ihana kesä...muonio, pallas, kilpisjärvi ja pieni pala norjaa

Loma pohjolassa

Ihanaa, kesäloma koittaa ja suunnitelmat Suomen pohjoiseen on toteutumassa. Täyteen pakattu automme starttaa siis matkaan ja kaksi onnellista kesälomaa odottanutta hyppää kyytiin.

Kukkolankoski on yksi mahtavimmista paikoista nähdä ja fiilistellä. Siellä on hyvä syödä omia eväitään ja katsella kosken aaltoilua sekä kalastajien haavilla lippoamista. Täältä voi ostaa myös tuoretta savustettua kalaa ja muita herkkuja. Pistää silmät kiinni ja kuunnella kuinka koski pauhaa.

Tällä lomalla jäätiin lepäämään Muonion korkeudelle Muoniojoen kupeeseen. Joen rantaa on kiva kävellä ja tehdä kivi löytöjä, sillä joen ranta on täynnä mitä ihanimpia kiviä. Isoja ja pieniä.

Rakas naapurimaamme Ruotsi näkyy joen toiselta puolelta, vain joki on meidän välissämme.

Pallastunturilla on ihan pakko käydä retkeilemässä. Hotelli Pallas sijaitsee tunturin juurella ja sillä on ihan oma tarinansa Suomen historiassa. Pallastunturi sijaitsee myös Suomen kansallispuistossa.

Pallastunturilta löytyy monenlaista retkeilyreittiä. Tänään valitsimme hieman kivikkoisemman reitin palkaskerolle, mutta se kannatti sillä maisemat olivat huikeat. 

Sää oli hieman kolee niinkuin Suomen kesään kuuluu ja erityisesti Lapissa saa siihen varautua. Tunturilla oli paikkapaikoin kova tuuli, mutta onneksi löytyi aivan mahtava taukopaikka eväiden syöntiin tunturikivikkojen suojissa.

Ja matka jatkuu eteenpäin vielä pohjoisempaan Suomeen...
Kilpisjärvelle.

Tämä on niin upea paikka, jota voi vain jäädä ihmettellen katselemaan. 

Kilpisjärvellä päätimme tällä lomalla kiertää Saana ympäri. Ja sekin kannatti😄matkaa tuli jotain kymmenisen kilometriä. 

Kaunis ja laaja tunturi jonka takapuolelta löytyy pieni tunturijärvi sekä lepäämiseen tarkoitettu kelomökki. Mökissä on hyvä syödä myös eväitä ja paistaa avotulella vaikkapa makkaraa. Jotkut käyvät järvessä jopa uimassa, mutta minulta ja Jykeltä se jäi kyllä väliin, sen verran viileä oli ilma.

Tunturin edestä katsottuna kierto matkamme alkoi tunturin vasemmalta puolelta. Se on kivikkoinen ja noususuhdanteinen, mutta silti ihan hyvä kulkuinen ja paluumatka tunturin oikealta puolelta yllätti meidät ensin kivikkoisena, sitten kosteudellaan ja rehevyydellään. 

Jyke sentlemannina auttoi vaikeimmista paikoista yli, kun piti ottaa välillä suuriakin harppauksia kiveltä kivelle.
Oli kyllä mielenkiintoista kävellä ensin varoen, ettei kengät kastu, mutta kun kerran mulahtaa oikein kunnolla, niin ei enään välitä, onko kengät ja sukat litimärät vai ei. Oli meillä naurussa pitelemistä, kun tarvottiin jalat märkinä hyttysiä huitoen melkein pissat housuissa takaisin parkkipaikalle, joka sijaitsi aivan Kilpisjärven hotellin edessä.

Vaikka emme kiivenneet Saanan huipulle, olivat maisemat mitä huikeimmat. En voi lakata ylistämästä Kilpisjärven alueen kauneutta. Se täytyy jokaisen kokea. 

Kilpisjärveltä on helppo jatkaa matkaa Norjan puolelle. Poikkesimme Skibotnssa ja ajelimme Lyngenvuonoa pitkin Lyngseidetiin asti ja kävimme siellä juomassa kupposet kahvia. 

Hulppeat maisemat vastaanottavat matkailijat ja silmä siintää oikealta vasemmalle, alhaalta ylhäälle. Tätä on vaikea kuvailla yksiselitteisesti tai ainakin minun mielestäni. Mitä pidemmälle käy sitä hulppeammaksi maisemat muuttuvat.

Voisin vaikka asua täällä. Tosin se voisi olla erilaisempaa asujan mielestä, kuin satunnaisen matkailijan.

Luoja on luonut moniulotteista kauneutta ympärillemme niin, että siinä pieni ihminen ihan häkeltyy.

Siinä kauneutta ihastellessa päätimme, että seuraava matkamme Norjan puolelle kulkisi syvemmälle maan näköaloja katsomaan joko Finnmarkin alueille tai lofooteille. Toivottavasti unelmamme joskus onnistuu. 

Sekin päivä koitti, että kotiinpäin oli pakko lähteä. suunnittelimme välietapin majapaikaksi Kemin kaupunkia matkalla etelä Suomeen.

Kemissä majoituimme Hotelliin. No, se ei ollut ihan ensimmäinen suunnitelma majoittumisen suhteen, mutta ajoi ihan asiansa....olisi pitänyt ennakkoon varata majapaikka. Saipahan nukkua valkoisissa puhtaissa lakanoissa.
Kemi on ihana kaupunki. Sieltä löytyy myös Joulupukin paja. Pajassa työskentelee tonttu, joka on täysin omistautunut rooliinsa. Hassun hauska paikka. Hassua on myös se, että paja on auki vain kesäisin.

Ilta oli mitä upein. Satama-alueella kävellessä, kahvia ja Fazerin sinistä suklaata, suklaista parhainta syödessä olo oli levollinen ja maukas. 

Kaikki päättyy aikanaan. Niin myöskin tämä lomamme. Ikimuistoinen, koska samanlaista elämystä ei uudestaan elää voi. Vain ajatuksissamme siintävät hetket ja mielemme kuvat taltioituina sydämiin. 

t. caro ja jyke