kohti unelmalomaa

Unelmaloma voi alkaa monella tapaa. Vauhdikas aamu kahvinkeittoineen ja puuroineen. Auton pakkaaminen on taitolaji. Jotta tavarat tulevat autoon oikeassa järjestyksessä. Harmillisempaa on kaivaa eväslaukkua tai termoskassia kaikkein alimmaiselta paikalta matkan teon keskellä. Joskus näinkin käy, mutta nyt päätettiin jättää kaikki stressi etelään ja vapauttaa mielemme rauhalliseen lomafiilikseen.

Ajo sujui hyvin selkeässä säässä. Uudet pysähdyspaikat pyrittiin valikoimaan monien joukosta niin, että wc käynnit pystyi hoitamaan samalla pysähdyksellä. Tekee välillä hyvää, ettei parkkiinnu samoihin kaavoihin.

Ainoastaan Tornion Prisma on vaan niin hyvä ja kattava, että sen kautta täytyy päästä ruokaostokset tekemään. 

Olin aiemmin jo ostanut kaikki kynttilät etelän Prismasta. Jostakin syystä kynttilä valikoima ei ole ollut riittävä pohjolan kaupoissa. Tarvitsemme lähinnä lyhtyihin tietyn kokoisia kynttilöitä ja niiden puute on valitettavaa.

Saman päivän iltana kotiuduimme mökille. Siinä kymmenen paikkeilla auto kaarsi omaan hyvin aurattuun pihaan. Täytyy antaa kiitosta Matinlompololle, joka hoitaa mökkitien ja piha-alueiden auraukset erinomaisella ammattitaidolla.

Ihana aurinkoinen sunnuntai herätti meidät uuteen päivään. Täällä on ollut suhtkot lämmintä päivällä, eikä yölläkään pakkasta ole juuri ollut. Se on vaikuttanut siihen, että lumi voi paikoin olla erittäin pettävää.

Tänään aamiaisen jälkeen halusin ensin laittaa mökin asumiskuntoon. On ihanaa, kun matot ovat lattialla ja pedit valmiina. Tulo iltana huussille ja mökille vietävien polkujen lapioinnin jälkeen mökki saatiin lämpiämään ja ruokatavarat niille kuuluville paikoille. 

Talvella on hyvä ensimmäinen yö nukkua alakerrassa ja laittaa yläkerta kiinni, jotta lämpö saadaan pysymään alhaalla.

Jyke hieman paranteli illalla lapioimia käytäviä helpommiksi kulkea.

Mielekkään, mutta pakollisen mökin kuntoon laittamisen jälkeen oli ihana päästä katsomaan, mitä Muonionjoelle kuuluu. 

Tosiaan lumi on aika pehmeää ja lumikengilläkin tarpominen haastavaa. saimme kuitenkin polun tampattua mökiltä joelle asti. 

Muru rakastaa lunta ja siitä on ihana tassutella hangen päällä, joka kantoi sen joten kuten.

Joen pinta oli myös yllättävän pehmeä. Vaikka kävelimme varovaisesti lumikenkien kanssa se petti jalkojeni alla. Oikea jalkani upposi niin syvälle, että virtaava vesi näkyi. Se pelotti. En ollut varma kantaako hanki vasemman jalan alla, kun ponnistan ylös Jykeen turvautuen. En edes tiedä, mistä sain niin paljon voimaa jalkaani ponnistaa vai oliko Jykellä niin vahvat käsivoimat, mutta pääsin onnellisesti pinnalle. Mutta kyllä tosissaan pelästyin. Nyt ei kyllä joelle ollut asiaa vaan pysyttelimme aivan rannan tuntumassa.
 

Illan tullen on ihana loikotella takkatulen äärellä. Rentoutua ja olla vaan. Ensiksi mietin tuleeko vieroitusoireita tv:n katselusta, mutta mitä vielä. Koko toosaa ei tullut kaivanneeksi, eikä mitään muitakaan laitteita. Kännykätkin olivat onnellisesti lentotilassa.

Pallas

Yksi lempipaikoistani on Pallastunturi. Haavenani olikin, että ehtisimme retkeilemään jossakin Pallaksen luonnonpuisto alueen monista mahdollisuuksista.

Maanantai päivän sää ei ollut järin suotuisa, mutta mielenkiintoinen.

Pallaksella on jonkin verran laskettelijoita ja hiihtäjiä, vaikka sää on usvainen ja tuulinen. Parkkipaikalla on kuitenkin runsaasti autoja. Yksi selitys on siihen se, että täältä lähtee monta retkeilyreittiä niille, jotka harrastavat päivän tai jopa viikon kestäviä patikointi reissuja hiihtäen. Onhan toki myös talvilomakausi menossa.

Pallashotelli ja ravintola ovat myös auki.

Pieni pala historiaa

Kävimme kysymässä hyvää kävelyreittiä, jonka voi koiran kanssa kulkea. Lähdimme maastoon eväiden ja hyvän mielen kera. Valitettavasti reitti, jonka ajattelimme kulkea estettiin lumivyöryvaaran takia ja retkeily jää sen vuoksi lyhyemmäksi.

Voiko maisema olla enään yhtä aikaa kauniimpi ja karumpi. Meidän toinen suunnitelma on kulkea tuonne Romanssikahvioon.

Muutamia varjohiihtäjiä suunnisti tuulen vieminä sumuisessa maastossa. Ajateltiin Jyken kanssa, että tuota täytyy päästä joskus itsekin kokeilemaan. Se näytti yhtä aikaa helpolta ja vauhdikkaalta. Uskon kuitenkin, että helppoa se ei ainakaan tule olemaan.

Romanssikahvilan eväät nautittiin ulkosalla. Kahvila on sulkenut ovensa, mutta löysimme suojaisan paikan istahtaa.

Otin uuden Jykeltä lahjaksi saamani kupposeni ensimmäistä kertaa käyttöön, joten kippis sille.

Se, että omiin suunnitelmiin tulee muutoksia ei meitä haittaa. Paremminkin se tuo mukavaa lisä jännitettä. Asenteestahan tuo on kiinni. Koskaan ei tiedä, minkälaiseksi päivä muodostuu.

Otamme päivän vastaan sellaisena, kun se meille annetaan ja nautimme matkasta.

Innolla odottaen jo uutta päivää.

💛

Kuvat ja teksti caro