sienisympatiaa

 

Kotiin paluun jälkeinen aamu valkenee äärettömän sumuisena ja kauniina. Niin sumuisena, ettei paljoa eteensä nähnyt. Otan kamerani ja lähden kuvaamaan ajatellen taltioida kauniita sumukuvia. Eihän siitä mitään tullut. Sumu on niin sakeaa.

Murun kanssa hiippailimme sumun keskellä odottaen sen hälvenemistä. 

Yht´äkkiä kirkas aurinko tulee viistosti vasemmalta ja päivä alkaa kirkastumaan.

Katselin ympärilleni piha-alueella ja huomasin mustesienten nousevan voimakkaasti keskeltä hiekan ja nurmikon rajaa.

Itse en lukeudu erityisesti sieni-ihmisiin, mutta sympatiat kaikkia sienestäjiä- ja erityisesti Jykeä kohtaan nostaa päätään. Pidän sienestä ruokana, mutta sen tahmea pinta ällöttää niin, etten voi poimia sieniä. 

Kaikki menevät sienimetsään. Joka tuutista siitä saa lukea. Sieniä löytyy tänä syksynä runsaasti. Miksi minä en ole innostunut asiasta?

Kerroin löydöstäni Jykelle ja hän innostuu kovin. Seuraavalla tauollaan töistä, lähdemme yhdessä sienimetsään omalle pihamaalle. Jospa sittenkin saan sienipureman ja hyvän empaattisen kokemuksen.

Sieniajatuksesta innostuneena unohdan täysin sumukuvien valokuvaamisen auringon lomasta. Niinpä aurinko ehtii jo voittaa nopeasti sumun, eikä sumusta ollut enään tietoakaan. 

Nämä luonnon hattivatit ovat itseasiassa aika sympaattisia.

Meillä Jyke hoitaa näppärästi ja osaavasti sienten poiminnan sekä putsauksen ja latoo ne pyytessäni nätisti tuomaani koriin liinan päälle.

Tässä kohtaa estetiikka on osa myös sienten poimintaa. Ainakin minun mielestäni saa mennä kauneus edellä.

Murukin osallistuu omalta osaltaan. Tosin sillä taitaa olla toiset hajut nenän päässä. 

Viikon poissaolon jälkeen piha-alueen tutkiminen ja uutisten lukeminen kuuluu sen tärkeimpiin tehtäviin. 

Todennäköisesti tällä kumpareella ovat metsän peurat vierailleet.

Mustesieni maistuu todella hyvältä, eikä sille tarvitse tehdä mitään ylimääräistä pesun lisäksi. Vaikka sienen ulkomuoto ei parhaimmasta päästä olekaan. Verrattuna esimerkiksi suppilovahveroihin, niin maku on bueno.

Sienet pääsevätkin paistinpannulle. Mausteeksi sopivasti suolaa. 

Sienten kylkeen Jyke paistaa erilaisia kasviksia fetajuustokuutioiden kanssa. Ja hyvää on. Niin helppoa ja hyvää. Taisipa laittaa joukkoon vielä lirauksen Kikkoman soijakastikettakin.

Saapi nähdä ensi syksynä, miten meikäläinen innostuu aiheesta. Pääsenkö pihaa kauemmaksi sienimetsään.

runsasta sienisatoa sinulle, joka sitä rakastat

-caro

teksti ja kuvat caro