maanantai 31. toukokuuta 2021

pitkäkoski-ruutinkoski-haltiala-backaksen kartano

 Se pitää kokea, se pitää elää
Kutsu vierailulle veljeni perheen luokse otettiin vastaan ilolla. Tiedossa kaunis retkeilypäivä ihoa hellivässä aurinkoisessa säässä.
Suunnitelmana kiertää Vantaan upeita ulkoilumaastoja kymmenen kilometrin verran.
Isäntäpari tuntee reitistön kuin omat taskut, joten siinä on helppoa olla matkassa mukana.

Lähdimme Jyken ja Murun kanssa Tervakoskelta ajelemaan Vantaan Ylästöön, jossa veljen perhe asustaa.
Siellä keittelimme kahvit termospulloon ja pientä naposteltavaa reppuun mukaan. Murulle ja Manulle tietysti omat murkinat.

Jo heidän takapihaltaan johti polku kauniissa miljöössä valkovuokkojen ja kukkivien ketunleipien läpi kohti Pitkäkosken luonnonsuojelualuetta.




Pitkäkosken luontopolku kulkee lähellä joenrantaa.
Kauniin keltaisen värisiä Rentukoita kasvaa kosken rannalla useita ryppäitä.
Alue on vanha ja erittäin kaunis. Sanoisinko oikein silmiä hivelevän kaunis runsaine kasvustoineen. Siellä kasvaa todella vanhoja ja korkeitakin puita. Alkukesän kukkaloistokin on parhaimmillaan. Valko- ja keltavuokot siivittivät retkeilijän matkaa. Niitä kasvoi joka puolella.


Pitkäkosken luontopolku on helppo kulkea. Reittimahdollisuuksia on monia ja uskon, että lapsetkin viihtyvät täällä. Matkan varrella on useita levähdyspaikkoja, jossa voi nautiskella omia eväitä kauniin kosken rantamaisemissa.
Koski on myös suosittu kalastajien keskuudessa. Täällä näkyikin eri-ikäisiä kalastajia. Erityisesti bongasin nuoria vapojen ja virveleiden kanssa.



Pitkäkosken ulkoilumaja tarjoaa muhkean maittavat munkit. Kahvilaa pitää yksityinen, joten taattua tuoretta ja ensiluokkaista herkkua on tarjolla. Munkki on kyllä kehumisen arvoinen. Vaikea sanoa näin entisenä Tamperelaisena kumpi on parempi. Pyynikki vai Pitkäkoski.
Ulkoilumaja poikkeaakin yllättäen maantieteellisesti Helsingin puolelle. Paikka tuntuu olevan kovasti ulkoilijoiden suosiossa. Onhan vieressä upeat maastot.
Sylikkäin





Matka jatkuu kosken toisella puolella.

Pitkäkosken alueen hulppeat maisemat ja kosken pauhuna ovat mitä rentouttavinta ajan vietettä. Matkan taittaminen ei tunnu missään. Ajantajua ei ymmärrä, eikä ajankulua huomaa.

Tämä erikoinen keltakukkainen kasvi on kevätlinnunsilmä, joka viihtyy kosteissa paikoissa.



Alue, jonne pyöräilijöillä ei ole asiaa. Vaikkakin vahingossa tuonne voi eksyä? Päättelin, kun muutama pyörilijä tuli reitillä vastaan.

Tästä alkoi Ruutinkosken alue, joka sijaitsee Haltialassa. Ruutinkosken luonnonsuojelualueen omistaa Helsingin kaupunki.








Ruutinkoski johdatti meidät Helsinkin kaupungin omistamalle Haltialan maatilalle, jossa ensimmäisenä meitä oli vastaanottamassa tämä komea rouva, joka selvästikkin nautti huomiosta.
Taaempana leppoisaa lauantaita viettivät muut nautaeläimet.
Lampola on harmillisesti kiinni koronan vuoksi. Ymmärtäähän sen. Lampaat ovat vaan niiiiiiiin iihania. Haltialan kotieläintila on kuulemani mukaan suuressa suosiossa. Siltä kyllä näyttikin. Paikalla viihtyi kaiken ikäiset.
Kuuleman mukaan poliisihevoset pääsevät myös näille laitumille viettämään kesää.

Haltialan tilalla sijaitsee Vanha Pehtoori, joka on yksityisessä omistuksessa. Kahvila & ravintola, sekä kaikenlaista ohjelmaa tiedossa ympäri vuoden. Googlettamalla on paljon viisaampi.
Paikka oli aivan tupaten täynnä ja jonoakin ihan riittävästi, joten lainasimme vain wc palveluita ja jatkoimme matkaa.
Mutta.....tänne on ehdottomasti tultava joku toinen kerta uudestaan nauttimaan jotakin hyvää syötävää. Sen verran tunnelmalliselta paikalta vaikutti, että sen fiilis täytyy päästä itse kokemaan ajan kanssa.


Tosiaan me lähdimme tästä sitten eteenpäin ja maisemat sen kun vaan paranivat. Ylitimme ihanan pikkusillan, jonka kaiteessa roikkui muutama rakkauden täyteinen lukko. 


Reitti vei meidät Haltialan maatilalta siltaa pitkin joen toiselle puolelle. Seuraava etappimme olikin Backaksen kartano Vantaan Pakkalassa.
Huikee miljöö kaiken asutuksen keskellä.
Backaksen kartanolla onkin pitkä historia, josta voi lukea vaikka 
wikipediasta.
Me pysähdyttiin juomaan kesäkahvila olohuoneessa muutamat virkistävät ja samalla koirat saivat levähtää. Mitä ihanin toukokuinen ilta kauniissa miljöössä. Hetki istahtaa ja katsella ympärilleen.


Olen itse todella yllättynyt, kuinka monipuolinen ja kaunis maasto näillä seuduilla on. Vaikkakin kyläilemässä Vantaalla veljeni perheen luona on tullut käytyä useasti ainakin kahdenkymmenenviiden vuoden ajan (25 v.) en ole osannut nähdä tätä kaikkea kauneutta ympärillä.

Aivan kuin silmäni olisi avautuneet, että täälläkin voi olla kaunista. 
Olen pahoillani, mutta Eteläisin Suomi ja erityisesti Vantaa - Helsinki alueena, ei ole koskaan ollut lempi paikkojani. Varmaankin siitä syystä en ole niin halunnutkaan nähdä sen kaikkea kauneutta tai syvemmin tutustua siihen.

Nyt olen enemmänkin, kuin iloinen, että minut vietiin näkemään ja kokemaan paikan monipuolisuus.
Reittimme jatkui siis Pakkalan kautta takaisin, tämän suuremmoisen ja vanhan metsän läpi Ylästölle.

Ihan huippu retkipäivä. Täytti kaikki odotukset. Nekin, joita en osannut edes odottaa. Tänne on päästävä uudelleen vielä tänä kesänä kokemaan ainakin ne, jotka jäivät tältä reissulta kokematta. 
Meille ehdotettiinkin retkeä pyöräillen. Ehkä se on seuraava retkemme Vantaan ihmeellisessä luonnossa.


Superhyper kiitokset  marko ja kati

nähdään taas kiitosten kera caro ja jyke



 




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos sinulle!

finnmari

  Matkalla Finnmarilaiseksi Aurinko alkoi paistamaan risukasaankin. Vihdosta viimein työrintamalla tapahtuu jotakin positiivista, sitten kes...