kaunis keimiöjärvi

 

Keimiötunturille on tullut jo aiemmin kiivettyä. Nyt on aika katsastaa järven ympäristö.  

Lepopäivän ottaminen nimittäin kannatti. Koko kroppa on taas uudessa voimassa ja mielikin virkeämpänä ottamassa vastaan uudet maastot.

Reitti keimiöjärvelle ei ollut kauhean haastava. Sanoisinko suorastaan tylsä. Reittiä on muokkailtu lähiaikoina ja luonnonmukaiselle metsäpolulle on roudattu karkeaa hiekkaa. Ehkä siitä syystä, että maastossa saa kulkea myös pyörällä. En huomannut katsoa johdatettiinko pyöräilijät jossakin reitin vaiheessa kulkemaan toisaalle, koska pitkospuita reitin varrella on jonkin verran. 
Muru on jo niin tottunut pitkospuilla kävelemään, että se tuntui sille jo lasten leikiltä.

Kasvusto on rehevää koko matkan. Maastosta löytyy paljon mustikoita ja variksenmarjoja. Ne ovatkin piristäviä ja maukkaita eväitä, kun nälkä yllättää. Muru suorastaan ahmii kaikki mustikat, mitä matkan varrelta tulee poimittua.

Keimiötunturi

Matkalla on myös kaunis suoalue. Hilloja yritettiin löytää, mutta ehkä niiden poiminta aika on jo mennyt ja nopeimmat käyneet ne hakemassa. Sillä kasveja itsessään alueella on kyllä runsaasti.

Keimiöjärvellä on kaksi tupaa. Lähdimme ensin katsomaan minkälainen vuokratupa täältä löytynee. Täytyy sanoa, että viitassa oleva kilometri tuntui tuplalta.
Meitä vastaan tällä kapealla polulla tuli joukko nuoria. Reippaasti tervehtien kävelivät vain eteenpäin. Ilmeisesti heille ei tullut kenellekään mieleen siirtyä polulta syrjempään. 

Ehkä nuoret ajattelevat ulkona ohittamisen näin korona aikana erilailla, kuin me vanhemmat. Kyllä se korona tarttuu ulkonakin jos altistuksen on saanut. Toivoisinkin kaikilta, myös toisten ihmisten huomioimisen luonnossa kulkiessa.

 

No se siitä.

Vuokratupa

Vuokratuvan ympäröivä maasto on yllättävän iso. Itse tupakin on kookas. Sinne näyttäis mahtuvan isompikin joukko majoittumaan. Pihapiiristä löytyy myös nuotiopaikka, puuvaja, huussit ja rannan tuntumasta erikseen vielä saunarakennus.  

Meidän piti alunperin vain käydä täällä ja mennä syömään retkieväät autiotuvalle, mutta järven yli kantautui sen verran kovaa mekastusta, että ajattelimme paikan olevan jo täynnä muita patikoijia.
Päätimme jäädä evästämään vuokratuvan terassille. Mikäs tässä, omassa rauhassa ja näkymät järvelle.

Saunarakennus

Autiotuvan katsastus. Ensin piti tietenkin kulkea se samanen pitkä kilometri takaisin ja kääntyä järven toiselle puolelle. Matka autiotuvalle ei ollut niin pitkä. Maasto on mielestäni kauniinpi ja avoimempi.

Autiotupa ja sen ympäristö

Autiotupaankin mahtuu ainakin neljä ihmistä nukkumaan. Sisältä löytyy myös takka ja pieni ruoan tekopaikka.

Kaunis nuotiopaikka avoinna järvelle. Taustalla näkyy keimiötunturi.

Laitoin tähän vielä kuvan kartasta, jonka otin taulusta aivan parkkipaikan tuntumasta. Viitat muutenkin maastossa ovat hyvin selkeät. Vaikka ei omaa karttaa tai kännykän navikaattoria halua käyttää, ei eksymisen pelkoa ole.

Mehän käytiinkin tuolla mustakerolla, mutta eri suunnasta. Keimiöjärveltäkin sinne pääsee, jos haluaa pitemmän retken tehdä.

Keimiötunturin alue on poronhoito aluetta. Tietyt aidanteet ja tuloaukot pitää muistaa sulkea kulkiessaan ja mennessään alueelle.

Vaikka tuossa hieman valitinkin maaston tylsyydestä sen alkutaipaleella, niin täytyy sanoa, että keimiöjärven vehreä alue ainakin näin retkeilijän silmin on näkemisen arvoinen.

Ja jos sinua kiinnostaa oliko itikat haittana, niin voin sanoa, ettei ollut.

retkeilyn iloa

caro, jyke ja muru