lauantai 7. elokuuta 2021

korona vapaa näsijärviristeily

 

Saatiin kutsu veneileen näsijärvelle. Veneilyyn sopivaa viikonloppua mietittiin jo kesäkuussa yhdessä siskon perheen kanssa. Heillä oli mahdollista saada vene lainaksi ja pyysivät meitä mukaansa veneretkelle.

Eletään heinäkuun viimeistä viikonloppua ja tänään se kaikesta säätämisestä huolimatta on mahdollista. Ilmatkin tuntuvat nyt suosivan vesille lähtöä.

Ajoimme Tervakoskelta ensin vanhempieni luokse, jonne Muru-koira saa jäädä hoitoon. Löysin kyllä sillekin sopivan pelastusliivin Hämeenlinnan Fidasta, jos Muru täytyy ottaa mukaan veneelle, mutta kun hoitopaikka varmistui, en enään miettinyt. 

Laivan kapteeni perheineen odotti meitä jo Naistenlahden satamassa.
Valmiina vesille.
Ensin tutkaillaan ohjeet.
Ja sitten keula kohti Näsijärven kaunista ulappaa. Jykellä on monen vuoden kokemus purjeveneen ohjauksesta ja yhdessä tuumin vene saatiin laiturialueelta turvallisesti väljemmille vesille.
Tampereen naistenlahden satama on täynnä erikokoisia veneitä. Siellä sijaitsee myös Lapinniemen kylpylä, korkeita asuinkerrostaloja sekä hieman taaempana Koukkuniemen sairaala ja vanhainkoti.
Synnyinkaupunkini Tampere on kaunis kaupunki katsella myös tältä puolelta, vaikkakin useita nostureita näkyy rantaviivalla. 
Rakennuspuumi on vahvana käynnissä ja rantamaisemat rakennetaan lähes täyteen korkeilla kerrostaloilla. Ranta-Tampella, Santalahti ja Niemenranta ovat nyt olleet rakennuskohteina.
Yläkuvassa edessä Ranta-Tampellan alue
Tästä se varsinainen matka sitten alkaa. Jännää. 
Itse en maakrapuna veneilijäksi tunnustaudu, mutta mielenkiinnolla odotan päivän retkeä. Venekin on riittävän iso. Ei tarvitse pelätä jos hieman aalloissa keinuu. Ainoa huono seikka, minkä tulin huomaamaan oli, että tulen helposti huonovointiseksi keinuvassa veneessä. 
Siitä muistuikin mieleeni yksi veneretki taannoin Kreikan saaristossa. Merenkäyntiä oli sen verran, että meikä likka istui wc-pöntöllä koko matkan.
Ensimmäinen pysähdyspaikkamme sijaitsi ihanan ja seesteisen lahden poukamassa Ylöjärvellä. Kallioisella rannalla näkyi vain yksi mökki soutuveneineen. 
Tässä kohtaa sisko Hanna keitti kahvit perinteisesti kahvipannulla veneen keittiön kaasuliedellä.

Kahvihetki kannella auringon lämmittäessä iholla. Tähän voisi jopa mielistyä.
Yläkuvassa Kanasaari

Hymyä huuleen😄
Kauniit poutapilvet ovat yllättävän alhaalla.
Matka jatkuu isolla veneellä hiljaksiin eteenpäin. Monet pienemmät moottoriveneet huristavat kevyesti ohi. 
Tämä vauhti tuntuu niin mukavalta. Maisemiakin ehtii katselemaan ja toisten kanssa mielipiteitä vaihtamaan.
Itse olen yllättynyt kauneudesta, jonka Näsijärvi antaa. Aivan uusi perspektiivi järveltä katsottuna. 
Tietenkin niin.
Ylöjärven puolelta seilasimme Kämmenniemeen. Kuljemme Pohjoismaiden pisintä sisävesivuonoa pitkin ja alitamme upean museoviraston suojeleman Aunessillan.
Hienosti Jani ohjasi ison veneen sillan alta, kuin vanha tekijä, vaikka väylä ei kovin leveä tässä kohtaa olekaan. Turhaan jännitti tilannetta.
Vaikea sanoa, mihin kohtaan pysähdyimme illastamaan. Kello kävi jo kuutta illalla ja nälkä alkoi meillä kaikilla jo olemaan. Tein veneen keittössä salaatin ja keitin perunat. Reilun kokoinen lämminsavulohifile, savulohisalaatti, cremet, juustot ja patongit voineen olivat jo valmiina. Siskon mies Jani grillasi mehevät naudan lihapalat, paprikat, sipulit sekä kesäkurpitsa viipaleet.

Ateria katettiin mihinkäs muualle, kuin veneen kannelle. Mikä nautinto. Tyyni järvi ja rauhaisa paikka ympärillä hyvässä seurassa.
Bon appetit!
Kiireettömän ruokailun jälkeen on pakko jatkaa matkaa ja kääntää nokka takaisin kohti naistenlahden satamaa. Nyt tuli sellainen fiilis, että olisi voinut jäädä veneelle yöksi. 
Tosin tiesimme sunnuntain olevan sateinen, joten emme edes harkinneet asiaa. 
Pikku-Elsa keksi omaa tekemistä sillä aikaa, kun me Hannan kanssa putsasimme syömisen jäljet ja muutenkin hieman siistimme veneen tasoja ja lattiapintoja. Satamaan tultaessa on vielä wc:n tyhjennys edessä.

Aunessilta takaisinpäin tultaessa.
Ilta-aurinko värittää maisemat todella kauniisti. Tulee hieman syksyinenkin fiilis. Lämminkään ei enään ole, vaan joutuu turvautumaan lämpöisempään vaatekertaan.

Ylitsemme lensi vesiliitäjä, joka löysi satamansa.
Onnellinen perämies😍

Rentoa menoa. Kapteeni ja perämies luottavaisina ja tyytyväisinä matkan kulkuun.


Näsinneula, särkänniemi ja Ranta-Tampella.
Naistenlahden satamaa ja taustalla Tampellaa.



Niin kaunista on hiljakseen lipua satamaan. 
Oi jospa voisi kuulla vain veden liplatuksen auringon laskiessa mailleen. 

Tässä tapauksessa se ei todellakaan ole mahdollista. Vene pitää omaa potpotustaan ja kylpylän ravintolan äänet kantautuvat kauaksi. Vastarannalla Pursiseuran tiloista kuuluu musiikki kovalla. Siellä on bileet.

Ei ne kuitenkaan pois vie sitä fiilistä, jonka henkilökohtaisesti koin matkan aikana. Täynnä kiitollisuutta päivästä, jonka Jumala meille valmisti. Uskomattoman lämmin ja tyyni sää, kauniit maisemat. Ihana siskon perhe. Kiitos kutsusta ja kiitos seurasta.

Varmasti lähden vielä uudelleen jos kutsu käy.

Tampere on äärettömän kaunis kaupunki. Olen aina rakastanut synnyinkaupunkiani, jossa olen saanut viettää elämäni vuodet muutamaa vuotta lukuunottamatta. 
Nyt saimme yhdessä kokea myös kaupungin kauneutta järveltä käsin. Eikä siinä ollut läheskään kaikki, mutta hyvään makuun pääsi.

Jyke taisi päästä makuun vielä enemmän, sillä myytävien veneiden haku käynnistyi... 🙈... mitähän tästä ajattelis?


uusia tuulia kohti
caro ja jyke

teksti caro, kuvat hanna ja caro











Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos sinulle!

finnmari

  Matkalla Finnmarilaiseksi Aurinko alkoi paistamaan risukasaankin. Vihdosta viimein työrintamalla tapahtuu jotakin positiivista, sitten kes...