seikkailun makua lapissa talvilomaviikolla

Seikkailua lapissa

Lapin hullut taas päättivät viettää tulevan lomaviikon pohjoisessa, vaikka mitä todennäköisimmin siellä olisi pakkasta ja paljon. 

Mukaan pakattiin kaikki mahdolliset varusteet lämpimistä vaatteista suksiin ja pulkat otettiin varmuuden vuoksi mukaan. Ja oli meillä muutama pienhuonekalu myös matkassa, jotka oltiin bongattu Fidan lähetystorilta. 

Voi sanoa, että kaikki paikat autossa olivat täytetty perusteellisesti suksiboksi mukaan lukien. Jyke on tosi hyvä pakkaamisessa niin, että siinä on järkeä ja tarvittaessa tärkeimmät tavarat ovat helposti saatavissa.

Matkassa oli lisänä pieni jännitysmomentti, koska emme olleet täysin varmoja päästäänkö mökin pihaan asti autolla. Voisiko sanoa, että olimme enemmänkin varmoja siitä, ettei päästä, mutta se ei meitä huolettanut. Lähempänä määränpäätä asia varmistunee.

Sunnuntai aamuna aikaisin lähdettiin reissuun, että ehditään hyvissä ajoin ennen pimeän tuloa matkan ensimmäiseen yöpymispaikkaan Ouluun, hotelli Cumulus city:n. Matkan aikana ajaessa pohjoiseen, päätimme poiketa katsomassa Joulupukin pajaa Kemissä. Se olikin kiinni talvikautena, joten suuntasimme kohti Kemin lumilinnaa.

Kemissä oli reilu 20 astetta pakkasta ja rannikolla tuuli purevasti. Ainakin lumilinna pysyi jäässä ja pystyssä. Ostimme pääsyliput, jotka olivat kyllä aivan liian kalliit, 20 euroa per naama. 

Lumilinna itsessään oli taidokkaasti tehty.

    

Erityisesti jäähän kaiverretut veistokset ja seinämät. Jokaisessa makuuhuoneessa oli erilainen seinä veistos. Upeaa katsottavaa. Linnan sisältä löytyi myös baari ja kappeli. Erikseen oli se osa linnaa johon oikeasti pääsi yöpymään. Yö lumilinnassa maksoi useamman satasen. Lumilinnan katolle oli rakennettu liukumäki jota pitkin pääsi laskemaan kumirenkailla.

Lumilinnan sijainti oli rannassa. Sen edessä oli kymmenkunta mökkiä, jotka olivat tehty sellaisista työmaaparakeista. Varmasti hienot kattoikkunoineen, josta voi illalla katsella taivaan tähtiä. Hintakin oli "hienot" 600€ yöltä.

Paikalla oli paljon turisteja Kiinasta ja ravintolan emäntä kehui, että heillä on varaa käyttää näitä majoituksia.
No meiltä se jäi kokematta. Tyydyimme nauttimaan kahvikupposet ravintolan terassilla ja katselemaan ilmaiseksi talvisia rantanäkymiä auringon paisteessa.

Poikkeusolot

Vietettyämme yön Oulussa jatkoimme matkaa Muonion suuntaan. Seuraava yöpyminen olisi Ruotsin puolella Pajalassa, City bed & breakfastissa. Menimme Haaparannan kohdalta Ruotsin puolelle ja siitä oli helppo reitti majapaikkaan. Pajala oli pieni ja hiljainen kylä. Lähdimme iltasella etsimään syötävää muualta, koska majapaikan ravintola oli ehditty jo sulkea. Löysimmekin Mat & bar Bykrogen nimisen ravintolan, joka sijaitsi hotelli Laplandin kupeessa. Ruoka oli erinomaista ja maittavaa.
Pakkanen paukkui ja siinä kävellessämme mietimme jo seuraavaa päivää, jolloin meidän olisi tarkoitus päästä mökille. No maantieteellisesti olimme toki lähellä, mutta se miten mökille loppuviimein pääsee oli vielä arvoitus.

Seuraavana aamuna päätös lähteä ensin katsomaan normaali reitti lähdimme ajamaan takaisin Suomen puolelle. Ylitimme Suomen rajan Kolarin kohdalla.

Aavistukset osuivat oikeaan eli reitti oli auraamatta parin kilometrin matkalta. Lumikinos oli noin 80 cm korkea ja matkaa jonkin verran ja matkatavaroitakin, niin ei siinä kauaa mietitty vaihtoehto B:tä.

 

Rajan ylitys

Auton nokka takaisin sinne, mistä tultiin eli ruotsin puolelle Pajalaan ja siitä vielä 30 kilometriä pohjoiseen päin.
Oltiin Muoniojoen rannassa ja saimme auton hyvin parkkiin tien reunassa olevaan syvennykseen.
Hieno asia oli vielä se, että pakkanen laski reilusti ja ilma oli suorastaan kuin morsian. Lempeä ja aurinkoinen.
Siinä oli hyvä purkaa tärkeimmät tavarat kahteen pulkkaan ja laittaa lumikengät jalkaan.

Mökki sijaitsi Muoniojoen toisella rannalla, joten kävelymatkaa tuli vain 100 metriä. 
Kaikki sujui ongelmitta. Seikkailumielellä ja hyvällä tuulella tarvottiin läpi joen. Kaksi aikuista, ei kiire minnekään. Jumalan kämmenellä ja Hänen ohjauksessaan on niin levollista olla.

Mökin pihaan tultua alkoi toinen savotta. Lunta oli tosi paljon. Ei kun lapiot liehumaan ja auraamaan reittiä niin mökille, saunalle, kaivolle kuin huussiinkin. Lumipeite oli onneksi kantavaa, joten lumikengillä siellä oli hyvä tallustaa.

Mökki lämpimäksi ja tavarat sisään. Pakkassäällä mökin lämmitys tosin kestää kauemmin, mutta hyvillä varusteilla ja vaatekerroksilla sitä pärjää, kunnes voi pikkuhiljaa vähentää vaatetusta.
Ai että. Kyllä on ihmisen hyvä olla hiljaisuudessa, luonnon helmassa. Nauttien olennaisesta. Ei juuri ääntäkään.
Ei naapureita paikalla. Ainoastaan metsän eläimiä ja voi vain kuvitella minkälainen kuhina metsässä on, kun ne elävät siellä omaa elämäänsä. Porot saattavat olla rohkeita ja tulla vierailulle pihapiiriin ihmettelemään keitä tänne on saapunut.

Lepoa ja retkiä

Parin päivän lepäämisen jälkeen teki mieli lähteä katsomaan muutakin ympäristöä. Lumikengät jalkaan ja tallustamaan joen poikki autolle. Matkassa meillä oli mukana sekä hiihto- että laskettelu suksetkin, joten mahdollisuuksia on muihinkin aktiviteetteihin. Muonion kohdalla on myös mahdollisuus ajaa rajan yli niin, ettei tarvinnut lähteä kiertämään Kolarin kautta.

 

Muonioon tultuamme poikettiin paikalliseen Swiss Cafe konditoriaan, joka sijaitsee aivan kaupungin keskustassa.
Kahvila on saanut alkunsa Sveitsiläisten ystävysten yhteisprojektista v. 2012. He pitävät kahvilaa ja samassa rakennuksessa sijaitsevaa leipomoa, jossa valmistetaan kaikki cafessa myytävät konditoriatuotteet. Heillä on oma historiansa, miksi ja miten ovat juuri Suomen lappiin päätyneet yrittäjiksi. Jos kiinnostaa, tarina kannattaa käydä netistä katsomassa.
Ja jos olet Muoniossa matkalla, niin suosittelemme poikkeamista Swiss Cafen tuotteita maistelemaan ja tunnelmaa fiilistelemään. Onhan siellä esillä myös Lapin aiheisia valokuvia, joita voi ostaa omaksi, sekä pieni muotoista kirpputori toimintaa. 

Kahvilasta matka jatkui Olostunturille. Päätimme nauttia kauniin sään merkeissä pienestä hiihtolenkistä tunturin maisemissa. Ihailuksihan se retki meni. Eikä voitu olla valokuvaamatta kaunista auringonlaskua.

Hyvä asia oli myös se, ettei laduilla ollut ruuhkaa siihen aikaan. Oliko kenties ahkerammat olleet jo hiihtolenkkinsä tehneet tai sitten turisteja ei vaan ollut järin paljon helmikuun loppupuolella.

Olimme ottaneet pesutarvikkeet mukaan, koska ajattelimme kokeilla sauna- ja suihkutiloja täällä oman olomme helpottamiseksi. 

Nimittäin mökin saunarakennuksen saunatilat ovat isot ja sen lämmittäminen yllättävän hankalaa pakkasilmoilla, niin siitä kumpusi sitten tämä vaihtoehto.
Vaihtoehto toimi hyvin. Olostunturin uimahalli oli auki ja se tarjosi myös mahdollisuuden saunoa ja peseytyä.

Päivän päätteeksi kävimme nauttimassa kahvit ja pienet suolapalat Olos Polar Kodassa.

Oli tullut jo pimeää, eikä katuvaloja juuri näillä seuduilla ollut. Taivas oli kirkas. Tähtien loisteessa ja kuun valossa seikkailtiin takaisin joen yli mökille. Otsalamput varalla valmiina käyttöön. 

Ei voi valittaa. On niin hyvä olla. Ihana ihminen vierellä.

Mökin lämmössä, ruokaa laittaessa, takkatulen loimussa, kynttilöiden valossa.

Yön saapuessa hiljaa kyhnyttäen toisen kainalossa.

Nukahtaen lempeään uneen.

Täällä aamukin koittaa lempeästi venytellen. Kiireettömästi puuhellaan tulta laittaen. Puurokattila ja kahvipannu hiljaa poristen.

Siinä aamiaista nautiskellen, kiireettömyydessä, tulee ajatelleeksi kaiken Luojaa.

Miten ihmeelliseksi Hän on kaiken luonut ja suunnitellut. Pieni ihminen ei kaikkea ymmärrä, mutta saa nauttia elämän pienistä ja suurista ihmeistä.

Lähdettiinpä vielä toisenakin päivänä Olostunturille. Koska se oli meidän majasta lähimpänä ja siellä ei tuntunut olevan ruuhkaa. 
Sää oli pilvinen ja tuntui siltä, että laskettelu sopisi tähän  päivään oikein hyvin. Onneksi suksia ei tarvinnut roudata mukana joen yli vaan ne säilyivät suksiboksissa.

Niin kuin ajattelimme laskettelurinteillä ei ollut ruuhkaa eikä niin ollen tarvinnut pahemmin jonotella hisseillä.
Tämä oli ensimmäinen kerta, kun matkasimme loman viettoon viikolla 9 ja täytyy sanoa ihmetykseksi se, ettei ainakaan Oloksella ollut sen kummemmin porukkaa lomailemassa. 

Olostunturin puitteet ovat mitä parhaimmat. Täältä löytyy tekemistä ja maisemat ovat kohdallaan. 

Eikä palveluissakaan ole ollut koskaan valittamista. Kyllä tämä paikka on ihan lomailijan paratiisi. 

Haikealta tuntuu taas jättää Lapin maisemat taaksensa. Siivota asumisen jäljet mökistä ja pakata kapsäkkinsä valmiiksi paluumatkaa varten takaisin Etelä-Suomeen.

Haikealta tuntuu, vaikka lomalla joutuikin hieman enemmän tekemään töitä liikkumisen suhteen.

Monesti se on asennekysymys. Jos asennoituu sen mukaan, mitkä vallitsevat olosuhteet ovat, tuntuu matkan tekokin helpolta ja jopa seikkailun makuiselta.

Se maistuu elämältä.

caro ja jyke