lontoo

Incredibly wonderful and beautiful. At the same time, modern and very old architecture competes with each other in modern London.

Lontoo 

täältä tullaan

Uskomattoman ihmeellinen ja kaunis. Yhtä aikaa moderni ja hyvin vanha arkkitehtuuri kilpailevat keskenään nykyaikaisessa Lontoossa.

On ihana elää hyvissä muistoissa.

Mennään aikaan ennen koronaa ja brexittiä.

Kauan odotettu ja paljon puhuttu matka Lontooseen yhdessä tyttäreni kanssa saa alkaa heti hänen elokuisen syntymäpäivänsä jälkeisenä aamuna. Onneksi Jyke suostuu viemään meidät Helsinki-Vantaan lentoasemalle. 

Silmät sumeisena huonosti nukutun yön jälkeen ostan aamukahvini croissantin kera lentoaseman kahviosta tullitarkastuksen jälkeen.

Nyt on pieni hetki aikaa levähtää ennen lentoa.

Ruokaa emme lyhyelle lennolle tilanneet, vaan turvaudumme pelkkiin juomiin lennon ajaksi.

Ilman mitään kommelluksia selvisimme kaikkien tarkastuksien läpi ja matkatavaratkin saapuivat mukanamme perille asti.

Kuljetusta hotellille meillä ei ollut etukäteen varattu.

 

Ensin matkustimme junalla Gatwickin lentokentältä päämääränä Lontoon keskusta ja sieltä aloimme katsella mahdollisia taksikyytejä hotellille. 

Taksiakaan ei noin vain lennosta saatu. Onneksi fiksu tyttäreni tajusi, että voimme tilata taksin aulassa olevasta taksikojusta. 

Niinpä pääsimme nopeasti, helposti ja ennen kaikkea turvallisesti hotellillemme, Corus Hotel Hyde Parkiin, jossa on tarkoitus nukkua seuraavat neljä yötä.

Olimmekin sen verran ajoissa, että huoneemme ei ollut valmiina. 

Onneksi matkalaukut saivat sinne jäädä ja me lähdimme Lontoon hulinaan.

Yöunet ovat jääneet vähiin ja molemmat olemme väsyneitä lennosta, joten           

päätimme lähteä metrolla keskustan alueelle. 

Edellisestä Lontoon käynnistä on tullut kuluneeksi jo viisi vuotta, joten alku on hieman haparointia ja ihmetystä.

Jäimme metron kyydistä pois Covent Garden pysäkillä ja kävelimme suositun Lyceum Theatren ohi kohti Covent Garden Piazzaa.

Tämä kaksikko hauskuutti ohikulkijoita. Aivan ihastuttava koira.

 

West Endin kaupunginosan Covent Garden Piazza on todella ihastuttava ja viihtyisä paikka, vaikkapa vain hengailuun. Täältä löytyy monia kahviloita ja superihania pikkuputiikkeja jokaiseen lähtöön. Covent Gardenilla sijaitsee myös iso kauppahalli.

Lempikaupastani Whittard of Chelseasta ostin heti ensimmäisenä lomapäivänä itselleni kotiin viemisiksi sekä tuliaisiksi ihanaa Englantilaista teetä sekä makukahvia.

St Paul`s church kuvassa oikealla

Katusoittajat viihdyttävät kulkijoita.

Veera löysi pienestä viehättävästä kirjakaupasta itselleen Diorin kirjan.

The Salisbyry Pub

Covent Garden Pianzzalta kuljimme New Row katua pitkin St. Martins Ln, teattereiden reunustamalle historialliselle kadulle. Katu johdatti meidät Agatha Christien muistomerkin luo, joka sijaitsee Cranbourn ja Great Newport katujen risteyksessä.

Agatha Christien muistomerkki

Leicester Square tietä pitkin seikkailimme kohti Chinatownia. Matkaan mahtui monenlaista nähtävää. Pää on suorastaan sekaisin kaikesta. Minusta välillä tuntuu, etten ole ollenkaan kartalla. Kaikkea on ympärillä aivan liikaa.

Chinatownissa päätimme syödä jotakin kevyttä ja hyvää. Sitä kyllä saimmekin. 

Chinatownissa aikamme pyörittyämme suuntasimme Carnaby Streetille, joka on jo itsessään nähtävyys näin maallikon silmin katsottuna. 

Niin kuin kaikki, mitä Lontoossa on. 

Tästä paikasta löytyy myös paljon erilaisia vaatebrändejä. 

Värikäs katu kahviloineen, putiikkeineen ja pienineen kujineen.

Kävelimme Regent streetiä pitkin kohti Oxford Streetillä sijaitsevaa metroasemaa. Tässä vaiheessa olisin jo kiitollinen pehmeästä sängystä. Unelmoin jalkojeni nostamista kohti kattoa. 

Vielä kuitenkin täytyy päästä metrolle, joka vie meidät hotellin pysäkille, Lancasteriin.

Päivän retki on melkein pulkassa. Vielä matkatavarat hotellihuoneeseen ja onhan sitä pakko laittaa hieman vaatteita henkariin ja muitakin tavaroita purkaa matkalaukusta. Jotta oikein kotiutumaan päästään. Evästäkään ei ole, kuin vesipullon ja muutaman hedelmän verran.

Lähdemme vielä hieman levättyämme, lähellä olevaan ruokapaikkaan nauttimaan kevyttä illallista.

On se kumma, jos ei tämän päiväisen kevyen kävelemisen jälkeen uni maita.

Tiedän, että huomenna saadaan jälleen kävellä paljon. Mutta ei se mitään. Tänne tultiinkin uusia maisemia katselemaan, Englantilaisen kulttuurin keskelle.

Ja sitä nähtävää riittää.

Oikeastaan odotan jo seuraavaa päivää. 

Veera on hyvä suunnittelemaan ja hänen oheistuksellaan sitten huomiseen. Uskon, jos vähääkään tytärtäni tunnen, niin parhaat paikat ovat vielä edessäpäin.

Silmäni kiinni suljen, 

uusissa unissa kuljen.

Kukkasia, perhosia,

värikkäitä maisemia.

Minä lennän

taivaalla liihotan,

uusista kokemuksista uneksin.

.....jokainen päivä on elämisen arvoinen.

t. caro ja veera