torsön saari.... snäcknäs

Ihanaa, saatiin kutsu mökkeilemään upeaan osaan Suomen mannerta. Nimittäin Tammisaareen tai tarkemmin kartoitettuna saarelle nimeltään Torsö. Siellä sijaitsee Snäcknäsin lomakylä.

Veljen perhe onkin viettänyt täällä jo parisenkymmenen vuoden ajan aina yhden viikon loma-ajastaan. 

Kun tyttäreni oli pieni alle kouluikäinen, kävimme täällä viimeksi viettämässä virvoittavaa viikonloppua veljen perheen parissa.

Nyt kutsu kävi uudelleen. Mökki on sama upealla kallioisella paikalla ja täydellisillä merinäköaloilla.

Tämän kertaisella visiitillä vietetäänkin aikuisten yhteistä laatuaikaa.

Tammisaari

Ajelimme Tervakoskelta kohti Tammisaarta kuumana helteisenä lauantaina. Poikkesimme pikapikaa ensin katsastamassa Tammisaaren ranta-alueen meininkiä.

Veneilijöitä on todella paljon ja rannan tuntumassa sijaitseva puistoalue on täynnä ihmisiä vilteillään eväskoreineen viettämässä rentoa viikonloppua.

Me virvoitimme itseämme jättikokoisilla jäätelötötteröillä. Satuimme hyvään aikaan, sillä jäätelökioskilla alkoi juuri happy auer ja ison sai pienen hinnalla.

Oasis kesätaidenäyttely Tammisaaressa.

Meidän on aika jatkaa matkaa, sillä meitä odotetaan jo kovasti. Saunavuorostakin ilmoitettiin. Voisihan tuo sauna toki virkistää, mutta jotenkin en osaa itse kuumia löylyjä yhdistää tähän helteeseen. En olekaan oikein saunaihminen enään vanhemmiten ollut. Mutta.... jos olisi se oma mökki ja sauna ja tietenkin veden äärellä jossakin päin Etelä-Suomea. Vaikkapa täällä saaristossa. 

Olisko asia toisin? Varmasti!

No, ehkä en olisi valmis luopumaan Muonion mökistä. Vielä!

Palasimme hieman matkaa Tammisaaresta Raaseporintietä takaisinpäin ja käännyimme Bäggöntielle, joka vei Skåldön lossille.

Odotusaika Skåldön lossille ei onneksi ollut pitkä. Lossimatka on noin 450 metriä pitkä ja se taittuu muutamassa minuutissa. Skåldön lossi vie meidät Skåldön saarelle, josta matka jatkuu autolla vielä Torsön saarelle muutama kymmenkilometriä ennen, kuin ollaan perillä Snäcknäsin lomakylässä.

Snäcknäs

Auto pihaan parkkiin ja merimaisemia ihailemaan.

Kallioisen pihan pieni, mutta näppärä punainen mökki.

(kuvaaja: Kati)

Kun matkakassit on kannettu sisälle ja tuliaiset on saatu annettua, koittaapi jo tämän mökin saunavuoro.

Saunalle pääsee polkua pitkin mökin kulmalta, jonne on matkaa vain muutama metri. Manu ja Muru vartioivat saunojia ja uimareita.

Jyrki yritti päästä Kiinaan asti, mutta taisi pohja tulla ensin vastaan.

Saunan laiturilta on lyhyt uintimatka edessä olevalle pienelle saarelle, jossa lokit paistattelivat iltapäivää.

Kati tarjoili tervetulokuoharia mansikoiden kera. Aah...ihanaa kesän aikaa.

Ja pientä välipalaa, nammm...

Pieni katsaus lähimaastoon. Lomakylällä on viriili yhteisö. Enimmäkseen jo eläkkeelläkin olevat vapaaehtoiset hoitavat lomakylän asioita niin, että jokaisella on hyvä omalla ajallaan lomailla. Täällä käy edelleen lapsiperheitä ja heille järjestetään mm. leikkimieliset urheilukilpailut ja muuta viriketoimintaa. Kaikilla ei ole käytössään omaa mökkirantaa, mutta iso yleinen laituri ja hyväpohjainen turvallinen ranta antaa jokaiselle lomalaiselle mahdollisuuden uimiseen.

Rannasta poispäin mentäessä avautuu karavaanialue, josta voi pienellä vuosimaksulla vuokrata oman alueen asuntovaunua varten.

Itse täytyy todeta, ettei fiilis ollut enään sama, minkä saa mökissä olemisesta merimaiseman kera. Nimittäin asuntovaunualueelta ei enään ole näkymiä merelle. 

Alue kokonaisuudessaan on hyvin hoidettu ja viihtyisä. Isot bointsit kaikille vapaaehtoisille hoitajille.

(huom. lomakylä on Uudenmaan Faktorien virkistyssäätiön omistuksessa)

Kierroksen jälkeen saimme nauttia erinomaisesta ruoasta. Kati ja Marko olivat käyneet Skåldön kalamarkkinoilla ostamassa mehevän lämminsavulohen.

Lohi maistuikin salaatin ja uusien perunoiden kera herkulliselta.

Saanko esitellä; isäntäpari Kati ja Marko...

...ja täydellinen gurmee illallinen.

...täydellisessä saaristomeren illassa

Taas on yksi onnistuneista ja virvoittavimmista päivistä ohi. Maisemia ei voi koskaan kehua liikaa ja oma tunnefiilis on aina tärkeä. Ihmisen hyvinvointi on suuri osa itse elämää ja meidän yhteiskunnassamme hyvinvointi voi välillä olla todella hakusessa.

Pienistä puroista voi todellakin kasvaa iso joki myös tunnepuolella. Tämän päivän pieni puro kasvoi hyvän olon tunteissa iltaa kohden ja nautinto oli suuri.

(kuvaaja: Kati)

Onneksemme meidät oli kutsuttu yökyläilemään ja saimme nauttia vielä aamuauringon säteistä kallioisella aamupala paikalla.

(kuvaaja: Kati)

Superkiitokset isäntäparille nautinnollisista maisemista, mauista ja seurasta 😄

Suomen saaristomaisemat ovat aivan omaa luokkaansa. Ihana ja lämmin päivä on edessäpäin ja ajattelimme viettää tämän sunnuntain Tammisaaressa. Mielemme ei mitenkään tehnyt lähteä vielä takaisin kotiin, vaan halusimme fiilistellä Tammisaaren vanhaa kaupunkia ja merta.

Nähdään ensikerralla Tammisaaressa. Toivottavasti viihdyt sinäkin.

caro ja jyke

kuvat ja teksti caro 

kuvat kati

rakastu hämeenlinnaan

 Jo pelkkänä ajatuksena lähteä ihanaa Hämeenlinnaa kiertämään sai sisimpääni leviämään hyvän olon tunteita. Minulla taitaa olla uusi rakkauden kohde.

Mieleni asettuu jo valmiiksi lepotilaan ja kova halu lähteä jo liikkeelle tekee olostani samalla kiireisen.

Mikä on tää tunne? Laulaja Bhem kyselee biisissään; Hei rakas! Voiko hyvän olon tunne tulla suhteessa paikkaan. Kyllä voi!

Visit Hämeenlinna

Parkkeerasimme auton vanhan Hämeen linnan läheisyyteen, jossa oli hyvä varjoisa paikka kolmen (3) tunnin parkkikiekkoajalla. Lähdimme liikkeelle linnan takaa.

Puusilta linnan pihalle

Kuljimme hiekkatietä pitkin kohti rantaa, josta lähti hyvin hoidettu kävely- ja pyörätie kulkien Vanajaveden äärellä.

Vanhaa sotakalustoa esillä.

Jätimme vanhan linnan kasarmialueineen taaksemme ja suuntasimme eteenpäin kiertäen reitin myötäpäivään.

Näkymää Aulangon puolelle yli Vanajaveden.

Linnapuisto on vaihtunut Kaupunginpuistoksi. 

Puisto on hyvin rehevää ja reitiltä voi bongata angervoja, alppiruusuja, valkoisia ruusuja ja tuoksuvia jasmiininkukkia.

Tämän näköalapaikan takana sijaitsee Hämeenlinnan Uusi kesäteatteri. Näköalapaviljongilla kannattaa käydä fiilistelemässä vanhaa aikaa ja levähtää. Ihastella kasveja ja katsella Vanajaselkää.

Tämä vanha kivilaituri on palvellut satoja vuosia laivaliikenteen käyttäjiä.

Tältä osin Kaupunginpuisto päättyy pieneen venepoukamaan, joka tuntuu olevan myös suosittu koirien uimapaikkana. 

Tie kaarsi rautatiesillalle, jonka vieressä kulki kävely- ja pyörätie. Silta vie kulkijan Aulangon puolelle.

Sillalta näkymä kuuluisalle ja suositulle Aulangon hotellille.

Sillalta poistuttuamme lähdimme kulkemaan lankkutietä pitkin, joka toi meidät yleiselle laiturille. Laiturin vieressä on myös jokamiehen tai naisen nuotiopaikka. 

Pyrkimyksemme oli kävellä näitä aivan veden tuntumassa olevia lankkuja pitkin, mutta jouduimme palaamaan takaisin, koska lankut olivat osittain veden alla. Eikä uskallettu ottaa riskiä mahdollisiin liukastumisiin.

Mutta eipä tuo haitannut, sillä matkan varrelta bongasimme upeita kasveja ja näkymät vastarannalle ovat todella huikeat.

Idän puoleisella rannalla on kaksi hienoa levähdyspaikkaa, johon voi istahtaa katselemaan näkymiä. Reittiä kutsutaan Sairion rantareitiksi. On mahtavaa, että Hämeenlinnan kaupunki on muokannut entisen puuteollisuuden käytössä olevan  maaston jokaiselle mieluisaksi puistomaiseksi retkeily paikaksi.

Sairion reitin varrella sijaitsee myös viihtyisän oloinen yleinen uimaranta. Rannalle pystytetyssä pukukopissa on kuvina entisajan meininkiä puuteollisuuden vanhemmilta ajoilta.

Sairion puolella on kovasti rakennettu uudisrakennuksia järvinäkymin vanhojen puutalojen sekaan. Talot ovat kuitenkin junaradan toisella puolella, joten veden tuoma virkistysalue on kaikessa komeudessaan kiertämisen arvoinen.

Mutta, ei matka vielä tähän päättynyt, vaan Sairion rantareitti johdatti meidät Varikonniemeen. Siellä on säilytetty joitakin vanhoja rakennuksia.

Varikonniemestä reitti vei Maaherran puistoon.

Maaherran puistosta reitti johdatti hotelli Sokos Vaakunan eteen. Kyllä on hotellilla huippu mesta. Ruokailla voi aivan veden äärellä ja veneellä pääsee laiturille.

Mahliapuiston kesäkahvila.

Mahlianpuiston kupeessa sijaitsee vanha Vanajaveden sairaala.

Vanajavesi jakaa Hämeenlinnan kaupunkia. Sen ylitse kulkee kaksi komeata siltaa. Tämä ensimmäinen silta johdattaa kulkijan keskustasta kulttuurin piiriin. Sillä heti sillan jälkeen avautuu Hämeenlinnan kulttuurikeskus, jossa sijaitsee myös kuuluisa Verkatehdas..

Me jatkoimme tästä vielä toiselle sillalle, josta pääsimme takaisin toiselle puolelle Vanajavettä.

Näkymä toiselle sillalle.

Näkymä takaisinpäin ensimmäiselle sillalle.

Sillan ylitettyämme emme päässeetkään jatkamaan kulkua aivan rannan tuntumassa, siellä olevien katutöiden johdosta. Mutta mitäpä tuosta. Kulkijat johdatettiin Arvi Kariston kadulle. Emmehän olisi muuten bonganneet tätä talon seinämääkään. Laatassa kerrotaan, että tässä talossa on vuoden 1952 olympiamitalit valmistettu.

Tästä kohtaa jälleen kulku etenee ihanan Sibelius puiston kautta eteenpäin. 

Venesatama, josta Hopealinja liikennöi. Paikalla sijaitsee myös ruokaravintola Rantacasino.

Kaupungin upea kirjasto sijaitsee aivan yläkuvan vasemmalla puolella. En ole siellä vielä käynyt, mutta voin kuvitella, kuinka hienot näkymät sieltä on Vanajavedelle.

Saavuttiin Aleksis Kivenpuistoon. Tällä alueella on säilytetty paljon vanhoja rakennuksia ja mukulakivipäällysteisiä katuja. Aivan hurmaava alue, jossa voisin kuvitella vaikka itsekin asuvani.

Kierroksemme päättyi takaisin vanhan Hämeen linnan alueelle, josta lähdimmekin.

Samaisella paikalla fiilistelimme jo juhannuksena.

Kertakaikkisen upean kierroksen halusimme kruunata hyvällä eväsruualla. Tähän tarkoitukseen ajattelimme käydä katsastamassa Aulangon alueen mahdollisuuksia. Tiesimme, että siellä on olemassa huvimaja lähellä hotellia.

Suuri yllätys olikin, että vanha kivetty venelaituri odotti tyhjillään aivan liian kutsuvana veden rajassa. Eihän paikasta voinut millään kieltäytyä.

Kävelylenkkeilyä mitä parhaimmissa maisemissa, syömistä, lepoa, yhdessäolosta nauttimista, ohi kulkevien veneiden katselua lämpimässä keskikesän illassa. Kiireetöntä aikaa.

Edes variskaan, joka rohkeasti yritti tulla osingoille ei tropannut tätä tunnelmaa.

Luksusfiilis luksuspäivästä. Mieli on virvoittunut ja autuas on olo.

Suuret suosituksemme lomailuun ja retkeilyyn Hämeenlinnassa. Tämä kaupunki on nähtävä ja koettava.

kesäterveisin caro, jyke ja tietysti myös muru