äkästääkö vai yllästääkö

Retkeilyn päämäärän valitseminen voi joskus olla vaikeeta. Meille on tärkeää, että voimme retkeillä yhdessä Murun kanssa. Turvallisuus korona aikana on myös kaiken a ja o. Onkin aivan hämmästyttävää, miten paljon ihmisiä onkaan liikkeellä. 

Mutta niinhän mekin olemme. Lomalla. No, tietenkin muutkin ovat täällä lomalla, missä saa olla luvan kanssa. Tai voi olla. Osa varmaan kirmailisi mieluummin lämpöisissä vesissä jos voisi.

Suuntasimme ajatuksemme Äkäslompoloon ja lähdimme ajelemaan sinnepäin.

Matkan varrella ajatus muuttui ja jatkoimme matkaa ihanaa maisemareittiä pitkin Ylläsjärvelle.

Jyke löysi kivan reitin, jonka voisi kulkea jalan. Se sijaitsi Ylläsjärven puolella.

Hei! Täällähän ne muutkin lomailijat ovat. Asuntoautoja ja vaunuja on liikkeellä runsaasti. Joillakin on vakipaikat asuntovaunualueella. Niitä taitaa olla useammilla keskuksilla ympäri Suomen.

Meiltä jää tämän loman aikana laskettelu suosiolla väliin. Ei oikein kiinnosta  jonotella tiiviisti muiden kanssa. Lähdemme siis väljemmille reiteille. 

Tuomikurun kierros

Tuomikurun kierros on noin kuusi kilometriä pitkä reitti, jonka voi kiertää kahta eri kautta. Me valitsimme kiertosuunnaksi kellon kierron mukaan myötäpäivään ja se olikin hyvä valinta maastoa ajatellen. Meillä oli lumikengät mukana, mutta matkan aloitimme jalan, koska maasto oli kovaksi tampattu.

Matka alkoi tasaisesti lievin nousuin Yllästunturin juurelta. Välillä tasamaastoa ja lopuksi jyrkempää nousua. Maasto vaikutti helppokulkuiselta muutenkin. Meitä vastaan ei tullut ketään, eikä kukaan meitä seurannutkaan. 

Ihanaa meidän puolestamme, mutta toisaalta ihmettelin, koska tämä on aivan huippu paikka, eikä matkakaan ole pitkä. Tuomikurun huipulle on siis noin puolet matkasta.

Tuomikurulta löytyy oikein hyvä levähdyspaikka. Kota, jossa voi grillata ja tarpeen tullen lämmitellä. Huussit meille jokaiselle ja puuliiteri.

Näkymät mitä parhaimmat.

Tästä lähdimme kulkemaan rinnettä alaspäin. Maasto oli ehkä hieman hankalampi ja jyrkempikin. Tarvitsimme toisinaan lumikenkiä, joten pidimme ne jalassa koko ajan. Muru pärjäsi mainiosti koko matkan ajan.

 Tuomikurulta laskeudutaan kahvikeitaalle. Vieressä menee latuverkosto. Täälläkin oli vain muutama ihminen tauolla. Itsekin jäimme syömään omia eväitä kodan läheisyyteen.

Kuukkeli tuli moikkaan meitä leivänmurusen toivossa. Se ei ollut läheskään niin arka, kuin mökin pihapiirin Kuukkelit.

Kahvikeitaalta voi ostaa kahvin tai mehun ja pullan jos omia eväitä ei ole matkassa. Läheltä löytyy myös huussi.

Tänne täytyy valitettavasti tulla kellon kanssa, sillä paikka sulkee ovensa jo viideltä iltapäivällä. Samalla myös huussin ovet laitetaan säppiin.

Levänneenä ja ympäristöä tutkineena on hyvä jatkaa matkaa eteenpäin. Loppumatka onkin täysin jalkain kuljettavissa. Ainostaan täytyy varoa fatbikella liikkuvia, sillä heillä on sama polku keitaalta Ylläsrinteille. 

Maski naamaan ja vessassa käymään ennen lähtöä. Joillakin maskin käyttö tuntuu vaikealta, joka sinänsä on harmi muita kanssakulkijoita ajatellen. Täällä on kuitenkin porukkaa ihan mistäpäin Suomea tahansa ja tartuntariski aina olemassa.

Jotkut turhautuvat maskin käyttöön. Mielipiteitäkin se jakaa.

Matkalla pysähdyttiin vielä Jounin Kyläkaupalla ruokaostoksilla. Pääsiäinen kolkuttaa ovella ja on kiva saada kaikki tarpeellinen ostettua ennen sitä. Ettei siis tarvitsisi enään pääsiäisenpyhinä käydä kaupassa. Jounin kauppa on hyvä ja monipuolinen ostospaikka. Joskin kallis. Vierestä löytyy myös Jounin liikekeskus, jossa yksityiset harjoittavat yritystoimintaa. Itse olen löytänyt sieltä poroaiheisen ulkoilupipon.

Onhan täällä paljon muitakin kauppoja. Ravintolatkin saivat juuri ennen pääsiäistä avata ovensa. Levin alue on kuulemma vielä pannassa suhteessa koronaan.

Poikkesimme myös veljeäni tapaamassa pikaisesti. Hän oli tullut Äkäslompoloon viettämään jo perinteeksi tullutta lomaa nuoruuden kaveriporukan kanssa. 

Kaunis retkeilypäivä on vaihtunut illaksi. Meillä on vielä tovi matkaa mökille. Onneksemme kelloja siirrettiin kesäaikaan juuri sopivasti. Niin ollen saamme nauttia valoisuudesta tunnin pitempään.

Huomenna laskeudutaan pääsiäiseen. On pitkäperjantai ja lepopäivä retkeilystä.

Ihana ajatus. Lepoa ja rauhaa. Hieman samoilua mökin lähellä. Suussasulavan valkosuklaakeksin napostelua hyvän kirjan äärellä.

Ihanaa on levätä Jeesus

sun jalkojen juurella.

Ihanaa on katsella Jeesus

sun kirkkautta.

Ihanaa on muistella Jeesus 

sun ristintyötä.

Ihanaa on ymmärtää Jeesus

sun hyvyytesi määrää.

Niin kaunis on elämä tää, elämä ihmisyyden.

Niin lohduttavaa ymmärtää, Jeesus täyttää tyhjyyden.

Elämä yhteydessä Jeesukseen

se riittää kantamaan ikuisuuteen.

Taivas on auki, sydän on täynnä,

Hänen rakkautensa ei koskaan häviä.

caro                              

Kaunista pääsiäistä juuri sinulle!

t. caro ja jyke

mielenmuutosta ja uusia tuulia

Vaikka ympärilläni kaikki onkin hyvin, on mieleni käynyt välillä hyvinkin alhaalla.

Syksy ei ottanut tuoretta morsianta avosylin vastaan. Uusi paikkakunta uusin toivein ei auennut niinkuin sen itse olin kuvitellut.

Vaan jouduin hyvin pienelle paikalle, jossa omat toiveet jouduin laittamaan romukoppaan.

Synkistelin monesti tilannettani. Paisuttelin sitä mielessäni. 

kuvakortti: Caro

Tilanne ennen muuttoa

Muuttaminen Tampereelta landelle oli tietoisesti tehty valinta. Halusin sitä jo kovasti. Olen monesti eri elämän vaiheissa maalle muuttoa harkinnut vakavastikin, mutta koskaan sen toteutuminen ei ole ollut mahdollista, kuin vasta nyt. 

Olen tästä siis pohjimmiltani iloinen. Pääsin ruuhka Suomesta väljemmille tiloille asumaan.

Työtahti Tampereella oli liian hurja. Siitä en toki voi ketään muita syyttää, kuin itseäni. Sillä itse ne työt olin haalinut. Ajattelin, että jaksan nyt paremmin, kun tytärkin on muuttanut omilleen asumaan. Minun ei tarvitse huolehtia periaatteessa kuin itsestäni täällä kotioloissa. No, Muru koira on tietysti, mutta sillekin hoitajan sai helposti.

Uupuminen alkoi näkymään ensin huonoissa yöunissa. Kävin ylikierroksilla, eikä uni enään tullut niin hyvin ja nopeasti kuin aiemmin. Toki vaihdevuodet osaltaan vaikuttavat univaikeuksiinkin. En kuitenkaan ole helposti periksi antavaa tyyppiä näissä asioissa.

Huomasin tekeväni välillä neljää eri työtä kolmessa eri vuorossa. Rytmini meni sekaisin. Kuvittelin, että kykenen vielä yötyöhönkin ja että pienempi unimäärä riittää. Onneksi yötyöhön en enään lähtenyt vaan joku järki astui kuvioihin mukaan. Olihan työaikani päivässä arkisin keskimäärin aamu kahdeksasta ilta yhdeksään ja melkein kaikki viikonloput päälle. Lepopäiviä ei viikossa aina tullut.

Korona vei yhden työn, mutta haalin tilalle toisesta työstä lisää tunteja.

Elämästä oli tippunut pois kaikki se luovuus, joka minussa on. Luovat harrastukset, joista olen aina nauttinut. En jaksanut enään, eikä niihin ollut aikaakaan varattuna. Vapaat menivät olemiseen. Onneksi Jykelle sopi pelkkä oleminenkin ja lenkkeily lähimaastossa. Siitä sain voimaa jonkin verran taas seuraavaan työpäivään. 

Kun Jyke lähti Tervakoskelle omaan kotiinsa, minulle jäi vain työni.

Jossakin vaiheessa alkoi ahdistaa. Myös pelko tuli kuvioon mukaan. Tiesin, miksi minua ahdistaa, olin ylirasittunut. Olen kärsinut työuupumuksesta aiemminkin, joten tunnistin tutun kaavan tässä kuviossa. Mutta pelko siitä, että päästän irti jostakin työstä ahdisti lisää.

Onnekseni työunteja alkoi koronan johdosta putoamaan pois. Se auttoi minua päästämään irti, kun oli pakko.

Suunnitelma

Meillä oli Jyken kanssa kuitenkin jo olemassa oleva suunnitelma mennä naimisiin ja muuttaa yhteen. Tämä osaltaan antoi mielelleni rauhan päästää irti, koska irtiotto tapahtuisi muutenkin konkreettisesti.

Muuttamisen jälkeen menee paljon aikaa tavaroiden paikoilleen saamiseen. Lisäksi meillä oli kaikki hääsuunnittelut pienessä muodossa koronan tuoman haasteen vuoksi ja pidimme häämme suunnilleen kahdestaan. Tästä hieman kirjoitinkin erillisessä blogissa: Matkalla a´vioon.

Tuolloin oli ihana häämatka pohjoiseen edessä ja kesää vielä jäljellä.

Blogi: Häämatkalle pohjoiseen.

Kaiken tämän säätämisen jälkeen sanoinkin Jykelle, että mitä sitten, kun kaiken saan valmiiksi. Jyke tekee etätöitä kotona ja minulla oli aikaa järjestää tavaroita ja sisustaa. Yhdessä remontoimme keittiön uuteen uskoon ja keväällä tapetoimme muutaman huoneen ennen yhteisen elomme alkamista saman katon alla.

Entä nyt, kun kaikki on tyyliin tehty. Uusia projekteja meillä ei ole tiedossa, kuin myöhemmin keväällä.

Onhan tämä ollut toki iso puristus meiltä molemmilta ja vienyt voimavaroja. Kaikki tekeminen on minulle ollut niin mieluista, että pelkään pysähtyväni. 

Uusia alkuja

Toive lähteä nopeasti uusille työmarkkinoille ei toteutunut oman suunnitelmani mukaan. Märehdin tilannettani ja olin hyvin allapäin. En nähnyt valoa edessäni. Olin kuin tunnelissa. Pimeässä laaksossa.

En tajunnut, että tämä on minulle parhaaksi. Minun täytyy irroittaa väärät kahleet, joilla olen työnarkomaanina elämäni kahlinnut.

Kahleet, jotka ovat luovuuden tiellä.

Tämän prosessoinnin keskellä Jumala toi valoa elämäni pimeimpiin kohtiin.

Oma kaipuu luovuuden äärelle alkoi kasvamaan yhä suuremmaksi. Mitä kaikkea kaunista sisältäni voikaan kummuta jos annan siihen tilaisuuden.

Kahleet alkoivat tippumaan ja mieleni vankila aukeni raolleen. Ilo pääsi raosta sisälle ja halu jonkin uuden luomiseen alkoi virrata sisimpääni.

Tästä prosessista alkoi ensin syntymään valokuvia. Kuvasin kaikkea kaunista ympärilläni. En pelkästään kännykän kameralla, vaan oikein järjestelmäkameralla, jonka olin laittanut vuosiksi komeroon.

kuvakortti: Caro

Ensimmäinen projektini oli suunnitella kortteja ottamistani kuvista ja panna niihin jokin teksti. Tein näitä useita erilaisia ensin omaksi ilokseni ja mielen virkeydekseni. Teetin valokuvakortteja ja vein myyntiin seurakuntani hyväntekeväisyyteen.

kuvakortti: Caro

Kuvien ottaminen pikkuhiljaa laajeni. 

Pidän todella kovasti leipomisesta. Leivon meille kaikenlaisia herkkuja kotiin, mökille ja retkille mukaan. Kekseistä piirakoihin, kakuista pulliin. Myös suolaiset piirakat ovat mieleeni.

Olin aina niin ilahtunut, kun sain leipoa seurakuntani erilaisiin tilaisuuksiin. Nyt korona-aika on sulkenut sen oven.

Olen lukenut leipomiseen liittyviä blogeja ja itsekin niistä hyviä vinkkejä saanut. Joten ryhdyin omaksi mielen virkeydekseni kuvaamaan leipomuksiani. Yllätyin suuresti, miten mieltä nostava aihe onkaan. Kaksi mukavaa ja iloa tuottavaa elementtiä yhdessä. Valokuvaaminen ja leipominen.

Blogikirjoitus: Lähiretkeilyä ja valkosuklaa herkkuja.

Halu kasvaa syödessä. Mielenkiintoista olisi saada kaikki hyvä blogi-kirjoituksiin mukaan.

Matkailu, leipominen, valokuvaaminen ja kirjoittaminen. Näiden kaikkien luovien elementtien yhteen liittäminen. Kun on itse innostunut, voiko joku toinenkin innostua? 

Voiko kaiken vanhan jättää taakse ja lähteä uudelle matkalle?

Matkalle, joka on vielä tuntematon, mutta niin perin kiinnostava. Voiko tuon matkan jättää tekemättä ilman, että ensin edes kurkistaa, mitä nurkan takana voisi näkyä?

Uskallusta ottaa askeleita johonkin uuteen tietämättä kantaako se.

Chiasiemen pussi kaatui kerran pöydälle. Ensin harmittelin asiaa, ennen kuin huomasin, että siihen onkin muodostunut sydämen muotoinen kuvio.

Vaikka asiat ovat kesken ja joskus aivan leväällään voi siitä syntyä jotakin kaunista. Luovuus on sisällämme. Se on jokaisen tavoitettavissa. Kauneutta on monenlaista.

Tämä chiasiemen sydän kertoo minulle inhimillisyydestä ihmisenä loppuun asti. Kaiken ei tarvitse olla kontrollissani ja selvää. Silti se on kaunista keskeneräisyydessään. Kun tämän ymmärtää ja sisäistää, sen kanssa voi elää ja ennen kaikkea nauttia elämästään.

Tässä nyt tuli hieman erilaisen matkan postaus, mutta en voinut olla kirjoittamattakaan. Niin, kuin edes mennyt Matti Nykänen on osuvasti sanonut:

Elämä on laiffii. Niin sitä elämä on. Elämistä varten.

rakkaudella sinulle lukijamme t. Caro

 

päiväksikö norjaan ?

 

Päivä Norjan puolella

Illalla mietimme ja googlasimme olisiko meillä mahdollisuutta poiketa päiväseltään Norjan puolella. Se ei nimittäin ollut itsestään selvyys, koska Suomen ja Norjan raja on ollut koronan johdosta suljettu.

Täysin varmoiksi emme asiasta tulleet, mutta päätimme lähteä katsastamaan tilanne. 

Ihana aurinkoinen päivä oli ajella ja raja-asemalla ei ollut ketään meitä pysäyttämässä. Ajettelimme, että jes päästään Norjaan. 

Vasta myöhemmin todellisen maiden välisen rajan kohdalla meitä oli vastassa poliisi, joka vaati pysähtymään. Kyseli matka suunnitelmia ja ajokorttia. Muru räksytteli koko ajan takapenkillä ja itselläni oli lähinnä ajatus, että no niin, nyt tähän matka tyssäsi.

Eikä mitä, poliisi toivotteli aurinkoisesti hymyillen hyvää päivän jatkoa.

Me oltiin todella iloissamme ja kiittelimme Jumalaa, sillä raja oli juuri maiden välillä avattu. Niinpä ajelimme Eurooppa kahdeksaa pitkin ihastellen maisemia ja valokuvaten joka ikistä mutkaa, laaksoa ja vuoren rinnettä.

Ajelimme Skipotn kautta Eurooppa kuusi tietä pitkin ja käännyimme Oteren kohdalla pienemmälle tielle (868). Tie kulkee aivan Lyngen joen uomaa pitkin vuonoja mukaellen Lyngseidetiin. Reitti on äärettömän kaunis.

Lyngseidetin Coop Extrassa poikettiin ostamassa jäätelöt. Aurinko lämmitti todella kuumasti. Siinä jäätelöä syödessäni, ajattelin mielessäni; Onkohan paikalliset asukkaat onnellisia asuessaan täällä. Osaavatko he nähdä tämän kauneuden samalla tavalla, kuin turisti, joka ihailee kaikkea näkemäänsä.

Tästä jatkoimme matkaa Svensbyhyn autolautalle.

Autolautta vei meidät turvallisesti Breivikeidetiin, josta ajelimme Tromssaan asti.

Tromssan kaupunki häämöttää edessäpäin.

Päivään kuului yleistä hengailua kauniissa merellisissä maisemissa. Rantakahvilaa ja lisää jäätelöä. Lähdimme kiertelemään myös asuinalueita ja kurkistelimme ihmisten pihoihin. 

Tromssan Jäämerenkatedraali toivottaa tulijat tervetulleeksi ja se on vastassa toivottamassa tervemenneeksi, kun on aika siirtyä eteenpäin. En ole koskaan käynyt katedraalissa sisällä, mutta ehkä joskus sekin onnistuu.

Palasimme takaisin Eurooppa kahdeksan (E8) reittiä kohti Suomea. Reitti on kaikista suorin, jos matkustaa Tromssan ja Kilpisjärven välillä.

Kulkee tai kiertää täällä miten päin vaan, on aina kauniiden maisemien ympäröimänä.

Korona näkyi täällä siten, että paljon oli turisteja liikenteessä asuntovaunuilla sekä asuntoautoilla. Paikat, joissa oli ilmaista yöpyä, sekä tienvarsipaikat täyttyivät jo alkuillasta. Erityisesti bongattiin Suomalaisten lisäksi Ruotsalaisia, Saksalaisia ja Virolaisia. Ehkä monet pääsivät Norjaan Ruotsin kautta, jonka rajat ovat olleet turistiliikenteelle paremmin auki.

Meitä ilahdutti kaunis sää, joka oli täydellinen ulkona liikkumiseen. Muuta emme kaivanneetkaan.

Aurinko on laskeutumassa vuorien taakse, kun ajelimme takaisin Suomen puolelle. 

Kilpisjärvellä meitä odotti sama yöpymispaikka. Ajatuksena on vielä viipyä näissä maisemissa seuraava päivä.

Pikku Mallan valloitus

Todella hyvän ja runsaan aamiaisen ja auton pakkaamisen jälkeen jätimme hyvästit Kilpis hotellille. Saimme luvan kanssa tehdä vielä eväät aamiaspöydän antimista päivän retkelle.

Pikku Malla oli retki kohteemme. Auton saa jättää parkkiin sille tarkoitetulle alueelle Mallatunturin juurelle. Juuri tultuamme paikalle, sieltä onneksi lähti auto antaen meille paikan. Toivottavasti Pikku Mallalla ja alueella muutenkaan ei olisi ruuhkaa. Toisaalta on paljon retkeilijöitä, jotka kiertävät tuntureilla useampia päiviä yöpyen. Muutama retkeilijä tuli meitä vastaan kapealla nousu kohdalla. Siinä onkin hyvä siirtyä silloin syrjään. Laella onkin enemmän tilaa liikkua ja ohitella. Jotkut olivat liikkeellä selkeästi urheilu mielellä ja toiset taas rauhallisemmin liikkuen.

Maasto on monipuolinen. Alussa se on hyvinkin rehevää. Sieltä saattaa löytää kasveja, joita ei muualla ole. Puro virtaa voimakkaasti allamme, kun kuljemme puusiltaa pitkin. Murulle kokemus oli hieman jännittävä, mutta rohkeus onneksi voitti.

Puustoisen ja rehevän tunturin juurelta löytyi myös tämä hento kaunotar, joka niin kainosti piilotti kasvonsa uteliailta. Vanamo viihtyy hyvin täällä kylmässä pohjolassa suojaisessa ympäristössä sammalen keskellä.

Tunturiryhmien välissä on pieni Mallajärvi

Pikku Mallalta näkymä Saanatunturille oli huikea. Pilvet olivat todella alhaalla. Oikealla kuvassa näkyy pala Kilpisjärveä.

Pikku-Mallan takana häämöttää Iso-Malla ja sitä taaempana Norjan tunturit.  Tuntureiden välistä mallan luonnonpuiston halki kulkee Kalottireitti.

Pikku-Mallan valloittajan on helppo hymyillä

Hyvän levähdys ja evästys paikan löysimme virvoittavan veden ääreltä.

Aurinko lämmitti juuri mukavasti. Tässä kohtaa oli hyvä pysähtyä. Riisua hetkeksi kengät pois jaloista ja laittaa maate pehmeähköön maastoon. Sulkea silmät ja nauttia elämän keveydestä ja Jumalan hyvyydestä.

Jossakin vaiheessa piti lähteä ja jättää nämä maisemat. Poikkesimme Kilpisjärven K-market Kilpishallissa ostamassa vielä eväät kotimatkaa varten. Market onkin todella iso ja sieltä löytyy tarvikkeita joka lähtöön. 

Meillä ei valitettavasti ollut maskeja mukana, koska porukkaa marketissa oli hurjasti. Tosin kesällä varsinaista maskisuositusta ei ollut, mutta tuli mieleeni maskin tarve eri maista tulleiden ihmispaljouden keskellä. Riski otettiin ja onneksi siitä kauppareissusta ei koronaa tarttunut.

Lepoa ihanan Muoniojoen äärellä

Kilpisjärvi ja Norja retkeily ajoineen väsytti meitä sen verran, että nukuimme mökille päästyämme todella pitkään. Päivä vaihtui jo iltapäiväksi ja lähdimme aamupalalle joen rannalle.

Seurasimme mielenkiinnolla Tukkakoskelo-emon opetusta omille pienokaisilleen. Emo sukelsi ensin jonkin matkaa ja viisi poikasta sukelsi perässä sinne, missä emo heitä odotti.

Myös Rantasipi lenteli ja piipitteli lähistöllä. Valitettavasti siitä kuvan ottaminen oli hankalaa, linnun nopeiden liikkeiden johdosta.

Uni ei tullut silmään ja yö oli niin kaunis, että lähdimme kuvaamaan usvaista jokea.

Yhdestä usvakuvasta tein tällaisen kortin. Joella ollessa usva oli saartanut meidät. Olimme ikäänkuin usvan keskellä tai sisällä. Hieno rauhallinen olo.

Kotiinpäin

Ihana ja mielestämme täydellinen häämatka. Pieni pala koko elämän pituista matkaa takana. Edessä toivottavasti paljon uusia yhteisiä matkoja. isoja ja pieniä.

Tyytyväisin mielin lähdimme kotimatkalle. Meillä ei tosin ollut kauhean kiirettä vielä, eikä voinutkaan olla. Nimittäin nämä sarvipäät päättivät olla erityisen itsepäisiä otuksia ja valloittivat sopivasti tien.

Kukkolankoskella poikkesimme jättämässä myös hyvästit. Täältä saa herkullista Varras-Siikaa, joka paistetaan perinteisellä menetelmällä. Sitä kannattaa maistaa, jos täälläpäin käy kesällä.

Näissä tunnelmissa, hyvällä ja turvallisella mielellä kohti uusia seikkailuja.

Turvallisuutta sinullekin elämäsi keskellä.

Kiitos yhteisestä matkasta

Teksti Caro, kuvat Caro ja Jyke