miniloma lappiin koronan siivittämänä

Lappiin koronasta huolimatta

Eletään todella erikoista aikaa suomessa ja muualla maailmassa. Suomen rajat on laitettu kiinni ja Uusimaa on suljettu muulta Suomelta. Monet ihmiset joutuvat perumaan omat lomansa. Toukokuu on puolessa välissä. Miten kesän käy.

Mekin lähdimme liikenteeseen pienellä jännityksellä. Onko tämä nyt sallittua liikkua kaupungista toiseen. Kunnasta toiseen. Etelästä pohjoiseen.

Monet tutut paikat matkan varrella olivat sulkeneet ovensa. Tuttu kala paikkamme Vihiluodon kala oli kiinni. Torniossa kuitenkin saimme ostaa kaikki ruoka tarvikkeemme, kynttilät ja pesuaineet paikallisesta Prismasta.

Poikkesimme katselemassa autiota Kukkolankoskea. Vesi oli joessa matalalla ja lunta näyttäytyi vielä siellä täällä. Olo oli haikea.

Ajoimme suoraan mökille turvautuen omiin eväisiin. Ei tullut mieleenkään pysähtyä yöpymään minnekään, saatika syömään johonkin ruokapaikkaan. Noh, monet niistäkin olivat joutuneet sulkemaan ovensa hallituksen antaman ohjeistuksen myötä. Eri paikkakunnille saavuttua siellä täällä löytyi kuitenkin kylttejä, joissa luki; take away. Ravintoloitsijat yrittävät näin ylläpitää edes jonkinlaista liiketoimintaa. Tulee paha mieli muiden puolesta. 

Tiellä sai olla varovainen. Teerien soidinmenot olivat käynnissä. Linnut olivat todella rohkeita liikkuessaan tiellä ja tien varsilla. Ja heitä oli useita kymmeniä liikkeellä alkuillasta.

Myös porot olivat runsain joukoin liikkeellä. Niitä nyt on aina, mutta nyt tuntui siltä, että heilläkin oli jotakin menossa. Varsonnan aika on alkanut ja nuoria vasoja saakin varoa autolla liikkuessa. 

Porot ovat yleisesti ottaen arkoja eläimiä ja niitä lähestyttäessä ne ottavat kaviot alleen. Autotiellä oltaessa olen nähnyt poroista toisen puolen. Ne paremminkin näyttävät siltä, kuin omistaisivat koko tien. Ja sitä paitsi niillä ei koskaan tunnu olevan kiire minnekään.

Retkelle virittäytymistä

Kaikki ei ole niin yksinkertaista kuin luulisi. Vaikka toukokuussa lumet ovat pohjoisestakin kutakuinkin lähteneet saattaa sitä vielä riittää runsaastikin. Tämän talven lumitilanne on ollutkin runsaan puoleista. Niinpä mökin ja joen välinen metsäalue oli vielä niin umpihankea, että se piti kulkea läpi lumikengillä. Mutta mistä lumikengät koiralle.
Niinpä ajattelimme kokeilla reppu kyytiä. Ilmeestä jo saattaa huomata, että tilanne on aivan outo ja uusi Murulle. Kuitenkin se kiltisti repussa pysyi koko matkan.

Joella olikin sitten jo kuivaa ja Murukin pääsi omin tassuin rannalla kulkemaan. Joki virtasi ja jäät joen päällä olivat lähteneet hyvin liikkeelle. Aurinko lämmittää mukavasti. 

Tämä on ensimmäinen kerta, kun meillä on mahdollisuus seurata jäiden lähtöä Muonionjoelta.

Meidän alkuperäinen tarkoitus tälle matkalle oli , että meidät oltaisiin vihitty Helatorstaina näissä maisemissa. Ajatus lähti siitä, kun Jyke rohkeasti kosi minua Särkitunturin huipulla elokuussa 2019. Ensin ajatukset olivat niinkin hurjia, että olisimme sanoneet toisillemme tahdon juuri samassa paikassa, jossa kihlaus tapahtui. Sitten jouduimme miettimään reaalisti, kuka lähtisi kanssamme tunturille. Ei varmasti kukaan. Näin laskeuduimme tunturilta Muoniojoelle asti.

Eipä tuo olisi, ehkä kauhean hyvin onnistunut sielläkään tällä lumen määrällä, vaikka itse ranta oli  jo mukavasti kuiva.

Loma oli kuitenkin sovittu juuri tälle viikolle ja koronan tuomat omat rajoitukset siirsivät koko vihkimisseremoniaa myöhemmäksi ajankohdaksi.

Lomaa muutos ei mitenkään haitannut vaan otimme kaiken irti, mitä toukokuinen mökkeily ja lapin maisemat meille tarjosi.

😊Murukin on hyvin tyytyväinen lomailuun

Löysimme suojaisan ja kuivan paikan pysähtyä lepäämään. Jäiden lähtöä on kiva seurata evästelyn lomassa. Jäät natisevat liikkuessaan ja osuessaan toisiinsa ja työntäessään toisiaan eteenpäin virtaavan veden avulla.

Aurinko, virtaava joki ja paksu jääkerros ovat kaikki voimakkaita elementtejä. Joista aurinko on kaikista voimakkain. Se sulattaa kovimmankin kuoren ja panee virtaavat vedet elämään.

Näyttää varmasti hassulta nuo lumikengät lumettomalla maalla. Ne olivat todella tarpeen uppoavassa lumessa. Oli luojan lykky, kun otimme ne varmuuden vuoksi mukaan. Siinä odottaa myös Murun reppu, joelta siirtymistä mökin turvalliseen pihaan.

Hengailua

Maantie oli hiljainen melkein kaikesta liikenteestä. Porot saivat vapaasti hengailla puolelta toiselle. Luonto levittäytyy sinne, mistä ihmiset ovat kaikonneet. Todellista elämää erämaassa.

Toinen huomio, mikä todella pisti silmään oli rajavartioiden liikehdintä. Kaikille Suomen ja Ruotsin raja-asemille oli laitettu sulku. Rajavartiosto vartioi kaikkea kulkua maiden välillä.

Pieni hengähdystauko oli ihana irtiotto arjesta ja korona uutisista. Vaikka ajatus siitä, miten lapin matkailun ja monien yrittäjien käy tuottaa pientä surua. On siinä hyvätkin puolensa.

Minun lapsuuden lappini on muuttunut todella paljon. Täällä pitää mennä turisteja pakoon sinne, minne he eivät itsenäisesti osaa mennä. Matkailu on levinnyt yrittäjien kilpailun, mutta varmasti myös kysynnän toimesta liian laajalle. Onko millään rajaa?

Mukavia hengailu hetkiä!

T. Caro, Jyke ja Muru