elämää luonnon keskellä

 Aamu alkoi normaaliin tapaan hellan lämmityksellä. Kahvit ja kaurapuuro on saatava tulille. Omaa aamiaistaan käyvät Kuukkelit ja Talitiaiset vuoroin lautaselta tyhjentämässä. He tekevät sen todella näppärästi ja lautaselle ei jää juuri muruakaan.

Maahankin tippuneet muruset käydään noukkimassa.

Tätä voisikin jäädä seurailemaan vaikka kuinka pitkäksi aikaa, mutta omatkin siivoustouhut olisivat edessä. Lintujen ahkeran puuhastelun innoittamana aloittelen alakerran lattian luuttuamista. Ei siksi, että se olisi niin mukavaa vaan siksi, että on jo hieman pakko.

Jyke etätyön ääressä

Sitä ennen odottaa maukas ja ravitseva aamiainen meilläkin. 

Ootteko muuten koska viimeksi nauttineet pannukahvista? Itse suorastaan rakastan sen makua. Päivä ei lähde käyntiin kunnolla ennen sitä.

No niin, hieman joudun häiritsemään Jyken työskentelyä ja Murun lepohetkeä, mutta mökin lattia kaipaa pesua. Monta puupesällistä on tullut poltettua ja noki mustaa jonkin verran pintoja. Vaikka sitä ei silmin näekkään. Pesuvesi kertoo totuuden. 

Uusi porontalja löysi paikkansa keskeiseltä paikalta. Vanha räsymatto sai siirtyä yläkertaan. Murukin nauttii karvan tuomasta lämmöstä. Lempipaikka sohvalla taisi vaihtua.

Facebook kirppikseltä ostamani tummanharmaa ontelokudematto löysi hyvän paikan alakerran nurkkauksesta. Itse olen ostoksiin tyytyväinen.

Tämä näistä kotitouhuista.

Luonnon ihmeitä katselemaan

Näin hienolla ilmalla ei voi jäädä mökkiin enään touhuilemaan vaan lähdettiin Murun kanssa kuvauslenkille. 

Kevät tuntuu ilmassa. Aurinko lämmittää suloisesti. Luonto oikein odottaa heräämistään.

Lapin metsien puissa näyttäytyy paljon Mustaluppoa. Luin, että ne ovat erittäin herkkiä ilmansaasteille. Myös nykyaikaisen metsänhoidon yhteydessä häviää monet lupot sekä naavat. Onneksi niitä täällä vielä löytyy, sillä talvisena aikana lupot ovat myös porojen ravintoa.

Mitä lie Muru etsii lumihangesta.

Muru luonnon ihmemaassa nauttien kaikesta täysillä. Se on syntynyt seikkailemaan.

Lumihankien sulaessa aurinkoisella joen rinteellä, tulevat mustikan- ja puolukan varvut esille paistattelemaan päivää. Elo- syyskuussa saa nauttia niiden tuottamaa makoisaa marjaa.

Joen töyräällä saa jo nauttia veden liplatusta ja lumen alta kuuluvaa kosken kohinaa.

Kyllä ihminen pienellä pärjää. Ei sitä oikeasti paljoa tarvita, jotta ihminen on onnellinen.

Kuvaus terveisin pohjolan paratiisista

🌞

caro