lapin kaamoksessa

 Talvea etsimässä

Ihanan joulun ja rakkaidemme kanssa vietetyn ajan jälkeen suuntasimme nokat pohjolan kaamokseen.
Tämä vuosi on hyvin merkillinen talven suhteen. Eteläinen Suomi on lähes musta. Lumi ei saapunut etelään juuri lainkaan, mikä on perin kummallista. Lokakuussa tuli runsaasti lunta yhtenä päivänä, jonka jälkeen on seurannut normaalia leudommat säät.

Lähdimme siis vesisateita pakoon etsimään lunta. 

Jossakin Oulun tienoilla lunta oli jo selkeästi tullut. Mutta Raahen alue oli vielä paljaana lumesta.

Poikkesimme Vihiluodon kalassa hakemassa kalatarpeet. Ei olekaan aikaisemmin kuvattu rakennusta ulkoapäin. Metkan näköinen ulkoasu.

Tornion paikkeilla lämpötila oli noussut jo miinus viiteentoista (-15) celsiusasteeseen. Kun poikkesimme hakemassa loput ruokatarpeet Tornion citymarketista Rajalla liikekeskuksessa, tuntui pakkanen tosi kylmältä.

Vaikka matkaan lähdimme Tampereen seudulta aikaisin, ehti ilta oleen jo pitkällä, kun saavuimme perille Muonion mökille.

Oulun ja Kemin välimaastossa tehdään tietöitä, jotka ovat kestäneet jo pitkään. Matka taittui välillä jonossa hiljaisella nopeudella. 

Kolarin uudessa S-marketin vessassa käytiin laittamassa reilusti lisää vaatetta päälle, sillä auton lämpömittari näytti jo reilu kaksikymmentä (-20) pakkasastetta.

Tie oli aurattu pihaan asti ja pääsimme hyvin perille. Tästä alkoikin oma raivaus, jotta päästään itse mökkiin sisälle. Lumitilanne lapissa oli siis erinomainen, joten valittamista sen suhteen ei ollut. 

Muru-koiran tassuille pakkanen oli liikaa. Onneksi se ymmärsi jäädä suosiolla autoon odottamaan mökkiin pääsyä. 

Polkujen tekeminen mökille ja ulkohuussiin olivat normaalit tiedossa olevat duunit näin talvikautena. Erikseen sai hieman jännittää, kuinka paljon sitä lunta onkaan tullut.

Jyke kahlasi ensin laittamaan "lämmöt päälle" mökkiin ja raivauksen jälkeen saimme tavarat autosta mökille.

Ensimmäinen yö mökillä menee makuupussissa ja muiden peittojen alla nukkuessa. Aamulla herätessä on jo niin lämmin, että haluaa kuoriutua pois vällyjen alta.

Mökillä alku lämmityksenä on kaasulla toimivat lämmittimet. Siis todella kätevät ja tehokkaat. Oman tunnelman luovat takka ja puuhella.

Päivälenkki lähimaastossa

Tulomatkan rasitukset venyteltyä pois harteilta, lähdimme kävelylenkille lähimaastoon. Muru on erittäin innostunut tuoreesta lumesta ja pakkanen oli onneksemme laskenut reilusti miinus kymmenen (-10) pakkasasteeseen.

 

Lumikengät odottavat terassin edustalla käyttäjiä.

Päivä pohjolassa on todella lyhyt ja hämäryys saapuu jo kahden aikaan iltapäivällä. Sanotaan, ettei näillä korkeuksilla aurinko nouse lainkaan Joulukuusta Tammikuun puoliväliin ja sen jälkeen vain muutamaksi minuutiksi kerrallaan. Mutta kyllä täällä valoa on. Valo näyttäytyy monella tapaa. Lumen kautta ja kun, yöllä on kirkas taivas, tähdet loistavat kilpaa kuun kanssa. Tämän kaltaista valoa ei juuri etelässä tapaa. Kaamos aika on niin ihana.

Lumikenkäilemässä joella kaamoksen keskellä ennen pimeyden tuloa. Ihana tummansininen hetki.

Otsalamppujen loisteessa

Retki Äkäslompoloon

Uudenvuoden aattona lähdimme retkeilemään mökin läheisyydestä hieman kauemmaksi Äkäslompoloon. Muru joutui jäämään mökki vahdiksi, mutta uskon yhden lepopäivän olevan sille hyväksi.

Ajatuksena meillä oli joko hiihtämään tai lumikenkäilemään. Pakkanen oli taas noussut melkein kahteenkymmeneen pakkasasteeseen (-20), joten paljon täytyi pukea päälle. Täällä olen oppinut kerrospukeutumisen salat. Vaatteiden ei niinkään tarvitse olla paksuja, kunhan on paljon kerroksia päällä. Ylimääräiset vaatekerrokset näin ollessa on paljon helpompi riisua tarvittaessa pois.

Päivä oli yllättävän kirkas. 

Matkan varrella täytyi useaan kertaan pysähtyä valokuvaamaan ja tallentamaan maisemat muistoksi. 

Hämäryys oli jo saapunut. Äkäsjoki lumen peitossa kaamosväreissä.

Ennen kuin olimme perille päässeet, ehti kirkas aika vaihtua hetkessä pimeämmäksi. Kello ei kuitenkaan vielä kolmea iltapäivällä ollut.

Jätimme auton parkkipaikalle ja päätimme maastoa ensin tutkiessa lähteä lumikenkäilemään. Oli jo niin pimeää, eikä latuverkosto ollut oikein tiedossa. Lumikenkäily tuntui turvallisemmalta. Laskettelumäessä tuntui olevan hyvin ihmisiä. Mutta muuten maastossa sai olla ihan rauhassa.

Maasto oli mukavan haasteellista, mutta turvallista. Otsalamppujen valon turvin suunnistimme pimenevässä illassa. Kierros muodostui lähes samoille seuduille, jossa olimme kesällä olleet. Lähdimme nyt vain toisesta suunnasta kiertämään, mutta Varkaankurun tutut maisemat paljastivat olemassaolo paikkamme.

Reitiltä löytyi kota, johon oli ehditty tulet laittamaan valmiiksi.

Lumikenkäilyn jälkeen poikkesimme Jounin kyläkaupalla katsomassa putiikkeja ja ostamassa lisää ruokatarpeita.

Ulkomaalaisia turisteja oli paljon liikenteessä. Venäjä, Englanti, Ranska ja Italia olivat ainakin kielellisesti edustettuina meidän suomalaisten lisäksi.

Samoilua mökin läheisyydessä

Lunta tulvillaan on raikas talvisää ja sitä on jonkin verran tullut lisää.

Pientä lumen luontia kulkuväyliltä ja raikkaan ilman tuoksuttelua.

Ihastellen puhtaan lumen puuteria.

Kävelylenkillä Muru sai välillä lepuutella tassujaan. Pieni koira ei jaksa pienillä jaloillaan kahlata lumisessa maastossa niin hyvin, kuin me iso tassuiset.

Ihana hämäryys taas hiipi kuin varkain. Silmä lepää siinä, mitä ympärillään näkee. Tämä on yksi niistä ilmaisista asioista, mitä ihminen saa katsella ja aistia.

Luonto, talven tuoksu, valo, hiljaisuus. Jumala kaiken ympärillä.

Retki Olokselle

Ihana kevyt pakkaspäivä siivitti meidät retkeilemään Olostunturille. Tällä kertaa otimme Murun mukaan. Uutta lunta satoi runsaasti ja se hieman vaikutti matkan etenemiseen. Olostunturilla oli myös jonkin verran ulkomaalaisia turisteja, mutta myös suomalaisia mökkiläisiä. Olostunturin juurella on oikein mökkikylä. Osa on varmasti hotellin käytössä ja omistuksessa, mutta paljon on myös yksityisessä omistuksessa.

Mistä tunnistaa ulkomaalaisen turistin ellei puheesta? No siitä, että heillä kaikilla on päällään samanlainen ulkohaalari Lapland hotellin logolla.

Eikä saisi nauraa, mutta monella taisi olla myös elämänsä ensimmäinen hiihtoreissu. Nimittäin "tyylillä mentiin."

Muru meni kanssa tyylillä. Tassut ja vatsan alus täynnä ihania lumipalleroita.

Olostunturi paikkana on meidän mieleen, koska siellä ei ole niin paljon ihmistunkua, kuin esimerkiksi Ylläksellä. Puhumattakaan Levistä, joka tosin maantieteellisesti on täältä kauempana, mutta ei sinnekään mahdoton matka ole ajaa päiväkäynnille.

Jouluinen Olos

Mukavaa on ihmislapsen olla. Päivät on olleet täynnä retkiä ja luonnossa samoilua. Uusia muistoja on kertynyt taas sydämeen ja mieli on kaikesta kiitollinen.

Kiitos kanssa matkasta!

Kuvat ja teksti by caro

pääsiäisloma lapissa

Hiphei pääsiäistä!

Nyt on erilainen loma tiedossa, sillä saimme nuorison mukaan pohjolan kylmiin tuuliin. Minusta se on pelkästään ihanaa, sillä nuoret ovat lähdössä matkaan hyvällä asenteella.

Auto oli jälleen kerran niin täyteen pakattu kuin olla ja voi, mutta kukaan ei valittanut liiasta ahtaudesta. Jyke oli taas osannut hommansa hoitaa erittäin hyvin auton pakkauksen suhteen.
Matkaan lähdettiin iltaa kohti, sillä ajattelimme yöpyä ennen määränpäätä. Jyke oli varannut meille yöpaikan Toholammilta, joka sijaitsee Keski-Pohjanmaalla. Hyvä välietappi pohjoisen suuntaan mentäessä.
Guesthaus Toholammi tarjosi erinomaisen ja omatoimisen lepopaikan reissaajille.
Aamun sarastaessa jatkettiin matkaa. Poikettiin syömässä Vihiluodon kalassa ja ostettiin myös hyvää loimulohta sekä paikan omaa kalaherkkua mukaan. Oulun Ideaparkissa poikettiin vielä tyttärelle ostaan uudet lasketteluhousut. Tornion prismasta ostimme loput ruokatarpeet sekä riittävästi kynttilöitä.

Mökille saavuttiin hyvissä ajoin ennen pimeää. Se oli hyvä, koska lapiohommia riitti taas. Edellisestä käynnistä oli parisen kuukautta aikaa, joten lunta ei ollut ihan mahdottomia määriä tullut tänä aikana. Mutta lumitöitä kuitenkin täytyi tehdä, että pääsimme hyvin mökille ilman lumikenkiäkin. 
Nuoret osasivat ottaa ilon irti välittömästi ja lähtivät tavaroiden purkamisen jälkeen Muonionjoelle lumikenkäilemään. Me laitettiin Jyken kanssa mökkiä lämpimäksi ja ryhdyttiin ruoanlaittoon.
Päivät olivat selkeästi jo pitempiä ja valoa riitti enemmän, mikä teki päiväohjelmasta ja retki suunnitelmista helpompia.

Seuraavana päivänä suuntasimme kohti Äkäslompoloa, jossa meillä oli aikomus käydä ainakin laskettelemassa ja samalla tutkimassa mitä kaikkea Äkäslompolo tarjoaa. Sää oli ihanan keväinen. Aurinkoinen ja leuto.

Laskettelun lomassa oli helppo piipahtaa terassilla syömässä ja nauttimassa kevät auringon säteistä.

                       🌞 

Päivä Levillä

Mietittiin yhdessä mitä tältä lomalta halutaan ja siinä yhteistuumin päätettiin lähteä ajelemaan Kittilän suuntaan ja katsomaan mitä Levi tarjoaa lomalaisille. Sää oli hyvä ajamiseen, eikä matkakaan Muoniosta Kittilään niin mahdoton ole toteuttaa, vaikka ihan päiväkäynnillä.

Levi on todella monipuolinen lomakylä matkalaisille. Se on vuosien varrella kasvanut hurjasti. Itse muistan, kun lapsena täällä paljon olleena maisemat näyttivät hyvin erilaisilta.

Nyt tarjontaa on ihan kaikille. Voin kuvitella melkein olevani jossakin muualla alppikylässä, kuin Levillä.

Kävimme katsastamassa paikan putiikkeja, syömässä subwayssa, istuimme kahvilassa maistelemassa lattea ja nautimme olostamme.

Ihan tässä täytyy tunnustaa, ettei Levi monipuolisine palveluineen minua henkilökohtaisesti niin erityisen paljon kiinnosta, että tulisin tänne pitemmäksi aikaa. Nautin enemmänkin hiljaisuudesta ja rauhasta, enkä kaipaa lähelleni liikaa härdelliä. Mutta hän joka siitä tykkää saa Leviltä kaiken, eikä tarvitse lähteä minnekään muualle. 
Leviltä lähdettiin Kittilän keskustaan päin. Halusin nuorille esitellä äitini kotikylää, jossa hän on oman lapsuutensa asunut ja aikuiseksi kasvanut. Sieltä kierrettiin maisemareittiä takaisinpäin ja poikettiin matkan varrella olevaan Lapland Hotels Snow Villagessa.
No tienviitta oli matkan varrella, mutta todellisuudessa tie Hotellille oli pitkä ja kiemura. Itse melkein jo ehdin ajatella ollaanko menty jostakin väärin, kunnes päädyttiin onnellisesti perille.

Sisäänpääsymaksu lumikylään oli 18€ aikuiselta. No ihan kohtuullinen ajatellen sen näyttävyyttä. Tämä lumikylä/hotelli on saanut inspiraationsa Game of Thrones televisiosarjasta. Mielenkiintoinen retkikohde, joka sopii koko perheelle.

 Taidokkaita ja mystisiä jääveistoksia, erilaisia lumesta tehtyjä käytäviä, jääliukumäki, makuusviittejä, ravintola, baari ja kappeli, jossa  kuulemamme mukaan vihitään myös aviopareja.

Kyllä suosittelemme, kun olet näissä maisemissa lomailemassa. Lumikylään tehdään myös järjestettyjä retkiä Leviltä, jos ei ole autoa omassa käytössä.

Tämän päivän retkiosuus on nyt päättymässä ja hieman väsyneet matkalaiset suuntaavat auton nokan kohti maan mainioo Muonioo😄

mökkitien porot

Lomapäiviä kun on vielä muutama jäljellä, ajateltiin käydä tekemässä murtomaa hiihtoretki Olostunturin ympäri. Samalla reissulla käytäisiin saunomassa Oloksen uimahallissa, kun se viime lomareissulla hyväksi todettiin.
Hieno sää taas siunasi meitä ja ihan lämmin tuli kun mäkeä puski ylöspäin. Oloksella on hyvät hiihtomaastot ja niin raikas ilma hengittää.

Meillä oli omat eväät tehtynä mukaan ja hiihtolenkin jälkeen kävimme ne kodassa nauttimassa.
Sitten oli jo hyvä siirtyä peseytymään. Iso yllätys olikin, ettei uimahalli ollut auki vaan remontissa. Siihen tuli respasta selitys, että joku oli ajanut lujaa vauhtia moottorikelkalla seinään niin, että uimahallin lasit olivat menneet säpäleiksi. No hui, siinä oli täytynyt olla tosi hurja vauhti päällä, kun tietää paikan nähneenä, ettei se nyt kovin helposti onnistu. Liekö jäänyt moottorikelkkailija törmäyksestä enään henkiin. 
Meidän onneksemme Olos Hotelli Laplandin virkailija ehdotti heidän omaa yleistä saunomistilaansa käytettäväksi. Joku asiakas oli varannut saunan omaan käyttöönsä parin tunnin päähän ja ison saunan lämmittäminen veisi aikaa. Joten meidän käytössämme olisi nyt runsaat suihkutilat ilman saunaa jos haluaisimme. Tottakai haluttiin. Ihan mahtavaa.

Kyllä Luoja pitää huolen omistaan. 

Hiihtoretken ja suihkuttelun jälkeen oli hyvä pysähtyä vielä hetkeksi juomaan lasilliset virkistävää hotellin viihtyisään aulabaariin.

Täytyy oikein tunnustusta antaa nuorille, kun olivat niin avuliaita kaikessa touhussa. Kantoivat kaivosta vettä, hakkasivat puita ja toivat valmiiksi pilkottuja klapeja mökkiin. Olivat valmistamassa yhdessä meidän kanssa ruokaa ja auttoivat milloin missäkin pikku askareessa, kuten kynttilöiden sytyttämisessä. 

Näin kaikki saivat myös riittävästi levätä ja nauttia metsän hiljaisuudesta. Olla vaan. Takan loimutessa, leudon tuulen huminassa. Illan pimetessä katsella tähtiä taivaan.

Pieni Liekki

tänään syttyy talven synkkään pimeyteen

Pieni liekki

valon antaa, toivon tuikkeen sydämeen

Pieni liekki

ympärilleen hiljaa hehkuu lämpöä

Pieni liekki

 meille kertoo: Jumala on lähellä

💗 

             (Pekka Simojoki/Anna-Mari Kaskinen)