Tämän kaupungin olen aina halunnut nähdä omin silmin. Jostakin syystä järvien ympäröimän Tampereen asuinvuosien jälkeen olen ihastunut merenranta kaupunkeihin.
Kesän aikana tuli katsottua useita vapaita asuntoja sekä talviasuttavia loma-asuntoja meren ääreltä. Hanko, Tammisaari, Porvoo, Loviisa akselilla kaikki pienemmätkin paikat tuli netin kautta tutuksi. Tähän saattaa vaikuttaa vierailut Tammisaaressa ja Törson saaressa.
Ja ehkä hivenen verran Jyken uudelleen haaveilema purjevene hankinta. Hän nimittäin sai loppujen lopuksi minutkin kiinnostumaan asiasta.
Veneily ei ole koskaan ollut minulle se "juttu". Kuten postauksessani: koronavapaa näsijärviristeily, mainitsin. Mutta antaas nyt katsoa, mihin tämä kaikki johtaa.
Bypias
Saimme auton parkkiin aivan Porvoon vanhan kaupungin kupeeseen.
Ensimmäisenä itselläni on ajatus käydä Bypias liikkeessä. Pidän tästä Bypiasin kokonaisuudesta ja harmoniasta. Olen netin kautta bongannut yhdet housut heidän valikoimastaan.
Erityisesti minua kiinnostaa lierihattu, joka nyt kovasti on ollut esillä mainoksissa.
Kun astumme sisään myymälään, meidät otettaan heti vastaan, kuin kunniavieraat konsanaan.
Hassua, mutta tulee aivan sellainen tunne, kuin meitä oltaisiin siellä jo odotettu.
Normaalisti myymälöissä käymiseni on ollut lähes itsenäistä, enkä juuri apua ole halunnutkaan. Mutta, nyt tuntuu mukavalta saada heti palvelua, kun itsellänikin on valmiina tuotteet, joita haluaisin kokeilla.
Lukeudun myös niihin ihmisiin, jotka kelaavat päässään kaupassa jo kotona olemassa olevia vaatteita ja esineitä. Usein päädyn siihen, etten oikeasti tarvitse niitä, mitä silmäni himoitsee. Ja punnitsen tarkkaan, mitä ostan.
Kerrottakoon vielä, että rakastan kirppareita ja teen mielelläni löytöjä itselleni näistä paikoista.
Palvelu pelasi ihan loppuun asti. Meistä otettiin vielä yhteiskuva läksiäisiksi.
Ai että, pidän niin uudesta hatustani. Itseasiassa olin ensisijaisesti miettinyt valmiiksi ostaa ruskean lierihatun. Sitä väriä ei vaan enään ollut.
Vaihtoehtoina löytyi musta ja luonnon vaalea. Musta näytti liian synkältä, joten rohkaistuin myyjän kannustuksesta kokeilemaan vaaleaa sävyä.
Yllätys olikin myönteinen ja niin minusta tuli vaalean lierihatun omistaja.
Eikä palveluhenkisyys tähän päättynyt. Saimme hyvät vinkit paikallisista kahviloista.
Vanhan kaupungin miljöö
Etkä ikinä arvaa, kuka tuli meitä vastaan. No itse Mister Andy McCoy. Eikä siinä sinänsä mitään mainittavaa, mutta hän tuli minulle kertomaan, kuinka upea hattu päässäni on. Hatut kuuluvat Andyn omaan pukeutumiseen vahvasti ja ehkä hän siksi bongasi minut siinä kadulla.
Kyllä nyt ainakin pidän hattuani mieluusti päässäni.
Kiertäessämme päädyimme tämän viehättävän portin edustalle, jonka kupeessa keltaiseksi maalatussa vanhassa hirsitalossa toimii tee- ja kahvihuone
Päätimme kurkata Cafe Helmen sisätiloihin ja paikka vei heti mennessään.
Emme enään ajatelleetkaan katsastaa, miltä muut kahvilat vaikuttavat. Tämä erikoisen idyllinen ja täynnä kaikkea vanhaa henkeä huokuva kahvila täytti mielemme.
Cafe Helmi
Löytyihän sieltä, eikä siihen valintaan itse asiassa kauaa aikaa edes mennyt. Ehkä turhauduin kiireellisyyteen, kun taas itse olin fiilispohjalla kahvilaan saapunut.
Valinnat osuvat kuitenkin mielestämme hyvän makuisiin leivonnaisiin. Jyke ottaa pähkinäisen omenapiiraan, jossa lisäksi makuna esiin tulee ainakin kardemumma, neilikka, kaneli ja ripaus sitruunaa. Piiras tarjoillaan halutessaan vaniljakastikkeen kera.
Itselleni valitsen valkosuklaamustikka juustotortun, jonka pohjana yllättäen onkin pehmeä suklaakakkupohja.
Mainostavat, että tuotteet ovat itse tehtyjä ja kyllä, maku on kotoinen.
Juomaksi otamme tummapaahtoista kahvia. Kahvi kaadetaan tiskillä valkoisiin posliinikannuihin. Kahvikupit saa asiakas hakea erikseen, niille kuuluvalta tarjoilupöydältä.
Käymme istumaan pienemmän huoneen pyöreään ikkunapöytään. Meillä on hyvä fiilis ja näin ihastuttavan hienostelevassa miljöössä tuntuu oma olo enemmänkin alipukeutuneelta.
Hienot sinikuvioiset posliinikupit kultareunuksella tuo tunteen, että olisi jossakin toisessa ajassa.
Cafe Helmi on täynnä erilaisia yksityiskohtia ja erikoisia esineitä. Kahvilassa on eri kokoisia tiloja, joista jokainen on sisustettu omalaatuiseen tyyliinsä.
Seiniin on ripustettu useita muotokuvia. Kenties kahvilan omasta historiasta kertovaa tarinaa saa lukea katsellessaan ympärilleen.
Tämä ihastuttava koirapari kuljeskeli hiljakseen kahvilassa tutkimassa keitä kahvilaan on saapunut. Tapasin heidät uudestaan takapihalle mennessä.
Kun pääsin lähemmäksi näin vanhemman rouvan kulkevan portaita pitkin ylöspäin ja mainitsin ääneen kilteistä koirista. Rouva siihen vastasi, että talon koiria ovat. Tästä päättelen, että kahvilan yläkerta on asuinkäytössä.
 |
| Pihalle johtavat siniset ovet |
Vaikka sää on kaunis ja aurinkoinen, ulkona istuminen tuntuu syksyisen viileältä. Erinomaisen hyvä päätös olikin jäädä sisätiloihin tunnelmoimaan rauhassa.
Cafe Helmen sisäpiha on nätti. Ulkokalusteet sopivat mainiosti juuri tähän miljööseen. Pihassa kiipeävä rehevä villiviini on saanut kauniin syksyisen värityksen.
Jostakin syystä tykkään valokuvata myös wc-tiloja. Tämän kahvilan vessa olikin erikoisen pieni. Hyvä kun kääntymään pääsin.
Ennen taloissa ei ollutkaan sisävessoja. Tämäkin todennäköisesti on rakennettu myöhemmin. Yläkuvassa olevan yksityiskohdan tallensin lavuaarin vierestä.
Voih, täällä olisi ollut vaikka kuinka paljon kuvattavaa ja tutkittavaa, jos olisi vain kehdannut. Ehkä talon väki on tottunutkin kuvaaviin turisteihin. Ja onhan tämä ilmaista mainosta, niin hyvässä, kuin kenties pahassakin, joskus. Itse ainakin haluan olla rehellinen omasta kokemuksestani.
On aika jättää kahvilassa tunnelmointi ja siirtyä eteenpäin katselemaan viehättävää Porvoon silhuettia. Odotan oikein viihtyväni Porvoonjoen ympärillä, joka antoi jo hieman esimakua sillan yli tultaessamme.
Tervemenoa Vanhan Porvoon puoteja ja kahviloita ihastelemaan. Kenties löydät itsellesi aivan toisen, omanlaisesi
tunnelmapaikan.
porvoon terveiset caro ja jyke
teksti ja kuvat caro
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos sinulle!