keskiviikko 29. syyskuuta 2021

seikkailu lapin tuntureilla

 

Pallakselta Vuontisjärvelle

Aamu lähti käyntiin suurin odotuksin pakaten matkaan riittävästi evästä ja lämmintä vaatetta. Yksi pieni muutos matkaan tuli. 
Jyke katsoi uudelleen tuulen suunnan ja se tieto vaikutti myös matkakierron vaihtumiseen. Eli lähdemmekin patikointiretkellemme Pallakselta ylöspäin kohti määränpäätämme Vuontisjärveä.

Jo matkan alku näytti hyvin lupaavalta syksyisen värimaailman puolesta.



Ajettuamme Vuontispirtin lähellä olevalle parkkipaikalle, tuli taksi meidät sieltä noutamaan sovittuna aikana kello puoli yksi päivällä ( 12.30 )  ja kuljetti meidät Pallashotellin parkkipaikalle. Sanoisinko aika tyyris kuljetus. Melkein kahdeksankymmentä euroa ( 80 € ) tuli matkalle hintaa.
 
Paikka oli aivan ääriään myöten täynnä matkailijoita. Autoja oli pitkälti teiden varsilla. Ehdin jo ajatella, että mahdutaanko me enään ollenkaan mukaan. 

Minusta ei ole hauskaa patikoida "ruuhkassa". Koskaan kesällä tämän kaltaista väen paljoutta ei ole ollut. Lapin ruskasyksy on kantautunut monen korviin. Niidenkin, jotka täällä eivät normaalisti käy.




Mutta ei, ei se niin mennyt, onneksi pelkoni ei käynyt toteen.
Alkumatkassa Pallaksen juurelta lähtee monia pieniä reittejä kiertäen ympäristöä. Näillä alueilla riitti ihmettelijöitä ja poluilla on normaalia enemmän väkeä, mihin on tottunut. Me lähdimme suunnistamaan ensin Vatikurun luontopolkua pitkin, joka erkaantuu myöhemmin Taivaskeron kierrokseksi.

Ystävämme Porot ovat säyseitä luonnonkappaleita. Niitä näkee usein juuri täällä Pallaksen alueella.


Ylhäällä olevat huiput näyttävät olevan jonkin verran lumen peitossa. Täältä alhaaltapäin katsottuna se ei vielä näytä koko totuutta.
Itselläni on kolme puserokerrosta hyvän tuulen pitävän syystakin alla. Kaulahuivi kaulalla, hanskat kädessä ja pipo päässä. 
Tuuli tuivertaa voimakkaasti takaapäin. Ylös kiivetessä tuulikin voimistuu.

Katselen hieman säälivästi ihmisiä, jotka tulevat Taivaskeron kierrokselle menevää luontopolkua alaspäin viimaa vastaan.
Oli kyllä onni, että tuulen suunta tuli vielä tarkistettua ennen lähtöä.

Taivaskeron kierros kaartuu vasemmalle. Meidän reittimme jatkaa matkaa eteenpäin kohti Rihmakurun vaaroja. Välillä selvästä polusta ei ollut tietoakaan, mutta onneksi hyvät pylväsmerkinnät näyttävät tien.

Lunta ei ollut enään niin paljoa, kun tiesimme täällä olleen. Lumi kuitenkin toi liukkauden ja kosteuden tullessaan.

Lumisen alueen jälkeen, saimme taas nauttia tunturien värikylläisestä maaruskasta. Matkan varrella kosteikkoja on yllättävän paljon. Pakko on kulkea varovaisesti, sillä kenkien tai paremminkin sukkien kastuminen ei nyt sopinut. Vaihtosukat jäi ottamatta mukaan.









Kaarsimme edessä olevan Jäkäläkeron vasemmalta puolelta kohti Rihmakurua.

Patikoiminen on onnistunut hyvin suhteellisen suotuisessa säässä ja maastokin on tähän asti ollut helppoa ja tasaistakin.

Tunturilla sääolot voivat vaihdella nopeastikin. Sade ja auringonpaiste vuorottelevat kilpaa keskenään. 




Maasto laskeutuu kohti Rihmakurua ja siellä olevaa kotaa. Tällä matkalla muutamia vastaantulijoitakin on. 



Rihmakurun kodalta maasto muuttuu alkumatkalta lähes täysin. Muru selättää kaikki esteet helposti ja johdattaa kulkijat eteenpäin. Murulla on hauska tapa kulkea. Sillä kun on paimenen vikaa. 
Säännöllisin väliajoin tuo katsoo taaksensa ja tarkistaa, että kaikki matkalaiset ovat tallella. Jos joku on jäänyt jälkeen se pysähtyy odottamaan ja sen jälkeen matka voi taas jatkua.

Puhuttiinkin Jyken kanssa, että Murun toiminnasta on hyvä ottaa oppia. Ketään ei jätetä.

Hankalammasta maastosta päästyämme avautuu eteemme jälleen kauniit tunturimaisemat. Reitin varrella olevat polutkin ovat nyt selkeempiä, vaikkakin kivikkoisia.



Useampi retkiryhmä tuli meitä vastaan juuri tällä osuudella, Rihmakurun ja Nammalkurun välillä.


Näin vihdoin saavuimme Nammalkurun autiotuvalle. Kauhea pissahätä ja nälkä kurnii meidän kaikkien vatsoissa.
Nammalkurun maasto on kaunis ja laaja. Täällä voi levätä, syödä eväitä, paistaa nuotiolla sapuskaa, hoitaa vessatarpeet ja jäädä vaikka yöksi. Autiotuvan yhteydessä on myös vuokratupa. Siihen voisin itse joskus tulla yöpymään. Herkkäunisena en pysty nukkumaan lainkaan vieraiden ihmisten nukkuessa samassa huoneessa.
Toinen vaihtoehto olisi tulla teltan kanssa. Ainakin yksityisyys säilyisi. Telttailijoita näkyi useita nytkin paikalla olevan.

Nyt me kuitenkin parkkeeraamme itsemme autiotupaan, josta juuri on lähdössä iso porukka nuoria jatkaen omaa taivallustaan.



Nammalakurun autiotuvan ympäristö

Kylläpä onkin nälkä ja lämmitetyssä tuvassa tulee ihan uni. Hetkeksi saa riisua kengät jaloistaan ja levähtää, mutta ei nukahtaa, sillä matka jatkuu.
Kellokin on jo lähemmäksi kuutta ( klo 18 ) illalla. Seuraava etappi onkin tuossa ihan kiven heiton päässä.

Montellinmaja on jo tutumpi paikka meille. Olemme siellä useasti käyneet retkeilemässä. 


Montellinmaja sijaitsee Vuontiskerolla. Aivan huippupaikka huippunäkymin. Täällä onkin uusittu, sitten viime käynnin jälkeen wc-tilat ja maja on saanut seurakseen upean kodan. Montellinmajalla on myös yöpymiseen mahdollisuus. Vaikkakin se on paljon pienempi, kuin Nammalkurun autiotupa.

Tästä meillä on vielä patikointia jäljellä viisi kilometriä ( 5 km ) ja suunta on suoraan alaspäin liki koko matkan.
Montellinmaja

Näkymä alas Vuontisjärvelle




Ilta alkoi selkeästi hämärtymään. Aurinko on laskenut mailleen, kun saavuimme Röyninkurua pitkin alas Vuontisjärven ympäröimään maastoon. 
Täältä alhaaltapäin katsottuna maisemat näyttävät yhtä kauniilta, vaikkakin erilaisilta. Erityisesti varjot tuovat kauniin punertavan sävyn keron rinteille.






Olipa huikee patikointimatka. Kilometrejä tuli piirua vaille kaksikymmentä. Aikaa kului hitaasti edeten ja maisemia ihaillen noin kuusi tuntia.
Aivan huippu päivä ja vaikka jalat huutavat jo hoosiannaa, en tätä vaihtaisi pois.

Tekisin matkan vielä uudestaankin pienillä muutoksilla. Kenties yöpyminen luonnon helmassa voisi tulla kyseeseen.

Toivottavasti sinäkin pidit matkasta sanoin ja upein valokuvin ja päätät lähteä vielä jonakin päivänä omalle patikointiretkelle näihin sanoin kuvaamattoman kauniisiin  maisemiin.

syyslomaterveisin caro, jyke ja muru




kuvat ja teksti caro


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos sinulle!

finnmari

  Matkalla Finnmarilaiseksi Aurinko alkoi paistamaan risukasaankin. Vihdosta viimein työrintamalla tapahtuu jotakin positiivista, sitten kes...