sunnuntai 3. tammikuuta 2021

murun ja mamin junamatka pohjoiseen

  Junamatka pohjoiseen


Ohjaaja opinnot on saatu päätökseen ja kesätyö pesti onnistuneesti ohitse. On aika vaihtaa vapaalle. Mielessäni on ollut kunnon lepoloma lappiin, mutta Jyken työt eivät antaneet myötä yhteiselle lomalle. Sen verran olin vuodesta stressaantunut, että maiseman vaihto tekisi todella hyvää.

Jyken ehdotuksesta lähteä yksin junalla, alkoi kypsyä mielessäni, niinpä päätin tuumasta toimeen ja varattiin liput yöjunan lemmikkihyttiin.
Tämä matka oli Muru-koiran ensimmäinen visiitti lappiin. Autokyydit olivat tulleet Murulle jo tutuiksi, mutta matkustaminen junalla oli Murulle myös ensimmäinen.

Meitä molempia taisi hieman jännittää, miten yhteinen juna matkamme sujuisi hytissä. Enimmäkseen itseäni jännitti, miten Muru reagoi uusiin ääniin ja uuteen tilanteeseen. Aivan turhaan. Minusta tuntui, kuin jokin olisi säätänyt matkamme niin hyvin, ettei tarvinnut, kuin astua kyytiin ja ihmetellen kulkea räätälöidyssä suunnitelmassa mukana. 
Tosin olin rukoillut matkan onnistumisen ja erityisesti ylimääräisen jännitysmomentin puolesta niin paljon, että uskon Jumalan olleen matkakumppanina koko ajan.
Hytti oli pieni. Kerrossänky, pieni pöytä ja tuoli, josta ei edellisen matkustajan lemmikin karvoja oltu putsattu. Peti oli kuitenkin siisti ja mahduimme molemmat nukkumaan samaan sänkyyn. Onneksi Muru on pieni kooltaan, vaikkakin eko sillä on aivan liian suuri.
Nukkuminen hytissä jäi vähäiseksi junassa kuuluvan kovan kolinan vuoksi, mutta muuten rauhallisesti.


Olin aiemmin sopinut noudon Kolarin juna-asemalta kaupan kautta mökille Muonioon.

Tiistaiaamuna juna oli yhdeksän maissa Kolarissa ja taksikuljetus odotteli meitä jo siellä. Muru jäi kuskin kanssa autoon odottamaan sillä aikaa, kun lähdin tekemään meille viikon ruokaostoksia.
Reilun neljäkymmentä kilometriä mökille taittui oikein leppoisasti taksin takapenkillä ja sovimme samalla noudosta Kolarin juna-asemalle, kun oli aika palata takaisin kotiin.

Mökillä

Ihana kuulas alkusyksyn sää toivotti meidät tervetulleiksi. Ensin tavarat sisälle ja sitten mökkiä lämmittämään. 
Jyke antoi selkeät ohjeet lämmittimen päälle panemiseen ja se sujui yllättävän hyvin ensikertalaiselta. 
Ilma oli hieman kolea myös sisätiloissa, joten lämmitin on hyvä ensiapu mökille mentäessä. Sen jälkeen voi rauhassa laittaa hellaan tulet ja veden kiehumaan. Kyllä kahvi nyt maittaa.

Puhdistan puutarhakalusteet varastosta terassille ja istahdan hetkeksi aistimaan auringon lämpöä kasvoilla ja ihmettelemään luonnon ääniä, kuumana höyryävä kahvikuppi kädessäni.
Edessä virtaava Muoniojoki pauhaa omaa tarinaansa. Suljen hetkeksi silmäni ja vain kuuntelen. Yritän erottaa lintujen ääniä. Korppi huutaa jossakin hieman taaempana metsässä.
Tässä, juuri tässä on nyt hyvä olla.
Viikko lomaa edessäpäin. Ruokatarpeita meille molemmille tarpeeksi. Vesi tulee kaivosta. Se onkin erittäin hyvää ja raikasta.
Lähinaapureista ei ole tietoakaan ja sitä toivonkin, että voi olla aivan rauhassa.

Lähden Murun kanssa katsastamaan joen rantaa. Vesi on normaalilla korkeudella. Rannassa on paljon erikokoisia kiviä, joiden päällä on helppo kulkea niin pienillä kuin isoillakin tassuilla. Rantaviivalla on myös hienon hienoista hiekkaa, aivan kuin Yyterin ja Kalajoen hiekkasärkillä. 
Muru riemastuu juoksemaan sen omalla hauskalla tyylillä ja ottaa spurtteja edestakaisin pehmeällä hiekalla.

Kivien välistä kasvaa heinikkoa ja kanervaa. Hieman ylempänä kasvaa kitukasvuisia tuulen ja myrskyn riepottelemia vaivaiskoivuja. 
Tuntuu hassulta olla täällä yksin ensimmäistä kertaa. Sydämeen iskee kaipuu. Tunteet nousevat pintaan. Kevyt tuuli pyyhkäisee kasvoilta kyyneleitä.
Vierellä ei ole toista jonka kanssa jakaa tätä tunnelmaa. Tekisi mieleni soittaa ja kertoa, kuinka kaunista täällä on, mutta en tee sitä vielä.

Hymyilen ja samalla, kun tunnen oloni kaihoisaksi, olen ylen onnellinen. Juuri täällä erämaassa. Sieluni maisemissa.
Bongailen kiviä. Paljon ihania pikkukiviä pistän taskuuni. Samalla mietin, miten niin paljon erilaisia kiviä on ajautunut samoille paikoille. On tummia, valkoisia, kirkkaita. On sileitä, rosoisia ja uurteisia.

Jokainen kivi on hioutunut monessa aallokossa toinen toisiaan vasten. Siinä ne ovat sulassa sovussa antaen toisilleen tilaa olla. 
Löydän todella erikoisen sydämen muotoisen kiven, jossa on syviä uurteita, mutta kivi itsessään on aivan sileä.

Mietin, miten meidän ihmisten elämässä on paljon asioita ja tapahtumia, jotka muokkaavat meitä. On erilaisia ihmisiä, jotka hiovat meitä. 
Elämään tulee säröjä, sydän murtuu. Elämään tulee iloisia asioita, sydän paranee.

Koin itse olevani, kuin tuo muokkautunut kivisydän syvine uomineen, sileäksi hioutunut elämän aallokoissa. Rikottu, mutta nyt ehyeksi parannettu. Lohduttavaa, mutta niin totta.
Elämä on elämistä varten.
Kokeilen kädelläni joessa virtaavaa vettä. Se on kylmää. Istahdan hetkeksi kivelle ja jään katselemaan jo tutuksi tullutta maisemaa. 
Joen toisella puolella on naapurimaa Ruotsi. Juuri tällä kohdalla vastapäätä on punaisen talon pihapiiri navetta rakennuksineen. Navetan kulmalla seisoo traktori. Tie kulkee aivan rannan tuntumassa naapurimaan puolella, mutta juuri tässä kohdassa se kääntyy taaemmaksi. Pihassa ei näy liikettä.

Suljen silmäni ja vedän syvään henkeä, raitista ilmaa. Sanotaan, että Muoniossa on raikkain ilman ala koko Suomesta. Uskon niin. Täällä on todella hyvä hengittää happirikasta ilmaa.
Muru haluaa syliin. Se on kyllä niin sylikoira ja lähimmäis riippuvainen, etten ole sellaiseen törmännyt aiemmin.
Rapsutukset on sille puoli ruokaa. Onnellinen koira.
 
Lähdemme liikkeelle ja nousemme rannasta erkanevalle kapealle polulle. Polku johtaa jonkun mökkiläisen talon sivusta, mutta siellä ei näy ketään olevan, niin rohkeasti hiippailemme siitä ohi kohti metsätietä.
Maasto on kangasmaastoa. Paljon mustikan, juolukan ja puolukanvarpuja. Metsä on suhteellisen harvaa täynnä mänty- ja kuusipuita. 
Katselen ympärilleni kulkiessani ja havaitsen paljon poimimattomia marjoja. Vaikka syksy on jo saapunut pohjolaan ja se näkyy jonkin verran maastossa eri ruskan väreissä. Löytyy täältä vielä paljon mustikoita ja puolukatkin alkavat olemaan osittain poiminta kypsiä.
Päätän, että huomenna lähden marjanpoimintaan. Saan ainakin tämän loman vitamiinit poimittua suuhuni. 

Mökille mentäessä on aika laittaa vuodevaatteet yöpymistä varten valmiiksi ja vielä jonkin verran matkatavaroita paikoilleen ja valmistaa illallista.
 
Täällä ei ole kiirettä, eikä kiirettä voikaan olla, koska hella lämpiää puilla ja takka lämpiää puilla. 
Mutta täällä on aikaa lämmittää.
Nukuin yöni kuin pieni vauva. Aamulla oli oikein levännyt olo. Aurinko oli jo noussut ja päivästä tulisi pilvipoutainen.
Nautin hiljaisuudesta ja kiireettömyydestä, joka on ihana vastapaino kiireiselle arjelle etelässä.

Marjastusta

Tänään on vuorossa marjanpoimintaa. Muru tykkää haistella ja käyskennellä vapaana metsätiellä. Se jää vartioimaan tien reunaan, kun poikkean marjoja poimimaan. Jokin ääni tekee sen levottomaksi. Tänään tuulee hieman enemmän, kuin eilen ja korpin ääni kuuluu läheltä. Katson ylös ja näen linnun liitelevän puiden latvustoissa. Ehkä linnulla on pesä siellä.
Voihan se olla, että Muru haistoi poron hajun lähettyviltä tai jonkun muun metsän eläimen.
Porojen papanoita on ainakin runsaasti ja kyllähän ne näissä maisemissa kuljeskelee kovasti.


Tällä hiljaisuuden lomalla ajattelin keskittyä enemmän myös Jumalaan. Täällä on aikaa lukea raamattua ja rukoilla tai ihan vain olla Hänen läheisyydessään.

Oikein kaipaankin sitä hiljentymistä olennaisen ja tärkeimmän asian äärellä. Johon kuuluu vain minä ja Hän.

Herätessäni uuteen päivään sade ropisi katolla. Tästä päivästä taitaakin tulla kotipäivä. Hiljennyin rukoilemaan ja selailin ostamaani Unelmien talo ja koti-lehteä. Muru kaivautui aivan kylkeäni vasten lepäämään. Siinä meillä oli hyvä olla.

Taivas alkoi iltapäivällä rakoilemaan ja sade oli lakannut. Lähdimme pienelle kävelyretkelle lähimaastoon.
Siinä kävellessä kaihoisa mieli valtasi minut taas kokonaan. Aivan kuin Jyke olisi kävellyt vierelläni. Useasti kävellessämme pidämme toisiamme kädestä kiinni. Halusin ottaa hänen kätensä omaani, mutta ei hän ollut siinä. Tuntui niin yksinäiseltä.

Mökillä ollessamme teemme likimain kaiken yhdessä. Mieleeni on tullut asioita, joita olemme lapissa ja mökillä Jyken kanssa yhdessä tehneet tai kokeneet. Hyviä asioita, hyviä muistoja. Asioita, joita en olisi yksin tehnyt. Yhteisiä seikkailuja ja nyt olen täällä yksin. Hassua, kun tuli orpo olo.






















Mökille
palatessa jään terassille istumaan. Siinä istuessani katselen joelle, joka virtaa puiden lomasta. Tuntuu siltä, kuin koko maailma olisi kanssani. Olen yhtä maailmankaikkeuden Luojan kanssa.

Olen turvassa.

Äiti soitti ja halusi kuulla, että kaikki on mennyt hyvin. Häntä oli hieman jännittänyt yksinäinen matkani lapin korpeen. Muistutin häntä kontrolloivasta ja tarkasta Muru-koirasta, joka haukkuu kaikki tunkeilijat kauaksi. 
Tytär soitteli myös. No, hänellä taisi olla enemmänkin ikävä Murua, kuin minua.
Koin itseni tärkeäksi ja hyvä on ihmisen, kun välittäviä perheenjäseniä omaa ympärillään.

Seuraavana päivänä innostuin parantelemaan mökin piha-aluetta. Piha sinänsä on siisti ja hyvin luonnon mukainen, mutta jo laitetut kivetykset kulkuväylien reunoilla kaipasi kohennusta ja laitoin lisää luonnon kiviä uusille alueille täydentämään ja yhtenäistämään pihaa. Samalla mutustelin mustikoita joita löysin piha-alueelta.
Pidän luonnon kivistä ja niitä on onneksi näillä seuduilla hyvin löydettävissä.
Siinä työskennellessä poro jollotteli pihan poikki kaikessa rauhassa. Hämmentyneenä pysähtyi katselemaan, kuka sen reviirille oli tullut häiritsemään. Muru kun huomasi poron, sai molemmat jalat alleen ja näin poro saatettiin haukkuen nopeasti muille maille. Tajusin, ettei Muru poroa pelännyt. Kaippa siitä vaistoaa, ettei kyseessä ole petoeläin, vaan hyvinkin ihastuttava ja muita arasteleva eläin, josta ihmiset huolehtivat. 

Harjasin vielä terassit ja putsasin huvimajan ja ulkohuussin. Siinä kaikessa rauhassa puuhaillessa mieleni alkoi täyttyä kaihoisista ajatuksista. Sisälläni on levoton kaihoisa olotila. Itkettää, aivan, kun joutuisin luopumaan jostakin minulle tärkeästä asiasta.
Päätin työt ja vuodatin sydäntäni Jumalalle.
Ilta oli tullut, mutta mieleni ei tehnyt laittaa ruokaa itselleni.

Kuuntelin vain hiljaisuuden ääntä.

Seuraavana aamuna aivan, kuin joku olisi herättänyt minut unestani. Minulle tuli tarve mennä ulos katsomaan, mitä siellä on. Eteeni avautui aivan uskomattoman ihana sadunomainen näky usvaisesta luonnosta. Auringonsäteet pilkistivät kapeiden mäntyjen lomasta heijastaen utuista valoa usvan läpi.
Hain kännykkäni ikuistaakseeni tämän luonnon ihmeen, jonka sain kokea.

Kävelin joelle ja siellä on mitä kaunein usva joen pinnalla. Olin aivan haltioissani. 
Kello on vielä tosi vähän ja todennäköisesti olisin muuten missannut koko luonnon näytelmän, ellei minua oltaisiin herätetty sitä katsomaan.


Istun aamupalalla ruokapöydän ääressä. Aurinko tuo säteitään ikkunasta sisälle. Tänäänkin on kaunis päivä tulossa.

Rakastettu on sinun nimesi ja tulee aina olemaan. 

Ihmettelen luonnon kauneutta. Niin ihmeellistä. Yhtä aikaa voimakasta ja herkkää.
Aika lähteä lenkille. Lähdimme pihasta ajotietä pitkin katsomaan, onko muita mökkiläisiä tullut tähän aikaan vuodesta paikalle. 
Lähellä olevalla lohenkalastus paikalla on ainakin ihmisiä. Ilmeisesti lohta saa vielä joesta pyytää. Siellä on muutama retkeilyvaunu  ja saunarakennus. Emme kuitenkaan menneet sinne ihmettelemään, vaan jatkoimme tietä rantaa pitkin pohjoisen suuntaan katsomaan sen viimeisimpiä mökkejä ja näkyykö ihmisliikettä.

Meitä vastaan tulikin auto ja he pysähtyivät juttelemaan toviksi. Olivat paikallista väkeä ja marjastamaan menossa. Halusivat varmistaa millä mielellä itse olen liikkeellä. En tiedä, onko varkauksia alueella ollut, mutta en itse niistä koskaan kuullut.

Paljon löytyi mustikoita ja puolukoita syötäväksi tälläkin matkalla. Murullekin kelpaa, erityisesti mustikat maistuvat.
Mietin useasti, minkälaista täällä olisi asua vuoden ympäri. Voisi ottaa töistä vapaata ja kokeilla asumista. Osittain ehkä olla etätöissäkin. Oman haasteen tekisi tietysti talvikausi, kun lunta voi tulla paljonkin. Sitten lämmityspuoli....puita on riittävästi ja niitä saa aina lisää. Puhdas vesi tulee omasta kaivosta. Pesulle pääsee ja kiuas lämpiää. Ulkohuussi on käytössä ja toimii myös talvella. Pyykin peseminen sujuu käsinkin.

Pimeimpinä aikoina tarvitaan kynttilöitä ja paristokäyttöisiä valon lähteitä, koska mökki on sähkötön. Akulla voi ladata kännykän ja mahdollisesti tarvittavan tietokoneen. Arki olisi hidastempoista, mutta riittävää. 
Luonto, tunturit ja hyvät retkeilymaastot käden ulottuvilla. Autolla pääsee kaupoille. Kaipaisinko ihmisiä, seuranpitoa?
Ehkä hyvää seurakuntayhteyttä kaipaisi ja rukousta toisten ihmisten kanssa. 
No, tätä ajatusta voi pohtia laajemminkin, mutta mielestäni hyvinkin toteuttamiskelpoinen juttu.

Sisustajan haaveilua

Mökille palatessa muistin nähneeni pari jakkaraa, jotka olivat vielä paketissa. Ne voisin kasata valmiiksi. Katselin muutenkin mökkiä sillä silmällä, miten sitä saisi pienillä asioilla ja edukkaasti uudistettua tai ehostettua.
Sisäinen sisustajaminä alkoi kädet syyhyten miettimään mahdollista tulevaa pikku muutosta. Monesti ollaan yhdessä Jyken kanssa mietitty seinien raikastamista, joka olisi sinänsä isompi projekti, mutta raikastaa voi monella tapaa.
Esimerkiksi erilaisilla peitteillä, tyynyillä, matoilla, verhoilla, esineillä, tauluilla ja peileillä. Itse tykkään tosi paljon peileistä, koska ne antavat ulottuvuutta ja enemmän tilantuntua, kun ne sijoitetaan oikeaan paikkaan.
Mökki on tarpeeksi iso kahdelle tupakeittiöineen ja oleskelunurkkauksineen. Nurkkauksessa on lisäksi parvisänky. Lisää nukkuma- ja oleskelutilaa löytyy yläkerrasta, jossa on kunnon kattokorkeus liikkumiseen. Päärakennuksessa on myös hyvät peseytymistilat. Vesi lämmitetään puilla isossa vesiastiassa. Peseytymistilojen eteisen alapuolelle on rakennusvaiheessa tehty kylmäkellari.
Pihapiiristä löytyy myös todella iso saunarakennus, johon kuuluu peseytymistilojen lisäksi reilu oleskelutila. Samassa rakennuksessa on myös varasto, johon on kulku eri ovesta.

Täällä olisi siis todellakin hyvät mahdollisuudet pitempäänkin irrottautumiseen ja asumiseen, jos pärjää näillä puitteilla, mitä on tehty. Sähköjä en ole itse kaivannut. Jotenkin mökille tullessa jo asennoituu siihen, että tekeminen on hidasta ja aikaa vievää.

Ennen tämä oli normaalia. Ei siitä niin kauaa aikaa ole, kun pärjättiin ilman sähköä, juoksevaa vettä ja sisävessaa ihan normaalissa arkielämässä.
Minusta myös tuntuu, mitä vanhemmaksi itse tulen, sitä rauhallisempaa menoa kaipaan. 

Näissä tunnelmissa luovutan itseäni Jumalalle. Luovutan unelmani, tahtoni, työni, talouteni, perheeni. Kaikki, mitä minulle on annettu luovutan Jumalalle.
Jeesus, sinä olet minun ruokani ja juomani. Sinä olet minun parhaani.

Ilta on saapunut. Jyken kanssa keskustelemme puhelimessa päivien kuulumisia. Se toi lohtua. On hiljaista. Muru lepää vieressä.
Päivät kuluivat verkkaisesti, mutta nopeasti. Heräsin viimeiseen lomapäivääni levollisesti venytellen. Viikon kokemukset tunnepuolella olivat yllättäviä ja raskaitakin. Olen varma siitä, että tämä loma oli täysin Jumalan suunnittelema. 
Itselläni ei ollut tarkkaa suunnitelmaa, mitä tekisin tai miten olisin ja aikani viettäisin. Joten otin jokaisen päiväni Hänen kädestään.

Lähdin Murun kanssa vielä joelle heittämään hyvästit. Istahdin isolle kivelle, joka oli sopivasti meidän tontin kohdalla. Siinä, kun mökiltä pitkospuita pitkin kävellen joelle päin aukeaa koko kuva.

Virtaava rauhoittava vesi. Kahvikuppi kädessäni ja Muru sylissäni katselen ja ihailen.

Hyvästi jää taas hetkeksi. Pian koittaa aika, kun taas tavataan.
Näin siinä istuessani ajattelin. Kuitenkin mielessäni, ehkä tämä kerta onkin viimeinen. Painan näkemäni, kuulemani äänet ja tuoksut sen syvälle sydämeeni. 

On hetki erota ja lähteä siistimään mökkiä lähtökuntoon. Pakkaan tavarani ja jään odottamaan noutoa mökin terassille. 
Siinä on aikaa vielä tovi rauhoittua ja kiittää Jumalaa mahtavasta yhteisestä lomasta. 

"Jumala hyvä on, Jumala hyvä on
Jumala hyvä on täynnä rakkautta.
Iänkaikkisesta iänkaikkiseen, iänkaikkisesta iänkaikkiseen. 
Pysyy  armosi, pysyy armosi."

Tämä laulu alkoi soimaan sydämessäni. Olo on niin kiitollinen.


Teksti ja kuvat by Caro

































































Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos sinulle!

finnmari

  Matkalla Finnmarilaiseksi Aurinko alkoi paistamaan risukasaankin. Vihdosta viimein työrintamalla tapahtuu jotakin positiivista, sitten kes...