Lankalauantain siivittämänä lähdimme ajelemaan kohti Enontekiön kuntaa. Sää on todella pilvinen ja tuulinenkin. Lunta on tupruttanut lisää ja pakkastakin lupailivat enemmän.
Ajatuksena meillä on patikoida jokin reitti Hetassa. Ajoimme tunturi-lapin luontokeskukselle ja katselimme hieman reitti vaihtoehtoja.
Ensin tarkoituksemme oli lähteä kiertämään Ounasjärveä, Aurinkokeino nimistä reittiä pitkin. Järvellä tuuli vaan niin lujaa, että suosiolla mietittiin jotakin muuta.
Palasimme siis autolle ja samalla lisäilimme vaatetusta.
Toinen vaihtoehto on lähteä kiipeämään ylöspäin. Hetan luonnonpuiston alue on laaja, joten valitsimme reitin, joka lähti näppärästi luontokeskuksen pihasta.
Reitti on osoitettu lumikenkäilyyn, mutta hyvin tampattua polkua pitkin ilman niitäkin onnistuu, ellei halua lähteä seikkailemaan valmiin reitin ulkopuolelle. Kiipesimme ylöspäin kohti Jyppyrävaaraa. Reitti ei ole mitenkään pitkä, alle kaksi kilometriä kokonaisuudessaan. Siis ylös ja alas kulkien. Nousu on ensiksi loivempaa, mutta jyrkkenee loppua kohden.
Hetan luonnonpuiston alueella on monta reittimahdollisuutta kävellen, mutta valitettavasti ne eivät ole talvikäytössä.
Tosin perille päästyämme kota oli varattu. Sen edessä oli pieni ihmislapsi nukkumassa, emmekä viitsineet mennä häiritsemään.
Täältä ylhäältä näkyy Ounasjärvi ja sen keskellä sydämen muotoinen saari. Takana häämöttää Pallas-Ounastunturien muodostama tunturiketju.
Maisemat ovat todella kauniit, vaikka on pilvinen sää, eikä näe niin kauaksi, kun selkeällä säällä voisi nähdä.
Joskus on hetkiä, jolloin ei näe kauaksi omassa elämässä. On kuin tämä pilvinen sää. Näkyy johonkin asti, mutta ei koko näkymää. Onko se ihmisen turvaksi. Kaikkea ei näe eikä tiedä. Varsinkaan kaikkea ei ymmärrä.
Pitää vain luottaa, että piilossa oleva näkymä avautuu ja selkenee tarpeeksi sitten, kun on sen aika.
Hetassa voi myös lasketella ja Jyppyrävaaralla on sen korkein kohta. Kiipesimme sen huipulle ja lähdimme lumikenkäilemään vaaran maastoon. Siellä oli moottorikelkalla tehtyjä polkuja, jotka helpottivat osittain meidänkin kulkemista ja varsinkin Murun, vaikkakin hanki kantoi ihmeen hyvin pienen koiran.
Täältä laskeuduimme alaspäin. Kovin on hiljaista. Muutamia lapsia ja nuoria on laskettelemassa. Pysähdyimme evästämään laskettelurinteen reunalle. Siihen on tehty hirrestä muutama penkki. Oivallinen paikka meille.
Muru odottaa malttamattomana omia eväitään. Matkan varrella se jo ehti niitä pyytämään, kun pysähdyttiin välillä juomaan. Ulkoilma tekee meille kaikille hyvää ja kasvattaa ruokahalua.
Muru on meidän lapin tunturikoira. Minusta tuntuu, että se on kuin kotonaan näissä lapin maisemissa ja luontoretkillä, aivan kuten emäntänsäkin.
Iltaa kohden sää alkoi selkenemään. Kierreltiin Raattaman kylällä ja poikettiin Vuontispirtin alueella katsastamassa mahdollisia talvikauden retkeilyreittejä valmiiksi. Ajatuksena retkeillä siellä jonkun sopivan päivän tullen.
Ihana päivä kyllä on takana. Vaikka tuuli kovasti, eikä päästy ensiksi suunnittelemalle retkireitille. Täytyy sanoa, ettei mistään jäänyt paitsi. Uskon, että meidän kuuluikin viettää tämä päivä juuri näin.
Yksi toivomistani retkikohteista oli juuri Hetan luonnonpuiston alue ja olen kiitollinen, että toive toteutui.
Innolla odottaen uusia seikkailuja
kanssasi caro ja jyke
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos sinulle!