torstai 28. lokakuuta 2021

tiirinkosken tehdas


Hämeenlinnassa on mielestäni yksi paikka ylitse muiden. Olen kiitollinen silloiselle poikaystävälleni ja nykyiselle miehelleni, että hän vei minut aikanaan treffeille Tiirinkosken tehtaalle. 
Tuolloin ei mitään odotuksia paikan suhteen ollut. Mutta yhden käynnin jälkeen, vierailuja on tullut jo useita.

Tästä on vähän, niin kuin, silloin tällöinen päiväretki kohde tullut. Eikä pelkästään minulle, vaan myös mieheni ja tyttäreni viihtyvät Tiirinkosken maisemissa.



Ajan täällä saa kulumaan helposti. Ensin kierrellään ja katsellaan, mitä täältä tänään löytäisi matkaan mukaan. Nyt syksyllä on hyvä aika katsastaa myös syysuutuudet ja talvikin jo nurkalla häämöttää.

Lapsille täällä on ollut usein tarjolla vain hempeitä sävyjä, mutta nyt yllätyksekseni bongasin kirkasta oranssia, keltaista, pinkkiä ja jopa mustaa.

Parasta paikassa on kokonaiskuva miljööstä. Kaikki yhtä suurta tilaa. Isoista ikkunoista tulee riittävästi valoa kaikkialle entisen navettarakennuksen sisälle.

Lattiasta kattoon, seiniä myöten, pinta on ihanan rouhea eri vaalean sävyissä. Vaikka kyseessä onkin vanha navetta, niin tänne on saatu luotua ripaus tehdasmaisuutta myymäläkalusteilla.



Täällä on sillain hauska kierrellä, kun joka puolella on jotakin. Yhteen sopii lastenosasto leluineen ja toisella sivulla saattaa olla kodin sisustustarvikkeita. 

Nyt onkin jostakin syystä paljon erilaisia säilytystavaroita esillä. Rottinkisia, metallisia ja kierrätysmateriaaleista tehtyjä, hieman muovin tapaisia ämpäreitä.

Näyttää siltä, kun tavaroita tulisi kovasti ovista ja ikkunoista, eikä niitä ole ehditty vielä kunnolla järjestämään paikoilleen.

Kissa miauu, on vakiporukkaa. Se viis veisaa asiakkaista ja tiedän kokemuksesta, että valokuvaajat ovat sen inhokkeja.

Tiirinkoskella on aina ollut tuotteita kausittain ja ne vaihtuvat usein. Tuoksukynttilöitä täällä on aina, mutta muuten kynttilöitä ja muita jouluun liittyviä valoja ja koristeita ei juuri ole saapunut myymälään. Tai sitten ne vielä odottivat omaa vuoroaan avaamattomissa laatikoissa. 

Itselleni etsin mukaan miellyttävän tuoksuista huonetuoksua. Niissäkin on vaihdettu tuottajaa. Käyttämääni pyykkietikkaa en enään löytänyt hyllystä. Muutenkin vaikutti siltä, että myymälä on pienessä murroksessa suhteessa myytäviin tuotteisiin.

Vaihtelu virkistää.

Vaikea sanoa, onko liian ahdasta ja liikaa tavaraa ahdettu kerroksittain hyllyihin. Ehkä hieman tunkkaisempi, kuin mihin on ennen tottunut. Kävelemään pääsi oikein hyvin, ei siinä mitään.


Kaipaamaan jään hengailupaikkaa. Täällä on ennen ollut kauniisti laitettu sänky liinavaatteineen ja takan edessä penkki, jossa sai katsella tulta ja lukea vaikkapa sisustuslehtiä. Nyt löysin vain pienen sekaisin olevan sohvan, täynnä tyynyjä ja peittoja.
Nämä suloiset pehmolelut ovat valloittaneet pöydän. Harmikseni ei ole nyt ketään, kenelle näitä ihanuuksia ostaisin. 
Muistan, kun oma tyttäreni oli pieni. Ostin usein jonkun pehmeän pupun tai nallen, jotta saisin laittaa niitä kodin koristeeksi. Vaikkapa sohvan nojalle istumaan. Ne on niin hellyyttäviä. 
Vieläkin on nalle ja pari pupua istumassa sopivassa nurkassa, katselemassa elämän menoa.
 
Siskon tyttökin on jo kasvanut ulos pehmoleluista. Viisivuotis syntymäpäivä lahjatoiveena onkin ylättäen jo Barbinukke. Miten voi näin nopeasti mieli muuttua, kun kesällä kurvailtiin vielä vauvanrattailla Baby börnit kyydissä.  

Ennen lähtöä ulos lampaita katsomaan, on aika juoda kupilliset hyvää kahvia korvapuustin kera. Tyttärellä yllätti isompi nälkä ja runsas salaattiannos tyydytti sen tarpeen.



Löysin, kuin löysinkin itselleni oikein hyvän ja miellyttävän huonetuoksun. Olen ostanut näitä Skandinavisk tuotteita ennenkin. 
Tuoksu on kyllä aika voimakas, riippuen tietysti tilan koosta, mutta se on riittoisa. Kotona joudun laittamaan purkin korkin kiinni aina väliajoin, juuri tuon voimakkaan tuoksun takia.

Kassan kautta pihalle, jossa lampaiden määkiminen kuuluu lifestyle myymälän ovelle asti. 
Kävelemme ensin lampaiden aidatulle, pienehkölle ulkoilualueelle. Niitä ei ollutkaan siellä, kuin muutama ja äänikään ei tuolta kantautunut. Mihinkähän ne on viety. 
Ei kun isompaa ääntä kohti.


Sitä ennen morjestettiin talon kukkoa kanoineen.


Täällähän nämä ihmisen lempieläimet ovat sisäaitaukseen päässeet. Osaavat nekin niin, kuin koirat, tosi mielellään ottaa rapsutuksia vastaan. 

Lampaat ovat aina olleet mun lempi kotieläimiä koirien lisäksi. Joskus olen haaveillutkin, jotta saisin oman pikkuisen lammaslaumani. Eikä tuo ole ollenkaan sanottu, vielä ehtii. 

Nyt olisi siihen sopivat maalaispuitteetkin olemassa. Tämä todellakin on toteutettavissa oleva unelma.



Nyt näyttääkin olevan lampaiden keritsemisen aikaa. Lampaat on jaoteltu ryhmiin sen mukaan, onko turkki leikattu vai ei. Työn touhussa hääri kaksi reipasta nuorta naista. Lienevätkö unelma-ammatissaan. 
Itse voisin kuvitella tekeväni tämän kaltaistakin työtä ainakin harrastuksen puitteissa. 

Eläimet ovat ihania ja lepposia, eivätkä valita niin, kuin me ihmiset. Uskon myös eläinterapiaan. Useimmat kotieläimet rakastavat rapsutusta, silittämistä, halaamista ja lempeitä sanoja. Itse saan niin paljon, kun voin oikein kunnolla Muru-koiraani rutistaa halipulaani. Aivot saa lepoa. Stressi kaikkoaa. Murheet pienenee. 
Eläimen välitön rakkaus on kaunista ja puhdasta. Ja niin antoisaa.

Lampolan jälkeen kiersimme isommalle aidatulle alueelle, jossa ylämaan karja tepsuttelee ison muonakupin äärellä.

Tiirinkosken tehtaan miljöö on hyvin maaseutumainen. Tänne ei korkokengissä kannata lähteä, jos aikoo katsella miljöötä yhtään enemmän, kuin lifestylemyymälän puolelta. 

Lapsille eläimet ovat varmasti se paikan mieluisin puoli.


Nämä komeat ja kauniit hevoset pitivät kauempana sen verran kovaa hirnumista, että pitihän heitäkin käydä katsomassa.
Monenmoista näkemistä ja kokemista voi löytää hyvin pienistäkin asioista. Maaseutu tuo tullessaan rauhaa ja viihdykkeitä. Eikä täältä kukaan ole koskaan ajanut pois. 
Välillä mietin, kuinka paljon tämän kaltainen työmuoto antaa omistajilleen ja työntekijöille.
Voisinko itse olla puuttumatta kaikkeen. Vai uskallanko luottaa toisten osaamiseen. Kuinka pitää kasassa tätä koko palettia.

Nautimme kyllä kovasti aina, kun käymme ja jokainen vuodenaika antaa oman suloisen värinsä miljööseen, niin sisälle, kuin uloskin.






Keltaiset lehdet puissa,
antaa auringon kultaisen hohteen.
Sitä ei ole vuodenajoissa muissa,
Tiirinkoski luo hyvän syksyisen kohteen.

On monenlaista katseltavaa,
vaatteita, tavaroita kaikenlaista.
Keittiössä tarjolla suolaista ja makeaa,
palvelukin suurenmoista.
 
                                                           caro



teksti ja kuvat caro

2 kommenttia:

  1. hei , voitteko poistaa henkilökohtaiset email tilit jotka ei ole enää toiminnassa , lähetin kahteen email tiliin postia mutta ne ovat näkyneet lähtevissä jo 1kk ajan enkä saa niitä mitenkään
    pois sieltä , viestit käsityivät paksuja suuria villasukkia h. 20 €/pari kiitos , kati henriksson Kärkölä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Kati. Kiitos viestistäsi. En päässyt jättämään viestiä sivullesi "jane bond". En aivan ymmärrä, mistä villasukista on kysymys. Minulla kun ei ainakaan ole villasukkia myynnissä vai olisitko niitä kaupannut minulle? Ota yhteyttä halutessasi caroanneli@gmail.com jos haluat.
      t. Caro

      Poista

Kiitos sinulle!

finnmari

  Matkalla Finnmarilaiseksi Aurinko alkoi paistamaan risukasaankin. Vihdosta viimein työrintamalla tapahtuu jotakin positiivista, sitten kes...