nähneenä, ei voi muuta kuin todeta, että kannatti. Ja kannattaa uudestaankin. Seuraavalla matkalla reitti kulkee todennäköisesti uusissa maisemissa ja majapaikoissa.

Suomen saaristo on kaunis ja monipuolinen. Se saa matkailijan yhä uudestaan ihastumaan itseensä mahtavilla maisemilla, erityislaatuisella luonnollaan, kallioillaan ja kasvillisuudellaan. Nähtävyyksillään, tuoksuilla ja makuelämyksillä.

Suosittelemme 

sinulle t. caro ja jyke