tiistai 29. kesäkuuta 2021

käpytikan poikanen


Morjensta jälleen. Ihana nähdä sinua. 
Meillä puuhat sen kun lisääntyy ja poikasemme kasvaa. Ruokamäärät ovat jo aika mittavat. 
Kuten jo aiemminkin olen kertonut on elämä pyörinyt poikasten ympärillä.

Untuvapeite on vaihtunut meille tikoille sopivaan ja näyttävään asuun.

Minuako tulit katsomaan. Tässä olen. Uusin tulokas tähän perheeseen. Kuten huomaat olen poika, uljas nuorukainen punaisessa tukassani. On minulla siskokin, mutta sen verran ujo, ettei tohdi näyttäytyä.

Minua jo niin kiinnostaisi tulla ulos täältä kolosesta katselemaan hieman maailmaa. Ahtaaksikin tämä jo käy. Isä sanoo aina, että maltti on valttia.
Oikea hetki koittaa kyllä pian, mutta minun tulee olla siihen valmis.

Jaahas, taas on ruoka-aika. Nammmm..

Iskä tuo todella herkullista ruokaa. Mistä hän sitä aina löytääkään. Tykkään erityisesti isoista rapeakuorisista muurahaisista. Kyllä minulle siis kaikki muukin käy. Oon kaikkiruokanen.
Minä oon niin ylpee tuosta isukista. Oikein innolla odotan kun hän opettaa lentämisen salat.
Noi herkut on varmaan minulle. Odotan tässä luukulla malttamattomana. Pidän kuulemma aika kovaa mekkalaa. Tykkään olla äänessä.

Pihapiirin kaverit


Oon täältä kolostani nähnyt jo muitakin lentäjiä. Oispa kiva saada kavereita. 
Tuo käy tässä usein. Iskä sanoo, että se on meille harmiton västäräkki. 
Tuo on kans tullut tutuksi. Tuo pikkunen palleroinen. Kukahan se on. Noi kaksi on ainakin ihan eri näköisiä, kuin me iskän kanssa ollaan.
Me muuten muutetaan pian. Äiti lähti jo uutta pesää etsimään. Isukin kanssa asustellaan kolmistaan sillä aikaa. Ikävä on kova.

Tuossa pihapiirissä asustelee oudon näköisiä kookkaita lintuja, joilla ei ole siipiä. Ne juttelee minullekin kauheesti. Vaikka en niiden kieltä ymmärräkään, minusta tuntuu, että ne on mukavia olentoja. Sille toiselle kerroin, että me lähetään tänään, kun se kävi aamulla juttelemassa.
Oon niin innoissani.
Sitten minäkin olen tuolla korkealla puiden latvoissa tiirailemassa ja saalistan iiisoja herkkuja suuhuni ihan itse.



Huippua, että tykkäsit meidän perheestä. Pikkumunasesta tuli iso. 
Minä aion ainakin olla reipas poika. Isä ja äiti saavat olla ylpeitä minusta.

Ihan pikkasen voi jäädä ikävä lapsuuden kotia, mutta uudet maisemat odottavat super seikkailijaa.

Lupasin tulla moikkaamaan jossakin vaiheessa pihapiirini asukkeja, mutta katsotaan miten seikkailuiltani ennätän.

Heippodei, täältä tullaan.........


Niin tikkaperhe muutti onnellisena uusiin maisemiin kelopuun pesästään.
Täytyy sanoa, kuinka ihmeellistä olikaan seurata pesintäpuuhia näinkin läheltä.  Me saimme kasvihuoneemme samalla valmiiksi hyvällä yhteisymmärryksellä tikkojen kanssa.

Ikävä jäi jo tutuksi tullutta tikkaperhettä ja usko tai älä, mutta pihapiirissä on nyt myös liian hiljaista.


Kaikkea hyvää ja kaunista sinun elämääsi luonnon ihmeiden keskellä.
🐥
teksti ja kuvat caro

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos sinulle!

finnmari

  Matkalla Finnmarilaiseksi Aurinko alkoi paistamaan risukasaankin. Vihdosta viimein työrintamalla tapahtuu jotakin positiivista, sitten kes...