rakastu hämeenlinnaan

 Jo pelkkänä ajatuksena lähteä ihanaa Hämeenlinnaa kiertämään sai sisimpääni leviämään hyvän olon tunteita. Minulla taitaa olla uusi rakkauden kohde.

Mieleni asettuu jo valmiiksi lepotilaan ja kova halu lähteä jo liikkeelle tekee olostani samalla kiireisen.

Mikä on tää tunne? Laulaja Bhem kyselee biisissään; Hei rakas! Voiko hyvän olon tunne tulla suhteessa paikkaan. Kyllä voi!

Visit Hämeenlinna

Parkkeerasimme auton vanhan Hämeen linnan läheisyyteen, jossa oli hyvä varjoisa paikka kolmen (3) tunnin parkkikiekkoajalla. Lähdimme liikkeelle linnan takaa.

Puusilta linnan pihalle

Kuljimme hiekkatietä pitkin kohti rantaa, josta lähti hyvin hoidettu kävely- ja pyörätie kulkien Vanajaveden äärellä.

Vanhaa sotakalustoa esillä.

Jätimme vanhan linnan kasarmialueineen taaksemme ja suuntasimme eteenpäin kiertäen reitin myötäpäivään.

Näkymää Aulangon puolelle yli Vanajaveden.

Linnapuisto on vaihtunut Kaupunginpuistoksi. 

Puisto on hyvin rehevää ja reitiltä voi bongata angervoja, alppiruusuja, valkoisia ruusuja ja tuoksuvia jasmiininkukkia.

Tämän näköalapaikan takana sijaitsee Hämeenlinnan Uusi kesäteatteri. Näköalapaviljongilla kannattaa käydä fiilistelemässä vanhaa aikaa ja levähtää. Ihastella kasveja ja katsella Vanajaselkää.

Tämä vanha kivilaituri on palvellut satoja vuosia laivaliikenteen käyttäjiä.

Tältä osin Kaupunginpuisto päättyy pieneen venepoukamaan, joka tuntuu olevan myös suosittu koirien uimapaikkana. 

Tie kaarsi rautatiesillalle, jonka vieressä kulki kävely- ja pyörätie. Silta vie kulkijan Aulangon puolelle.

Sillalta näkymä kuuluisalle ja suositulle Aulangon hotellille.

Sillalta poistuttuamme lähdimme kulkemaan lankkutietä pitkin, joka toi meidät yleiselle laiturille. Laiturin vieressä on myös jokamiehen tai naisen nuotiopaikka. 

Pyrkimyksemme oli kävellä näitä aivan veden tuntumassa olevia lankkuja pitkin, mutta jouduimme palaamaan takaisin, koska lankut olivat osittain veden alla. Eikä uskallettu ottaa riskiä mahdollisiin liukastumisiin.

Mutta eipä tuo haitannut, sillä matkan varrelta bongasimme upeita kasveja ja näkymät vastarannalle ovat todella huikeat.

Idän puoleisella rannalla on kaksi hienoa levähdyspaikkaa, johon voi istahtaa katselemaan näkymiä. Reittiä kutsutaan Sairion rantareitiksi. On mahtavaa, että Hämeenlinnan kaupunki on muokannut entisen puuteollisuuden käytössä olevan  maaston jokaiselle mieluisaksi puistomaiseksi retkeily paikaksi.

Sairion reitin varrella sijaitsee myös viihtyisän oloinen yleinen uimaranta. Rannalle pystytetyssä pukukopissa on kuvina entisajan meininkiä puuteollisuuden vanhemmilta ajoilta.

Sairion puolella on kovasti rakennettu uudisrakennuksia järvinäkymin vanhojen puutalojen sekaan. Talot ovat kuitenkin junaradan toisella puolella, joten veden tuoma virkistysalue on kaikessa komeudessaan kiertämisen arvoinen.

Mutta, ei matka vielä tähän päättynyt, vaan Sairion rantareitti johdatti meidät Varikonniemeen. Siellä on säilytetty joitakin vanhoja rakennuksia.

Varikonniemestä reitti vei Maaherran puistoon.

Maaherran puistosta reitti johdatti hotelli Sokos Vaakunan eteen. Kyllä on hotellilla huippu mesta. Ruokailla voi aivan veden äärellä ja veneellä pääsee laiturille.

Mahliapuiston kesäkahvila.

Mahlianpuiston kupeessa sijaitsee vanha Vanajaveden sairaala.

Vanajavesi jakaa Hämeenlinnan kaupunkia. Sen ylitse kulkee kaksi komeata siltaa. Tämä ensimmäinen silta johdattaa kulkijan keskustasta kulttuurin piiriin. Sillä heti sillan jälkeen avautuu Hämeenlinnan kulttuurikeskus, jossa sijaitsee myös kuuluisa Verkatehdas..

Me jatkoimme tästä vielä toiselle sillalle, josta pääsimme takaisin toiselle puolelle Vanajavettä.

Näkymä toiselle sillalle.

Näkymä takaisinpäin ensimmäiselle sillalle.

Sillan ylitettyämme emme päässeetkään jatkamaan kulkua aivan rannan tuntumassa, siellä olevien katutöiden johdosta. Mutta mitäpä tuosta. Kulkijat johdatettiin Arvi Kariston kadulle. Emmehän olisi muuten bonganneet tätä talon seinämääkään. Laatassa kerrotaan, että tässä talossa on vuoden 1952 olympiamitalit valmistettu.

Tästä kohtaa jälleen kulku etenee ihanan Sibelius puiston kautta eteenpäin. 

Venesatama, josta Hopealinja liikennöi. Paikalla sijaitsee myös ruokaravintola Rantacasino.

Kaupungin upea kirjasto sijaitsee aivan yläkuvan vasemmalla puolella. En ole siellä vielä käynyt, mutta voin kuvitella, kuinka hienot näkymät sieltä on Vanajavedelle.

Saavuttiin Aleksis Kivenpuistoon. Tällä alueella on säilytetty paljon vanhoja rakennuksia ja mukulakivipäällysteisiä katuja. Aivan hurmaava alue, jossa voisin kuvitella vaikka itsekin asuvani.

Kierroksemme päättyi takaisin vanhan Hämeen linnan alueelle, josta lähdimmekin.

Samaisella paikalla fiilistelimme jo juhannuksena.

Kertakaikkisen upean kierroksen halusimme kruunata hyvällä eväsruualla. Tähän tarkoitukseen ajattelimme käydä katsastamassa Aulangon alueen mahdollisuuksia. Tiesimme, että siellä on olemassa huvimaja lähellä hotellia.

Suuri yllätys olikin, että vanha kivetty venelaituri odotti tyhjillään aivan liian kutsuvana veden rajassa. Eihän paikasta voinut millään kieltäytyä.

Kävelylenkkeilyä mitä parhaimmissa maisemissa, syömistä, lepoa, yhdessäolosta nauttimista, ohi kulkevien veneiden katselua lämpimässä keskikesän illassa. Kiireetöntä aikaa.

Edes variskaan, joka rohkeasti yritti tulla osingoille ei tropannut tätä tunnelmaa.

Luksusfiilis luksuspäivästä. Mieli on virvoittunut ja autuas on olo.

Suuret suosituksemme lomailuun ja retkeilyyn Hämeenlinnassa. Tämä kaupunki on nähtävä ja koettava.

kesäterveisin caro, jyke ja tietysti myös muru