Lappi kutsuu lomailijaa
Matkalla etelään kypsyi ajatus lähteä jo takaisin pohjoiseen. Mikäs meillä kahdella aikuisella ihmisellä ja yhdellä koiralla olisikaan parempaa tekemistä, kuin nauttia lomasta.
mikä sen parempi paikka loman viettoon olisikaan kuin Suomen lappi.
Niinpä hoidimme asiat, mitkä meidän pitikin toimittaa ja kävimme tervehtimässä samalla Jyken 84 vuotta täyttävää äitiä.
Ilouutisena saimme ilmoittaa kihlautumisestamme ja niin joimme onnittelukahvit meidän kaikkien kunniaksi. ☕
Kävimme Jyken kotona Tervakoskella pyykkäämässä ja lähdimme ajamaan takaisin ylöspäin.
Sen verran menomatkalla poikettiin normaalista reitistä, että kävimme Ylistarossa yöpymässä.
Meijerinranta majoitus oli oiva paikka meille. Muru oli tervetullut mukaan. Majoituspaikka oli hyvin yksinkertainen. Omat eväät on hyvä olla, mutta kaapista löytyi ainakin kahvia ja kaurahiutaleita sekä kaikki tarpeelliset astiat aamiaisen tekoa varten. Pyyhkeet tulivat myös majoituksen kautta.
Ainoa ongelma oli meidän näkökulmasta se, että Meijerinranta mainostaa booking.comin kautta. Me taas useasti varataan majoitus suoraan soittamalla. Niin siis nytkin teimme. Ja, kun näin toimimme meidän piti aamulla ennen lähtöä hakea käteistä rahaa keskustasta, koska kortilla tai laskulla ei voinut maksaa. No onneksi Ylistaro ei järin iso paikkakunta ole, niin mahdoton tehtävä ei suinkaan ollut kyseessä. Se jäi hieman harmittamaan, ettei tästä asiasta voitu mainita varausta puhelimitse tehdessämme.
Aamu avautui sateisena ja sumuisena. Matkaa teimme jälleen tuttuun tapaan ja poikkesimme Vihiluodon kalassa syömässä ja ostimme samalla kalatarpeet mukaan. Vihiluodon kalassa kannattaa poiketa syömässä, Ruoka on edullista ja annokset ovat riittävän suuria. Sieltä saa ostaa myös mukaan loimulohta, lämminsavu lohta, suussa sulavaa lohiherkkua ja paljon muuta.
Tornion Prismassa poikkesimme ruokakaupassa ja samalla pysähdyksellä tankkasimme auton. Muru sai oman jaloittelu ja ruokailu hetkensä.
Myöhään illalla olimme perillä Muonion mökillä. Tämä on tullut meille jo niin tutuksi ja rakkaaksi tavaksi lomailla, ettei jatkuva reissaaminen haittaa lainkaan.
Retkeilyä joella ei voita mikään, kun ilmakin on suosiollinen. Aurinko paistaa ja tuuli on leuto
Otimme retkeilijän, mielestämme parhaimman ikinä keksityn monipuolisen trangia retkikeittimen mukaan, jolla kiehautimme kahveet.
 |
| Fiilistelyä jokimaisemassa |
Yhdessäoloa, rauhaa ja rakkautta.
Hetkeksi saa jäädä arjen kiireet ja touhut.
Melu päästä vaimenee. Puhdas luonto ympärillä.
Siinä on ihmisen hyvä olla.
Hiljaa istuen, silmät kiinni painuen.
Ei muuta
Taisin edellisessä blogissa kirjoittaa marjojen poimimisestakin. Tosiaan ne jäivät silloin vielä metsään, mutta nyt meillä on oikein ämpärit mukana. Joten jos viitseliäisyyttä riittää ei se jää kiinni ainakaan siitä, ettei ollut tarpeeksi isoja astioita mukana.
Mustikkaa löytyi hyvin. Jossakin määrin se oli ylikypsääkin jo.
Näillä seuduilla viihtyvät hyvin myös juolukka ja variksenmarja. Ainoastaan puolukat meidän täytyi jättää vielä kunnolla kypsymään. Vaikka ne näyttivät toiselta puolelta auringon kypsyttämiltä, olivat ne toiselta puolelta vielä raakoja. Tästä lähtikin rukous Taivaan Isälle. Jospa Hän soisi, että päästäisiin tänne vielä syksymmälläkin. Oishan tuo vitamiinien hukkaan heittämistä jos maukkaat marjat joutuisi jättämään luontoon.
Herkkua maasta ja puskista. Mukaan mökille otimme ison rasian punaisia viinimarjoja, joista saa maittavan aamiaisen mustikoiden, kaurapuuron ja jogurtin kera.
Retki Pallastunturille
Tämän lomamatkan retkikohteena oli myös Pallastunturi. Siellä tulee käytyä useinkin sen erilaisten retki ja reitti mahdollisuuksien vuoksi.
Nyt mietimme Muru koiraa ajatellen, minkälaisen matkan tekisimme.
Pallas-Yllästunturi luonnonpuisto on todella laaja ja monipuolinen. Sinne mahtuu kaikenlaisia matkakohteita ja liikkumaan pääsee hyvin autolla, kävellen patikoiden tai nykyään on tehty reittejä myös pyöräilijöitä ajatellen.
Pallakselle mentäessä poikkesimme Toras-Siepillä.
Käyntimme siellä oli nopea, koska emme havainneet siellä olevan mitään toimintaa. Nettisivut antavat kyllä ymmärtää, että toimintaa on ympäri vuoden. Ehkä ajankohtamme elokuun lopulla ei ollut sopiva ja seuraava turistiryntäys ajoittuu syksylle ruskan aikaan.....
....joten Pallakselle siis.
Kiersimme Vatikurun luontopolun. Todella helppokulkuinen reitti, joka sopii mainiosti perheen pienemmillekin. Ja mikä parasta, Pallastunturilla on aina poroja.
Tänään olimme myöhäsellä liikkeellä. Ilta oli tullut kun saavuimme kota-alueelle syömään eväitä.
Omia eväitä oli muutama porokin tullut etsimään tunturin juurelta, missä on todella paljon syötävää.
Viimeisenä retkipäivänä kiipesimme Montellin majalle. 
Joka kerta täällä käydessäni sydämeni pakahtuu näistä maisemista. Matka alhaalta huipulle on suhteellisen helppokulkuista ja luonto on äärettömän kaunis.
Kiivetessämme ylös vastaan tuli poromies mönkijällään. Hän oli ollut katsastamassa omia porojaan, mutta ei ollut niitä nähnyt. Jutellessamme kävi ilmi, että häneltä oli vastikään kuollut paras kaveri ja Muru oli jotenkin pysäyttänyt hänet siihen juttusille. Näin koiraihmisenä ymmärrän, kuinka surullista on menettää luottoystävä, joka on matkannut mukana elämän seikkailuissa.
Montellin maja on paikka, jossa voi yöpyä ja majassa on tulisija. Puita on valmiina pilkottuna, joita voi käyttää majan lämmittämiseen sekä ruoan valmistamiseen. Pihapiiristä löytyy myös huussi.
Tämä onkin suosittu välietappi tunturissa retkeileville. Joskus ihan ruuhkaksi asti. Meillä on aina käynyt hyvä tuuri, kun olemme saaneet nauttia lepo hetkestä usein keskenämme.
Loppuloman on hyvä levätä ja mietiskellä kaikkia antimia, mitä tämä loma on antanut. Käydä joella ja istahtaa kivelle. Katsella veden virtausta ja nostaa katsetta ylös taivaisiin. Pistää silmät kiinni ja aistia tuulen lempeä tuulahdus kasvoilla.
Elämän virta. Jeesuksen ristin juurella kulkee elävän veden virta, joka ei sammu eikä ehdy. Virta, josta saa voimaa elämän eri tilanteissa.
Kiitos matkasta
Kuvat ja teksti by caro
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos sinulle!