elämää tikankolossa

Kiva kun tulit takaisin.
Täällä onkin ollut aika meininkiä. Pesäntekopuuhissa on monia muitakin lintuja ja aikamoinen sirkutus kuuluu lähiöpuista ja tuolta meidän takapihalta, jossa kasvaa mänty ja kuusimetsikköä.

Huomasin tuossa ruokaa hakiessani, että tervapääskyt kilpaa lentelivät ja painuivat kotikoloonsa naapuritalon katon alle. Mahtaa sielläkin olla aikamoinen piipitys käynnissä. Mitäköhän sen talon asukkaat tästä tuumaavat.

Meilläkin on ollut aikamoista vilskettä. Poikaset ovat kasvaneet kovasti ja ruoka maittaa.

Pesän puhdistus puuhatkin ovat jo alkaneet. Pienet poikasemme ovat kasvaneet niin, että vauvauntuva kuoriutuu jo pois. Ulostettakin syntyy runsaasti.

Isäntäväkemme ovat saaneet kasvihuoneprojektinsa eteenpäin muiden töidensä lomassa. Onneksi he eivat alvariinsa ramppaa täällä vaan antavat meille rauhan.

Pieni edesottamus tuossa meinas tulla harakan kanssa. Se kun rupesi röyhkeäksi ja yritti kotikoloomme tunkea. 

Saimpas sen ajettua matkoihinsa. Sen verran kiivas minäkin olen luonteeltani. Tulla nyt toisten pesää ahdistelemaan ja poikasia kyttäämään. Ei sen puoleen. Väittävät, että minäkin pesiä rosvoisin. Pyh, pois se minusta.

No, mutta mennään mukavimpiin asioihin. Tosiaan, niin kuin kerroin poikaset ovat reippaasti kasvaneet ja ruoka määrätkin sen mukaan. 

 Pesäkolon alue on siitä huippumesta, että täältä löytää paljon ravitsevaa ja monipuolista ruokaa. Erityisesti muurahaiset ovat lempiherkkua ja niitä piisaa.

Talon emäntä valitettavasti inhoaa meidän herkkuruokaa ja yrittää kaikin tavoin päästä muurahaisista eroon.

Olen myös taitava ja näppärä lennosta nappaaja. Kaikenlaiset siivekkäät melkeimpä kelpaavat poikasille.

Täällä pihapiirissä on aivan mahtavia väijymis paikkoja. Täältä pienen vaahterapuun lehtien alta on helppo väijyä saalista.

Emäntä tuossa minulle jutteli, että jättäisin nuo perhoset rauhaan, mutta minkäs minä luonnolleni voin. Menin sitten nappaamaan valkoisen sellaisen, kun kohdalleni niin helposti osui.

Maasta bongailen myös kaikenlaisia muitakin herkkuja, kuin nuo muurahaiset. Oikein maukkaita ja proteiinipitoisia toukkiakin löytyy.

Ymmärrän, että tuota emäntää alkoi yrjöttää meidän ruokavalio. Toisaalta olen kuullut, että jossakinpäin maailmaa toukkia syövät myös ihmiset. Niin ja heinäsirkkoja, etanoita unohtamatta. Täällä etanoita ei olekaan näkynyt. Ei ne meillä kävisikään kaupaksi, siilien ruokaa mokomat.

Tää elämä käy niin työstä, eikä kukaan maksa siitä palkkaa.

Ootko muuten kuullut tarinaa linnuista, jotka eivät kehrää, eivät niitä, eivätkä työtä tee. Kuitenkin Jumala pitää meistäkin huolen.

Ihminen on kuulemani mukaan paljon kallisarvoisempi, kuin yksikään meistä linnuista.

Vaikka minä olen niin kaunis ja täydellisesti tehty.

Tässä vielä esittelen itseni ja parhaan puoliskoni. Vahdin vaihdossa ollaan.

On täällä sellaisiakin eläjiä, joista emme piittaa. Nuo piikikkäät pistiäiset saavat pysyä meistäkin kaukana.

Lennokasta elämää täällä vietellään. Ensi kerralla voisinkin näyttää mallikkaita lentotaitojani, joita olen kehitellyt vuosien mittaan. Ja katsotaan, mitä muuta tässä ehdin kehitellä syöttöjen välissä.

Eikun moro Tamperelaisittain, täältä Tervakoskelta!

kertoen kuvien kera caro