lapin kaamoksessa

 Talvea etsimässä

Ihanan joulun ja rakkaidemme kanssa vietetyn ajan jälkeen suuntasimme nokat pohjolan kaamokseen.
Tämä vuosi on hyvin merkillinen talven suhteen. Eteläinen Suomi on lähes musta. Lumi ei saapunut etelään juuri lainkaan, mikä on perin kummallista. Lokakuussa tuli runsaasti lunta yhtenä päivänä, jonka jälkeen on seurannut normaalia leudommat säät.

Lähdimme siis vesisateita pakoon etsimään lunta. 

Jossakin Oulun tienoilla lunta oli jo selkeästi tullut. Mutta Raahen alue oli vielä paljaana lumesta.

Poikkesimme Vihiluodon kalassa hakemassa kalatarpeet. Ei olekaan aikaisemmin kuvattu rakennusta ulkoapäin. Metkan näköinen ulkoasu.

Tornion paikkeilla lämpötila oli noussut jo miinus viiteentoista (-15) celsiusasteeseen. Kun poikkesimme hakemassa loput ruokatarpeet Tornion citymarketista Rajalla liikekeskuksessa, tuntui pakkanen tosi kylmältä.

Vaikka matkaan lähdimme Tampereen seudulta aikaisin, ehti ilta oleen jo pitkällä, kun saavuimme perille Muonion mökille.

Oulun ja Kemin välimaastossa tehdään tietöitä, jotka ovat kestäneet jo pitkään. Matka taittui välillä jonossa hiljaisella nopeudella. 

Kolarin uudessa S-marketin vessassa käytiin laittamassa reilusti lisää vaatetta päälle, sillä auton lämpömittari näytti jo reilu kaksikymmentä (-20) pakkasastetta.

Tie oli aurattu pihaan asti ja pääsimme hyvin perille. Tästä alkoikin oma raivaus, jotta päästään itse mökkiin sisälle. Lumitilanne lapissa oli siis erinomainen, joten valittamista sen suhteen ei ollut. 

Muru-koiran tassuille pakkanen oli liikaa. Onneksi se ymmärsi jäädä suosiolla autoon odottamaan mökkiin pääsyä. 

Polkujen tekeminen mökille ja ulkohuussiin olivat normaalit tiedossa olevat duunit näin talvikautena. Erikseen sai hieman jännittää, kuinka paljon sitä lunta onkaan tullut.

Jyke kahlasi ensin laittamaan "lämmöt päälle" mökkiin ja raivauksen jälkeen saimme tavarat autosta mökille.

Ensimmäinen yö mökillä menee makuupussissa ja muiden peittojen alla nukkuessa. Aamulla herätessä on jo niin lämmin, että haluaa kuoriutua pois vällyjen alta.

Mökillä alku lämmityksenä on kaasulla toimivat lämmittimet. Siis todella kätevät ja tehokkaat. Oman tunnelman luovat takka ja puuhella.

Päivälenkki lähimaastossa

Tulomatkan rasitukset venyteltyä pois harteilta, lähdimme kävelylenkille lähimaastoon. Muru on erittäin innostunut tuoreesta lumesta ja pakkanen oli onneksemme laskenut reilusti miinus kymmenen (-10) pakkasasteeseen.

 

Lumikengät odottavat terassin edustalla käyttäjiä.

Päivä pohjolassa on todella lyhyt ja hämäryys saapuu jo kahden aikaan iltapäivällä. Sanotaan, ettei näillä korkeuksilla aurinko nouse lainkaan Joulukuusta Tammikuun puoliväliin ja sen jälkeen vain muutamaksi minuutiksi kerrallaan. Mutta kyllä täällä valoa on. Valo näyttäytyy monella tapaa. Lumen kautta ja kun, yöllä on kirkas taivas, tähdet loistavat kilpaa kuun kanssa. Tämän kaltaista valoa ei juuri etelässä tapaa. Kaamos aika on niin ihana.

Lumikenkäilemässä joella kaamoksen keskellä ennen pimeyden tuloa. Ihana tummansininen hetki.

Otsalamppujen loisteessa

Retki Äkäslompoloon

Uudenvuoden aattona lähdimme retkeilemään mökin läheisyydestä hieman kauemmaksi Äkäslompoloon. Muru joutui jäämään mökki vahdiksi, mutta uskon yhden lepopäivän olevan sille hyväksi.

Ajatuksena meillä oli joko hiihtämään tai lumikenkäilemään. Pakkanen oli taas noussut melkein kahteenkymmeneen pakkasasteeseen (-20), joten paljon täytyi pukea päälle. Täällä olen oppinut kerrospukeutumisen salat. Vaatteiden ei niinkään tarvitse olla paksuja, kunhan on paljon kerroksia päällä. Ylimääräiset vaatekerrokset näin ollessa on paljon helpompi riisua tarvittaessa pois.

Päivä oli yllättävän kirkas. 

Matkan varrella täytyi useaan kertaan pysähtyä valokuvaamaan ja tallentamaan maisemat muistoksi. 

Hämäryys oli jo saapunut. Äkäsjoki lumen peitossa kaamosväreissä.

Ennen kuin olimme perille päässeet, ehti kirkas aika vaihtua hetkessä pimeämmäksi. Kello ei kuitenkaan vielä kolmea iltapäivällä ollut.

Jätimme auton parkkipaikalle ja päätimme maastoa ensin tutkiessa lähteä lumikenkäilemään. Oli jo niin pimeää, eikä latuverkosto ollut oikein tiedossa. Lumikenkäily tuntui turvallisemmalta. Laskettelumäessä tuntui olevan hyvin ihmisiä. Mutta muuten maastossa sai olla ihan rauhassa.

Maasto oli mukavan haasteellista, mutta turvallista. Otsalamppujen valon turvin suunnistimme pimenevässä illassa. Kierros muodostui lähes samoille seuduille, jossa olimme kesällä olleet. Lähdimme nyt vain toisesta suunnasta kiertämään, mutta Varkaankurun tutut maisemat paljastivat olemassaolo paikkamme.

Reitiltä löytyi kota, johon oli ehditty tulet laittamaan valmiiksi.

Lumikenkäilyn jälkeen poikkesimme Jounin kyläkaupalla katsomassa putiikkeja ja ostamassa lisää ruokatarpeita.

Ulkomaalaisia turisteja oli paljon liikenteessä. Venäjä, Englanti, Ranska ja Italia olivat ainakin kielellisesti edustettuina meidän suomalaisten lisäksi.

Samoilua mökin läheisyydessä

Lunta tulvillaan on raikas talvisää ja sitä on jonkin verran tullut lisää.

Pientä lumen luontia kulkuväyliltä ja raikkaan ilman tuoksuttelua.

Ihastellen puhtaan lumen puuteria.

Kävelylenkillä Muru sai välillä lepuutella tassujaan. Pieni koira ei jaksa pienillä jaloillaan kahlata lumisessa maastossa niin hyvin, kuin me iso tassuiset.

Ihana hämäryys taas hiipi kuin varkain. Silmä lepää siinä, mitä ympärillään näkee. Tämä on yksi niistä ilmaisista asioista, mitä ihminen saa katsella ja aistia.

Luonto, talven tuoksu, valo, hiljaisuus. Jumala kaiken ympärillä.

Retki Olokselle

Ihana kevyt pakkaspäivä siivitti meidät retkeilemään Olostunturille. Tällä kertaa otimme Murun mukaan. Uutta lunta satoi runsaasti ja se hieman vaikutti matkan etenemiseen. Olostunturilla oli myös jonkin verran ulkomaalaisia turisteja, mutta myös suomalaisia mökkiläisiä. Olostunturin juurella on oikein mökkikylä. Osa on varmasti hotellin käytössä ja omistuksessa, mutta paljon on myös yksityisessä omistuksessa.

Mistä tunnistaa ulkomaalaisen turistin ellei puheesta? No siitä, että heillä kaikilla on päällään samanlainen ulkohaalari Lapland hotellin logolla.

Eikä saisi nauraa, mutta monella taisi olla myös elämänsä ensimmäinen hiihtoreissu. Nimittäin "tyylillä mentiin."

Muru meni kanssa tyylillä. Tassut ja vatsan alus täynnä ihania lumipalleroita.

Olostunturi paikkana on meidän mieleen, koska siellä ei ole niin paljon ihmistunkua, kuin esimerkiksi Ylläksellä. Puhumattakaan Levistä, joka tosin maantieteellisesti on täältä kauempana, mutta ei sinnekään mahdoton matka ole ajaa päiväkäynnille.

Jouluinen Olos

Mukavaa on ihmislapsen olla. Päivät on olleet täynnä retkiä ja luonnossa samoilua. Uusia muistoja on kertynyt taas sydämeen ja mieli on kaikesta kiitollinen.

Kiitos kanssa matkasta!

Kuvat ja teksti by caro