Voi kristus, kun on joskus vaikea elää omaa elämää ajattelematta koko aika muita. Miten ihmeessä aina ajaudun tähän. Oon jumissa. Yritän aina miettiä, minkä kokoinen oma elämäni olisi jos osaisin ajatella itseänikin.
Rankin kesä ikinä kohta takanapäin. Ei pelkästään kuumien helleilmojen takia. Vaan olen saanut työskennellä kesän paikassa, jossa ilman vaihto on suurin piirtein nolla. Paikassa, jossa maskin käyttö on pakollista. Naama ei hengitä. Keuhkot ei saa tarpeeksi happea. Henkitys on pinnallista ja se aiheuttaa heikkoutta ruumiissa.
Minä, joka normaalisti käyn ahkerasti lenkillä, jään kotiin työpäivän jälkeen jalat kipeenä seisomisesta ja kokoaikaisesta liikkeellä olosta. Ei tehnyt mieli tehdä yhtään mitään.
No joo, voit sanoa: älä valita.
Perusvalittaminen ei kuulukaan normaaliin käytökseeni. Nyt vaan jotain perustavaa laatua raskautta on ilmassa. Eikä vaihdevuodet sitä helpota.
Suorastaan ärsyttää.
Loma on edessä.
Tarkoitus olisi lähteä jälleen lappiin mökille rentoutumaan. Jykelläkin on takana pitkä kuuma kesä sorvin ääressä ja ansaittu kesäloma edessä.
Mutta mun mieleni on jossakin muualla. Pakkaaminen ei tunnu kivalta ja ajatus lähtemisestä mökille tuntuu elämäni ensimmäistä kertaa pakottavalta puuhalta.
Irinan biisi: Mä haluun olla yksin, haluun olla hiljaa, soi päässäni taukoamatta. Haluun vain nukkua rauhassa. Haluun olla niin, ettei kukaan vaadi, eikä kysy multa yhtään mitään. Katselisin vaan aaltoilevalle järvelle ja tyhjentäisin mieltäni kaikesta kuormittavasta. Auringon noususta iltahämärään.
Voisin nukkua 100 vuotta prinsessan unta ja sitten herättyäni kaikki olisi taas onnellisesti hyvin. Olisin jälleen voimissani.
Voimaantumista olen saanut kokea viikonloppuretkillä, jossa vesi on ollut elementtinä lähellä. Toivon totisesti, että muoniojoen lempeä liplatus tai voimakas pauhuna saa aikaan voimaantumista, jota nyt tarvitsen.
Oikeastaan nyt oikein aloin kaipaamaan sitä. Istumista isoilla rantakivillä katsellen joen liikehdintää.
Ehkä tää tästä helpottaa, kun saan ylikyormittavat ajatukset pois harteiltani ja mieleni rauhoittuu.
Kauneus ympärilläni antaa voimaa. Moninaiset kauniit kukat ja nyt loppukesästä on saanut ihailla perhosia, jotka runsain joukoin parveilevat kukkasten ympärillä.
Koko kesän on saanut katsella lintujen elämää. Eivät ne kehrää, eivätkä niitä ja Jumala pitää niistä huolen. Miksi minä, joka olen kallisarvoinen ihminen Jumalalle huolehdin jatkuvasti jostakin, joka painaa mielen alas ja hartiat lyttyyn. Jumala on luvannut pitää minusta huolen.
Jumala on luvannut antaa masentuneelle väkeä ja voimattomalle voimaa. Niin siispä pysyn Hänen virrassaan, vedessä, joka ei ehdy.
Hän on luvannut viedä vihreille niityille lepäämään ja virvoittavien vetten äärelle johdattaa. Sitä odotan.
Sitä odotan tulevalta lomalta. Jumalan virvoitusta ja uuden alkua.
kuvakortti: caro
Odottaen matkaa tästä eteenpäin, kun en tulevasta vielä mitään tiedä.
-caro
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos sinulle!